Kaukovainion ”sokea piste” nostetaan hetkeksi näkyviin esitystaiteen keinoin
Dramaturgi Henriikka Himma (vas.) ja arkkitehti-tutkija Kaisa Karvinen ovat koko muun työryhmän ohella mukana esitystilanteessa. Kuva kenraaliharjoituksesta. Kuva: Inka Koutaniemi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Purkuun valmistautuva koulutustila kampusalueen nurkassa on hetken rakentamisen, asumisen ja elämisen kysymysten näyttämönä.
Valveen kaupunginosakulttuuri tuo tällä viikolla paikkasidonnaisen näyttämöteoksen I was living in a strange place paikkaan, jota ei pian ole. Kaukovainion kampusalueen laidalla oleva Oulun aikuiskoulutuskeskuksen hallirakennus pyyhkäistään pian pois.
Teoksen viisihenkiseen työryhmään kuuluva oululaislähtöinen arkkitehti ja tutkija Kaisa Karvinenkin on siellä ensi kertaa.
”Kaukovainio on minulle tuttu – mummola oli täällä ja asuin itsekin tovin jollain haukkatiellä – mutta tämä paikka ei.”
Työryhmä tarvitsi esitykselleen tilan, jolla on historia muttei tulevaisuutta. Tila mahdollistaa sen pohtimisen, mikä merkitys arkkitehtuurilla on arkeen ja henkilökohtaiseen elämäämme.
Esitystila on mukana sellaisenaan, jolloin kiinteistön historia on näkyvillä ja tukee teemaa, arkkitehti-tutkija Kaisa Karvinen selittää. Kuva: Pia Kaitasuo
Oulun-esitykset ovat projektin neljäs tuleminen ja kukin esitystiloista on ollut tarkoituksellisesti sellainen, jota ei mielletä näyttämötilaksi ja joka on elinkaarensa päässä. Hangossa ostoskeskus, Helsingin Baltic Circle -festivaalilla Ylen koulutustila, Kuopion ANTI-festivaalilla tyhjilleen jäänyt liiketila. Kun näyttämöteos käsittelee muun muassa kodin merkitystä, Kuopion-näyttämö olikin erityisen osuvasti entinen keittiökalustemyymälä.
Oulun aikuiskoulutuskeskuksen entisessä hallitilassa on koulutettu kiinteistönhoitajia, mikä sekin sopii teemaan. Koulutusalan jälkiä on näkyvissä siellä täällä esitystilaa.
Tavallaan esityksen työryhmä on kuin arkeologit rakennemuutoksen raunioilla: verkkokauppa on korvannut kivijalkamyymälät, informaatioteknologia tehostunut ja pankkilaitos siten supistunut, ja koulutus yhä virtuaalisempaa.
Tekijät oleellisena osana esitystä
Työryhmä, johon kuuluvat Karvisen ohella dramaturgi Henriikka Himma, näyttelijä-esityksentekijä Julia Lappalainen, valo- ja tilasuunnittelija Sofia Palillo ja muusikko-säveltäjä-äänisuunnittelija Nicolas ”Leissi” Rehn, on Himman koolle kutsuma.
Näyttelijä Julia Lappalainen ja dramaturgi Henriikka Himma kävivät läpi tekstiä ennen Oulun-esitysten kenraaliharjoitusta. "Tämä tekstin sovittaminen on hitain vaihe uuteen esitystilaan asetuttaessa", Lappalainen kertoo. Kuva: Pia Kaitasuo
Himma kertoo halunneensa sovittaa esitykseksi jonkin kirjan, muttei ollut kiinnostunut perinteisestä dramatisoinnista.
”Pohdin, voiko kirjaan asuttaa – siis kutsua toisia mukaan yhteiseen kirjan luomaan kokemukseen.”
Kun Himma sai käsiinsä arkkitehti-rap-taiteilija Helmi Kajasteen esseekokoelman Rakenna, kärsi ja unhoita, hän ymmärsi oitis, miten teoksen aihe ja muoto mahdollistivat sen näyttämöllistämisen.
Himma kirjoitti Kajasteen teoksen perusteella esseen, jota työryhmä tulkitsee.
Osana esitystä on Karvisen luennointi, mitä ei kannata kavahtaa, sillä sekin on esityksellisessä muodossa. Näyttelijä Julia Lappalainen avaakin työryhmän metodia.
