Kellarikollektiivin klubi on tuonut Ouluun lavarunouden iloa jo kaksi vuotta: ”Kaikkia yhdistävä tekijä on halu tulla kuulluksi”
Kellarikollektiivin maaliskuun open mic -illan kutsuvierasesiintyjä oli helsinkiläinen lavarunoilija Natalia Karjalainen. Kuva: Sonja Kaisanlahti
Oululainen Kellarikollektiivi on järjestänyt kahden vuoden ajan runoiltoja kotipesässään Snooker Timessä. Kuka tahansa voi nousta lavalle esiintymään, ja tunnelma on sydämellinen ja kannustava.
Pari vuotta sitten Oulusta puuttuivat säännölliset open mic -runoillat. Muun Muassa Helsingissä, Tampereella ja Turussa oli ollut jo pitkään elävä lavarunokulttuuri. Nyt Kellarikollektiivin muodostavat Laura Juntunen ja Sonja Kaisanlahti vaalivat runouden liekkiä myös pohjoisessa.
“Kun asuin Helsingissä, kävin paljon Helsinki Poetry Connectionin erilaisissa tapahtumissa. Helsingissä oli ollut toimintaa jo kauan, ja haaveilin sellaista myös Ouluun. Aloitimme Kellareiden järjestämisen Snookerissa keväällä 2022 Katariina Sarjan kanssa. Nykyisellä kokoonpanolla Sonjan kanssa olemme toimineet saman vuoden syksystä lähtien”, Juntunen muistelee.
Kellari open mic lähti heti hyvin käyntiin. Ensimmäisen puolen vuoden aikana paikalle löysi muutamia kymmeniä runoihmisiä. Kävijämäärä on noussut tasaisesti, ja nykyisin osallistujia on noin 60–80 jokaisena iltana.
Open mic -illan aloittaa aina kutsuvierasesiintyjä. Kellarissa on vieraillut suomalaisen lavarunouden tunnetuimpia nimiä, kuten Aura Nurmi, Susinukke Kosola ja oululainen Lajune. Kellarikollektiivi haluaa nostaa esille erityisesti paikallisia tekijöitä.
Juntunen kertoo, että yleisö pääsee kokemaan aina aluksi inspiroivan esityksen, joista esimerkiksi Elsa Töllin runoesitys oli hänelle itselleen tajunnanräjäyttävä. On myös tärkeää, että joku avaa ja lämmittää lavan. Silloin yleisön kynnys nousta esiintymään laskee.
Yhteisöllinen lämmin tapahtuma
Juntunen ja Kaisanlahti kertovat, että runous ja omien tekstien esittäminen on taiteen muotona hyvin henkilökohtainen. Lavarunokulttuuri on ihan omanlaisensa, ja tapahtumille on muotoutunut tuttu ja toimiva kaava.
“Muoto on vakiintunut puolentoista viime vuoden aikana. Illan kulku ja tietynlainen rentous tuntuu omalta tällä hetkellä. Meillä käy paljon väkeä ja olemme saaneet hyvää palautetta. Hyvää ei kannata mennä muuttamaan”, Juntunen pohtii.
“Olemme pyrkineet luomaan iltoihin lämpimän ja turvallisen ilmapiirin. Runoilloissa tunnelma on erityinen. Sitä ei voi muualla kokea. Ihmisten yhteisöllisyys on tosi iso osa kokemusta”, Kaisanlahti lisää.
Kaikki samalla viivalla
Open mic -illoissa jokaisella on ääni ja kaikki voivat esiintyä sillä nimellä ja sillä tavalla kuin haluavat. Juhlailtana lavalla nähtiin häkellyttävän hienoja ja keskenään erilaisia esityksiä.
Yleisö sai kokea muun muassa laulua, herkkyyttä, vimmaista voimaa ja hiilellä kuvitettuja anagrammirunoja.
Joku saattoi tunnistaa, että esiintymässä kävi ammattinäyttelijä ja lavarunouden Suomen mestari, mutta useat tarttuivat nyt mikkiin ensimmäistä kertaa.
Lämmin ja turvallinen ilmapiiri kannatteli jokaista esiintyjää.
