Kauan kaivatut lukulemmikit palasivat pääkirjastoon – syksyn uutuutena ovat lukupuput

Lemmikki on lapsen kaverina lukuhetkessä. Lemmikin ohjaaja menee eläimen ja lapsen kanssa satusoppeen, jossa lapsi lukee eläimelle vartin ajan. Eläin luo lukemiselle stressittömän ja hyväksyvän ympäristön. 

Joskus aiemmin lukuhetkessä saattoi olla paikalla lapsen kavereitakin, mutta rauhoittamalla lukutilanne eläimen ja lapsen väliseksi keskittyminen suuntautuu paremmin itse lukemiseen. Eläin sopii tarkoitukseen erinomaisesti, sillä se ei tee välihuomautuksia eikä arvioi onnistumista, mutta se kuuntelee. Lukemisen taso saattaa alakouluikäisellä vaihdella ja lukuhetken on tarkoitus olla iloinen ja rohkaiseva kokemus. 

Lemmikit ottavat vastaan ajanvarauksella 

Kirjaston lukulemmikkihetki on niin suosittu, että siihen on varattava aika. Tosin siihen on toinenkin syy.

”Ne ilmoittaa minulle aina etukäteen täältä, montako lasta on tulossa, niin tiedän varata oikean määrän koiria”, Irmeli Isteri kertoo.  

Irmeli Isteri on toiminut Karva-Kavereiden koordinaattorina jo vuodesta 2013. Hänen lapinkoiransa Niilo on myös kokenut. Niilo on paiskinut näitä hommia jo nelisen vuotta. Niilo näyttää olevan niin täynnä virtaa, että haluaisin kokeilla, mitä tapahtuu, jos heitän pallon. Tyydyn kuitenkin kysymään, miten Niilo pärjää lukutuokiossa. 

”Sinne se rauhoittuu, kun lukeminen alkaa”, Isteri toteaa. Eikä koira ole mitenkään villi. Hirveän ystävällinen vain. Sellainen aina valmis -partiotyyppi. Suklaasilmäinen hurmuripoika.

Myöskään arat lapset eivät ole Isterin koirille ongelma. Koirat pystyvät herkästi voittamaan lasten luottamuksen ja rakentavat siten myös eläimen ja lapsen välistä suhdetta. Se on myös tärkeää lukemisen ohella.  

Kanit saapuvat ottamaan tilan haltuun 

Keskustelu Irmeli Isterin kanssa keskeytyy, sillä paikalle saapuvat uudet valloittajat ottamaan tilan haltuun. Kanipojat Samba ja Väinö tulevat ensimmäistä kertaa paikalle ja herättävät suurta mielenkiintoa. Seuraan heidän nöyrähköä saapumistaan estradille ja sitten havaitsen jotain kadonneen viereltäni. Vilkaisen lukusoppeen ja näen Niilon vilahtavan rauhallisen tyylikkäästi, häntä pystyssä lukusoppeen. 

Lukusopen oven sulkeutuessa sen taakse muodostuu toinen pieni maailma, jossa lukukirja herää hetkeksi eloon ja lukukoira seestyy.  Oven toisella puolella myös lapinkoira Hertta herää eloon. Koirakko Eija Achrén päättää toimia ja siirtää Hertan kauemmaksi kaneista, sillä Hertalla on kokemusta jänismetsältä. Kirjastossa on kyllä vauhtia ja vaarallisia tilanteita – mutta niiden on tarkoitus löytyä kirjojen lehdiltä. 

Kanit pääsevät seuraavaksi satusoppeen lukulemmikeiksi. Väinö näyttää erittäin pätevältä oranssi työliivi päällään. Ensikertalaisilla sujui siellä mainiosti. Ohjaaja Laura Kestilä naurahtaa Väinön käväisseen välillä tutustumassa kirjaankin. Oven avauduttua kävin vilkaisemassa kaneja, jotka viihtyivät edelleen hyvin vilttinsä päällä. Epäilys jäi kytemään, mahtoivatko ne ollenkaan havaita lukutuokion päättyneen. 

Väinö on käynyt Laura Kestilän kanssa aiemmin vanhainkotivierailuilla. 

”Sitten kun aukesi mahdollisuus, että tänne voi tulla, niin totta kai me tultiin”, Laura Kestilä jatkaa pontevat pupunpojat turpeana sylissään jököttäen. 

Kääpiöluppakorvakani on erittäin rauhallinen, sosiaalinen ja seurallinen. 

”Mä todella tarkkaan valitsin kasvattajan, keneltä kanit otin. Kasvattaja onkin tehnyt sen perimmäisen pohjatyön sosiaalistamisessa”, Kestilä täydentää. 

Samba ja Väinö tulevat olemaan aktiivisesti toiminnassa mukana, joten niihin on suuri mahdollisuus törmätä kirjaston lukulemmikkihetkissä. 

Ohjaajat kertovat kuulleensa, että heidän porukoissaan on joskus pyörinyt kanakin. Kana ei kuitenkaan ole ilmeisesti vieraillut kirjaston lukutunneilla. Heillä ei ollut myöskään tietoa siitä, miten ja missä kanan soveltuvuus Karva kaveri -toimintaan oli testattu.

Lukukoirat edenneet jo yliopistoon  

Juuri eläinten monimuotoisuuden vuoksi kirjastossa puhutaan lukukoirien sijaan lukulemmikeistä. Toiminnassa on mukana myös pari kissaa, joista ainakin toinen hauskuuttaa yleisöään myös tempuilla, muun muassa heittelemällä yläfemmaa, Irmeli Isteri kertoo. Kissoilta lukulemmikin hommat sujuvat siinä missä kaneiltakin. 

Kirjastoissa lukukoirat ovat vierailleet jo vuosikymmenen ajan. Jotkut lukukoirista ovat edenneet urallaan pitkälle. Ne ovat päässeet myös yliopistoon. Jyväskylän yliopistolla lukukoirat lievittävät stressiä ja auttavat kieltenopiskelussa. Yhdysvalloissa koiria on ollut yliopistoissa jo kymmenen vuoden ajan, Suomessa niitä ovat hyödyntäneet enimmäkseen kirjastot ja koulut. 

Koirilla onkin nykymaailmassa täysin erilaiset uramahdollisuudet kuin oli lukulehmä Mansikilla, jonka kyljessä naiset saattoivat aikoinaan turvallisesti nojaillen availla rakkaidensa lähettämää rintamapostia. Tarina kertoo, että lehmille on näitä kirjeitä luettu ääneen. Lukulehmää voidaankin pitää kaikkien lukulemmikkien äitinä. 

Lukulehmät tekevät tosin nekin uutta tulemista ja Etelä-Suomessa niille löytyy jo lukijakuntaa. Oulun pääkirjastolla ei lukulehmää tulla näkemään ainakaan ennen kirjaston remonttia, sillä se ei mitenkään mahdu kirjaston hissiin. 

–