”Näyttelijä on näyttämöllä, joka usein on ns. black box, mutta yleisön kontaktit esimerkiksi muusikkoon tai valosuunnittelijaan jäävät olemattomiksi. Tässä esityksessä koko taiteellinen työryhmä on oleellinen osa esitystilannetta.”
Himman mukaan viisikko uppoutui Karvisen opastamana arkkitehtuuriin ”lähes perusopintojen verran”. Työryhmä pohti, minkälaisten tilojen ja arkkitehtuuristen maailmankuvien kautta elämämme muodostuu.
Ajatellaan vaikka, että koti on rajattu – niin mielissä, kalustuksessa kuin rakenteeltaan – mahdollistamaan turvallisuutta, olemaan omien kesken.
Kaisa Karvinen luennoi makuultaan helsinkiläisen purkurakennuksen sisätiloista kuvatun valokuvan edustalla. Valo- ja tilasuunnittelija Sofia Palillo (oik.) seuraa kenraaliharjoitusta. Kuva: Inka Koutaniemi
Julkinen tila taas on luotu sellaiseksi, että siellä ollaan yhdessä toisten, tuntemattomienkin, kanssa. Sinne meneminen virittää tietoisuuteen jostakin jaetusta: kaupungintalon portaikko, teatterin aula tai koulun piha, esimerkiksi.
Tähänkin esitykseen virittäydytään tilan ulkopuolella: I was living in a strange place alkaa Kotkantie 3 A14 edustalta.
Tornit korvaavat matalan ja laajan
Esitys kehottaa miettimään rakennusten elinkaarta ja erityisesti syitä sille, miksi niitä puretaan korjaamisen sijaan. Kaavoitus varsinkin kaupungeissa perustelee purkavaa täydennysrakentamista usein tehokkuudella ja laadukkuudella, jollaiseksi uudisrakentaminen mielletään, työryhmä näkee.
”Tämä Kotkantien nurkka on jonkinlainen sokea piste kaupunginosan rakenteessa. Se rajoittuu Pohjantien ja Kainuuntien kulmaan, metsikköjen ja meluvallien suojaan, jolloin se näy”, Karvinen selittää.
Rakennuksen purkaminen on Karvisen mukaan esimerkki yleisestä ilmiöstä.
”1960–1980-luvulla rakennettua, matalan kerroskorkeuden rakennuskantaa puretaan ja tyhjälle tontille nousee uusi rakennus, joka on sen vastakohta.”
Kotkantie 3:een kaavaillaan toimitilarakentamista ja ainakin yhtä korkeaa toimistorakennusta.
Näköetäisyydellä, Kainuuntien toisella puolen kohoaa uuden sairaalan torni. Sen juurella on jo alkanut vanhan sairaalan valtaisa purku-urakka.
Betoni on niin hallitseva tekijä rakentamista, että sillä on esityksessä tavallaan sivurooli. Henriikka Himma (vas.) katselee, kun Kaisa Karvinen ja Sofia Palillo käyttävät betonimyllyä. Kuva: Inka Koutaniemi
Kahden tunnin kaupunginosakulttuurikokemus
- Alkuperäisteos on toteutettu yhteistuotantona Circus Maximuksen ja Baltic Circlen kanssa. Se on syntynyt osana Suomen kulttuurirahaston rahoittamaa hanketta.
- Oulun-esitykset toteutetaan yhteistyössä Valveen kaupunginosakulttuurin kanssa.
- Esitykset pe 27.9. kello 18 ja la 28.9. kello 14 sekä kello 18. Esityksen kesto 120 minuuttia (ei väliaikaa). Paikkoja on rajoitetusti.
- Lippuja 15/10 € saa Valveen lippumyymälästä sekä Ticketmasterista (lisäksi käsittelykulut ja tilausmaksu). Liput ovelta korttimaksulla, mikäli esityksessä on tilaa.
- Esitys alkaa rakennuksen ulkopuolelta, varauduthan säänmukaisin varustein.
- Esityksen aikana yleisö istuu tuoleilla sekä istuintyynyillä ja liikkuu muutaman kerran tilassa teoksen mukana.
- Esityksessä käytetään teatterisavua ja vahvistettua voimakasta ääntä. Esityksen kieli on suomi, mutta siinä on englanninkieliset tekstitykset.
- Tapahtumapaikkana on purkuun menossa oleva punatiilinen hallirakennus osoitteessa Kotkantie 3 A14.