Kahdeksan kirjailijaa ehdolla Botnia-palkinnon voittajaksi
Botnia-kirjallisuuspalkinnon ehdokkaina ovat Johanna Hulkko (ylh. vas.), Laura Juntunen, Silja Kejonen, Tommi Kinnunen, Riikka Pulkkinen, Jenni Räinä, Pauliina Vanhatalo ja Miila Westin. Kuvat: Karisto, Into Kustannus, Gummerus, WSOY, Otava, Tammi ja S&S
Jaa sosiaalisessa mediassa:
15 000 euron arvoisen Botnia-palkinnon saajaksi ovat tänä vuonna ehdolla Johanna Hulkko romaanillaan Onnenpäiviä (Atena 2023), Laura Juntunen tietokirjallaan Subutex-kaupungin kasvatit (Into (2022), Silja Kejonen runokokoelmallaan Äiti ja sylikoira (Gummerus 2023), Tommi Kinnunen romaanillaan Pimeät kuut (WSOY 2022), Riikka Pulkkinen romaanillaan Lumo (Otava 2022), Jenni Räinä romaanillaan Suo muistaa (Gummerus 2022), Pauliina Vanhatalo romaanillaan Vastuulliset (Tammi 2022) sekä Miila Westin sarjakuvaromaanillaan Loputon talvi. Myyttiset 1 ( S&S 2023).
Oulun kirjailijaseuran perustaman Botnia-palkinnon ehdokkaaksi voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuudenlajia edustava kaupallisen kustantamon julkaisema teos. Kielirajausta ei ole – riittää, että tekijä asuu Pohjois-Pohjanmaalla tai on kotoisin sieltä. Ehdokkaita voi olla sääntöjen mukaan enintään kahdeksan.
Raadin puheenjohtaja, kirjallisuudentutkija ja journalismin yliopettaja Satu Koho kertoo, että maksimimäärä ehdokkaita löytyi tänä vuonna helposti ja hyviä teoksia jäi ulkopuolellekin.
”Esimerkiksi alueen oma ääni erottui monissa teoksissa, ja tämän nostivat esiin etenkin raatimme ei-täkäläiset jäsenet. Tällä kertaa kyseessä oli erityisesti proosan vuosi, mutta myös muiden lajien joukosta löytyi helmiä”, Koho sanoo Oulun kirjailijaseuran tiedotteessa ja kuvaa ehdokkaita ”upeaksi ja monipuoliseksi kattaukseksi pohjoista kirjallisuutta”.
Botnia-voittaja nimetään lokakuussa. Teokset esitellään ja ehdokkaat kukitetaan lauantaina 9. syyskuuta klo 13 Valveen Paljetti -kahvilassa (Hallituskatu 7). Tilaisuus on osa Uusi kirjallisuusfestivaali -tapahtumaa ja sinne on vapaa pääsy.
Lisätietoja Botnia-palkinnosta: www.oulunkirjailijaseura.fi/botniapalkinto
Raadin luonnehdintoja ehdokkaista
Johanna Hulkko: Onnenpäiviä
”Onnenpäiviä on onnistunutta ajankuvaa Oulun joulukuusta 1970-luvun puolivälin tienoilla. Oulun lähivuosikymmeniä soisi kuvattavan fiktion keinoin enemmän, ja Hulkko antaakin muille esimerkin, josta kouluvihkoon saisi kiitettävän merkin ja kiiltokuvan.
Hulkon romaani on myös osuva kuvaus tyttöjen välisten suhteiden dynamiikasta. Tarina näyttää kaunistelematta, miten raakaa ja raakuudelle altistavaa se voi pahimmillaan olla. Onnenpäiviä menee ihon alle. Se jättää lukijaan varjon: 10-vuotiaan tytön hahmon. Niin vaikuttava se on.”
Laura Juntunen: Subutex-kaupungin kasvatit
”Raaheen sijoittuvan Subutex-kaupungin kasvatit -kirjan syntyminen on selvästikin vaatinut Henkaksi nimetyn päähenkilön ja kirjoittaja Juntusen poikkeuksellista ja molemminpuoliseen luottamukseen perustuvaa yhteistyötä. Lopputulos haastatteluineen ja valokuvineen on tärkeä ja vaikuttava.
Elävä ja eleetön teos onnistuu sukeltamaan Henkan ja muiden huumeidenkäyttäjien ja syrjäytyneiden – vai syrjäytettyjen? – kovalakiseen maailmaan mutta myös avaamaan tätä ’varjoyhteiskuntaa’ lukijalle erittäin tarkkanäköisesti ja ajatuksia herättävästi, ilman että siitä jäisi tirkistelyn maku.”
