Kakskytäviis vuotta ja kivana! – Soiva Siili esillä pääkirjastolla
Kyösti Salmijärvi (vas.) ja Markus Lampela (oik.) ovat tehneet kymmenisen vuotta yhteistyötä kuvataiteilija Pia Leppänen-Keräsen kanssa. Hän rakensi Soiva Siili -näyttelyn toisen puolen. Kuva: Carita Forsman
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun pääkirjaston ala-aulan Kaarlenväylässä on elokuun loppuun asti läpileikkaus Soiva Siili -duon neljännesvuosisadasta. Näyttely on kaksiosainen; näyttely alkaa vasemmalta osiolta kuvataiteilija Pia Leppänen-Keräsen akvarellien ja huovutushahmojen satumaailmasta ja jatkuu paraatipuolella faktaosiolla, jossa käydään kohokohtien, levyjen ja valokuvien kautta koko Soivan Siilin elämä.
”Jos Pian osuuden nimi on Pieniä ihmeitä, niin meidän osuus on viissiin Suuria erheitä”, veistelee Markus Lampela, duon toinen osapuoli.
Virstanpylväiden ensimmäinen esine on Kyösti&Markus -yhteiskuva, jossa he katsovat toisiaan kauniisti silmiin. Match made in heaven, kukapa olisi tiennyt. Duon yksi liima on erittäin hyvä huumorintaju.
”Aika on mennyt tietysti hurjaa vauhtia, emmekä ole muuttuneet yhtään,” nauraa Kyösti Salmijärvi.
”Kuva on otettu Maijan ja Jaakon päiväkodista, josta kaikki alkoi. Kyösti oli siellä päiväkodin johtajana ja pestasi minut töihin. Hän uskalsi minut, pitkäaikaistyöttömän, palkata, vaikkei minulla ollut yhtään kokemusta. Siitä sitten kehittyi duo Kyösti ja Markus – elettiin vuotta 1995”, kertoo Markus Lampela.
Noja varhaiskasvatukseen
Pikkuhiljaa duo esiintyi enemmän ja vuonna 2001 syntyi Soiva Siili, ensimmäisen levyn myötä. Kokonaan he jäivät päivätöistä pois vuonna 2005. Oliko päätös vaikea?
”Markukselle ei ehkä niinkään, mutta minulle oli. Kadun edelleen”, Salmijärvi virnistää.
”Olin ollut pitkään päiväkodin johtaja, mutta siirtymässä lastentarhanopettajan hommiin. Sitten virkavapaan kautta jäin kokonaan pois. Ajatuksena oli, että aina kannattaa kokeilla, ja pääsen takaisin, jos siltä tuntuu. Se on tietysti henkisesti kannatellut kaikki nämä vuodet”, Salmijärvi myöntää.
Soivan Siilin vahvuus on ollut nimenomaan syvät juuret varhaiskasvatuksessa ja pedagogiikassa.
”Emme ole koko aikana tipahtaneet tästä maailmasta pois ja se on ollut meidän etumme”, hän jatkaa.
Kaiken ydin on säilynyt
Vaikka kuvasta päätellen duo ei ole muuttunut yhtään, niin tosi asiassa paljon on muuttunut.
”Lähes kaikki, tekemisen ammattimaisuus, soittaminen, keikkaileminen ja niin edelleen”, sanoo Kyösti ja Markus jatkaa:
”Motivaatio on pysynyt yllä, koska olemme saaneet tehdä niin paljon erilaisia asioita, erilaisia yhteistöitä muiden taiteilijoiden kanssa”, hän lisää ja jatkaa: ”Lastenmusiikki on monipuolistunut, biisien aiheet ja sanotukset…”
”… mutta itse yleisö ei ole muuttunut, vaikka lasten maailmassa kaiken maailman härpäkkeet ovat lisääntyneet”, Kyösti täydentää.
Ja mikä tärkeintä:
”Esiintymisen ilo ei ole hävinnyt, joka on kaikista hienointa. Sen huomasi erityisesti nyt, kun koronan jälkeen saimme palata keikoille. Olo oli kuin uudestisyntynyt”, sanoo Kyösti Salmijärvi.
”Meillä on ylpeys omasta musiikista ja, että saamme sitä esittää, ja siitä, että ihmiset haluavat tulla kuuntelemaan.”
Voimia yli kuivan kauden
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä ei oikeastaan tiedä kukaan.
”Meillä on merkittynä syksylle noin 40 keikkaa. Jos on. Koronasta ei tiedä. Katsomme uutiset joka päivä”, Salmijärvi miettii.
Oulun Lastenlaulukatu -tapahtuma on siirretty marraskuulle, ja sitten näyttääkin taas hiljaisemmalta.
”Korona on aiheuttanut sen, että keikkoja ei ole voinut tilata, eikä niitä oikein voinut myydäkään, koska kukaan ei tiedä mitä loppuvuodesta tapahtuu.”
”Kannattaa silti tilata keikkoja, niitä voidaan sitten siirtää, jos koronatilanne pahentuu”, Salmijärvi lisää.
Duo uskookin tulevaisuuteen ja kannustaa esiintyviä taiteilijoita:
”Jos nyt vain artistit jaksavat tämän kuivemman kauden yli, niin se pato live-esiintymisten tarpeelle murtuu jossain vaiheessa, ja meille riittää jälleen töitä. Nyt vain pitää jaksaa venyä”, he sanovat.
Soivan Siilin 25-vuotisjuhlanäyttely Oulun pääkirjaston aulassa 30. elokuuta asti.