Juntunen ja Kaisanlahti kertovat, että jokaisena runoiltana joku ”avomikittäjistä” on vetänyt ihan hiljaiseksi.
“Joskus esiintyjä avaa sieluaan hyvin tunteellisesti, ja olemme huomanneet, että hän tekee jotakin, joka on hänelle todella tärkeää. Ne ovat erityisen sykähdyttäviä ja ikimuistoisia hetkiä.”
“Kun joku kertoo, että jännittää hirveästi, mutta sitten hän saakin lausuttua tekstin, on ihanaa nähdä ilmeistä, miten valtava kokemus voi olla”, Juntunen sanoo.
“Siitä tulee onnistunut ja hyvä olo, että se mitä me teemme on tärkeää”, Kaisanlahti täydentää.
“Olemme olleet erityisen ylpeitä, kun kutsuttu esiintyjäkin on ollut innoissaan, taputtanut, nauranut ja sanonut, että mahtavaa Oulu, hieno tunnelma!”
Ihana, kamala runo
Juntunen ja Kaisanlahti muistavat hetken, kun uskaltautuivat itse ensimmäisen kerran lavalle. Se oli heille samalla kertaa kamalaa ja ihanaa.
“Pelotti aivan hirveästi. Sitten kun sen oli tehnyt, tuli sellainen euforia. Runouden esittäminen on paljon kauhistuttavampaa kuin mikään muu. Juontaminen tai omista kirjoista yleisölle puhuminen on helppoa, mutta runoilloissa vieläkin joskus jännittää”, juuri uuden kirjan julkaissut Juntunen kertoo.
“Ensimmäisellä kerralla oksetti ja jännitti. Olin kuitenkin päättänyt, että menen sinä iltana lausumaan. Esitys meni kuin sumussa ja en muista siitä mitään. Ilmeisesti olin kuitenkin jotakin lausunut”, Kaisanlahti muistelee.
Kellarissa on kannustava ilmapiiri ja sydämellinen tunnelma. Yleisössä on kulttuurista kiinnostunutta ja välittömän avointa väkeä.
“Meillä käy aivan ihanaa ja fiksua porukkaa. Yleisöä on laidasta laitaan, 18-vuotiaista ikäihmisiin. Ihmisillä on erilaisia taustoja ja lähtökohtia. Kaikkia yhdistävä tekijä on halu tulla kuulluksi”.
“Mukana on tietty vakioporukka, joista usea myös esiintyy joka kerta. Yleisön vaihtuvuus on kuitenkin suurta. On hienoa huomata, että sana kiirii ja uusia kasvoja tulee koko ajan”, Juntunen iloitsee.
Mielenterveyspalkinnon arvoista
Juntunen ja Kaisanlahti sanovat, että on jännittävää, koska ikinä ei voi tietää, mitä tapahtuu. Välillä syntyy spontaanisti runollista vuoropuhelua. Joku aihe inspiroi toista runoilijaa ja hän käy varaamassa vuoron. Pallo lähtee vierimään, ja illan teema syntyy kuin itsestään.
“Joskus meillä oli seksi-ilta, ja ystävänpäivänä oli vain erojuttuja, kaikki kertoivat vain niitä.”
Kaisanlahti kertoo, että rakkaus ja sydänsurut ovat klassikkoaiheita runoilloissa.
Runojen aiheet voivat olla synkkiäkin, mutta Kellarissa nauretaan paljon ja ihmisiä yhdistää huumorintaju.
“Mielenterveyttä käsitellään paljon. Myös maailmantuska ja huoli maailman tilasta näkyy meillä, ja varsinkin nuoret käsittelevät identiteettiin liittyviä isojakin aiheita”.
“Joku joskus sanoikin, että meidän pitäisi saada mielenterveyspalkinto, kun ihmiset voivat tulla runoiltoihin kertomaan kipupisteistään”, Juntunen naurahtaa.
Seuraavat Kellari open mic -runoillat järjestetään 16. huhtikuuta ja 14. toukokuuta Snooker Timen alakerrassa klo 20 alkaen. Lisätietoja Kellarikollektiivin Facebook-sivuilta.