Silja Kejonen: Äiti ja sylikoira
”Äiti ja sylikoira leikkii kielellä ja kesken leikin solahtaa pelottaviin syvyyksiin. Osansa saavat niin sovelluksia lataavat teinit, Barbiet, kuorivat nilkkasukat kuin veriset myytitkin.
Äitiyden syvin tragedia: lapsi tarvitsee läheisyyttä elääkseen mutta samalla vaatii etäisyyttä tullakseen omaksi itsekseen. Jokainen ihminen on syntynyt naisesta, ja tätä ei äiti koskaan saa anteeksi.”
”Kejosen runoudessa on myyttisiä repeämiä ja olemassaolon kuiluja. Mutta se on myös hauskaa ja maukasta.”
Tommi Kinnunen: Pimeät kuut
”Pimeät kuut on henkilö- ja miljöökuvaukseltaan sekä kielellisiltä ansioiltaan kinnusmaisen taidokas. Kouluvuoden kanssa kuukausittain etenevän tarinan aukkoja täyttävät autenttisen oloiset kirjeet ja asiakirjat, jotka samalla elävöittävät ja rytmittävät kerrontaa tuoden siihen eri aikatasoja.
Kyseessä on tarkkanäköinen teos yksinäisyydestä, väsymisestä sekä mieliä ja koteja runtelevasta sodasta arpineen. Vaikka romaani sijoittuu menneisyyteen, sen teemat ovat ajankohtaiset.”
Riikka Pulkkinen: Lumo
”Lumossa esitellään perinteinen alkuasetelma, jossa nuori tyttö löydetään kuolleena, mutta tarina ei olekaan perinteisen suoraviivainen. Sen voima piilee niissä merkityksissä, joita tyttöydelle annetaan ja siinä, miten nuo merkitykset ovat monimutkaisten valtarakenteiden alaisia.”
”Pulkkisen romaani on tarinoiden ruumiinavaus ajassa, jossa valta omien kertomusten luomiseen on vahva, mutta samalla valta tulkita kertomuksia on hajaantunut yhä laajemmalle. Noiden sepittämiemme tarinoiden lumo heijastuu Pulkkisen tarkkanäköisessä proosassa. Kirjan kauneuden ja rumuuden välinen lataus vavisuttaa.”
Jenni Räinä: Suo muistaa
”Jenni Räinän painava romaani Suo muistaa kertoo Juhosta, joka perustaa pohjoisen Suomen salomaille ekoyhteisön tavoitteenaan ennallistaa suo.
Teos asettuu käänteiskuvaksi Väinö Linnan Pohjantähti-trilogialle, jonka alussa sisukas torppari Jussi taivuttaa vastahakoisen suoluonnon elintilakseen. Ja niin alkaa matka kohti nykyaikaa, ikiroudan sulamista ja ilmastonmuutosta.”
”Romaanin kieli on kaunista, eikä kertoja herpaannu viedessään henkilöitä kohti vääjäämätöntä loppua. Heinäntekokohtaus on dramaattisuudessaan klassikkoainesta; muutaman sivun mitassa Räinä kääntää teoksen juoksun uusille urille ja näyttää, kuinka paljon ihminen mahtaa luonnon voimille.”
Pauliina Vanhatalo: Vastuulliset
”Pauliina Vanhatalon Vastuulliset on koskettava kuvaus ihmisistä Raaheksi tunnistettavassa tehdaskaupungissa meren rannalla. Romaani pysäyttää lukijansa eläytymään elämän varjoisiin ja järkyttäviinkin puoliin sekä syrjästä katsovan perspektiiviin.
Kolmen näkökulmahenkilön kautta avautuu tarina ihmisistä, jotka kantavat kohtuutonta huolta, vastuuta ja syyllisyyttä läheisten traagisista kohtaloista ja asioista, joihin eivät voi vaikuttaa. Erityisen liikuttavaksi teoksessa nousee lapsen ‒ alakouluikäisen Lennin ‒ kokemusmaailma.”
”Eleettömän kauniisti kirjoitettu romaani hiljentää lukijansa sen äärelle, millaisia seurauksia vastuulla ja vastuuttomuudella on.”
Miila Westin: Loputon talvi
”Aihe on ajankohtainen: ilmastonmuutoksen seurauksena talvi jatkuu vielä kesäkuussa. Loputtomaan talveen kyllästynyt 10-vuotias Eevi päätyy etsimään ratkaisua tilanteeseen ja ajautuu seikkailuun, joka vie hänet Tuonelaan asti.
Westin tuo ilmastonmuutoksen käsittelyyn uutta näkökulmaa yhdistämällä itämerensuomalaiset myytit nykyaikaan. Unohtuneet olennot heräävät henkiin kauniisti kuvitetussa teoksessa, joka tarjoaa samalla tietoa itämerensuomalaisista uskomuksista, joita kirjan loppuun koottu tiivis tieto-osio tarkentaa.”
