Jyrki A. Mäki toteutti sarjakuvatyöpajan toimintakeskusten asiakkaille – Luova toiminta on yhtä tärkeää kuin syöminen

Kulttuuriosuuskunta Ilmeen toiminnanjohtaja Tuija Pasanen ja taiteilija Jyrki A. Mäki saivat tuoreeltaan ihasteltavaksi projektin sarjakuvista kootun kirjasen. Kuva: Henna Saarenketo

Julkaistu: Kirjoittaja: Henna Maria Saarenketo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Oululaisen kulttuuriosuuskunta Ilmeen yhteisötaiteen tuotantokeskus valitsee vuosittain yhden tai useamman taiteilijan toteuttamaan yhteisötaideprojektin. Monialainen verkosto määrittää yhteistyöryhmät, joiden kanssa taiteelliset tuotannot toteutetaan. Tänä vuonna projektiin valittiin sarjakuvataiteilija Jyrki A. Mäki, joka työskenteli kahden kuukauden ajan Toimintakeskus Tsempissä Haukiputaalla, Toimintakeskus Zytykkeessä Kempeleessä sekä Muhoksella vammaispalveluiden asiakkaiden kanssa.

”Kun näin projektin hakuilmoituksen, mietin, että tämä jos joku natsaa kyllä meikäläiselle täydellisesti”, Mäki kertoo.

Puhun Sinulle -yhteisötaideprojektin teemoja olivat oma ääni ja jokaisen osallistujan kuulluksi tuleminen. Toiminnan tavoitteena oli myös edistää ihmisten välistä yhteyttä ja yhteisöllisyyttä taidelähtöisin keinoin.

”Työskentely erilaisten ihmisten ja ryhmien kanssa on myös itselle opettavaista. Oivalsin, että taiteen tekeminen ja yhdessä toimintaan osallistuminen on parasta kanssakäymistä”, sanoo Mäki.

Mäki on luonut Martinniemeen Pölökkypäitten polun, jonka varrella voi tavata erilaisia hahmoja. Kuva: Minna Mäki-Heikkilä

Hyötyä lähihoitajaopinnoista

Mäki on monialainen taiteilija, joka tunnetaan muun muassa muusikkona, sarjakuvataiteilijana sekä Martinniemessä sijaitsevan Pölökkypäitten polun luojana. Hän on taiteellisen työnsä lisäksi työskennellyt erilaisissa sote-alan yksiköissä, erityisesti kehitysvammaisten parissa, ja kouluttautunut lähihoitajaksi. Opinnot olivatkin yksi syy, miksi juuri Mäki valikoitui tämän vuoden projektiin.

”Usein yhteisötaiteilijat kokevat, että heillä on sopivia ominaisuuksia tehdä osallistavaa taidetta. Kaikki taiteilijat eivät ole kiinnostuneita työskentelemään sote-alan ympäristöissä”, kulttuuriosuuskunta Ilmeen toiminnanjohtaja Tuija Pasanen sanoo.

”Yritetään hakea ihmisiä, jotka todella haluavat sitä tehdä. Se että Jyrki oli opiskellut lähihoitajaksi, oli meistä hienoa, ja halusimme antaa siitä tunnustusta tässä vaiheessa uraa”, hän jatkaa.

Yhteisötaidehommiin on turha lähteä taiteilijana egoilemaan.

Opintojen ja työkokemuksen antaman tietotaidon avulla Mäki tiesi, millaisia tavoitteita toiminnalle kannattaa asettaa.

”Yhteisötaidehommiin on turha lähteä taiteilijana egoilemaan. Hengen luominen on oleellinen juttu ja matka tärkeämpi kuin päämäärä”, Mäki painottaa.

Puhun sinulle -projektin aikana syntyi yli 150 sarjakuvasivua, joista toimitettiin ja printattiin lopuksi kirjanen, jonka jokainen taiteilija saa itselleen muistoksi. Originaalit pääsivät toimintakeskus Tsempin seinille ilahduttamaan asiakkaita. Lopputulema ei ollut ennalta määritetty, vaan toiminta kehittyi luonnollisesti siihen suuntaan.

”En halunnut lyödä lukkoon, että tästä projektista tulee sarjakuva-albumi tai edes näyttely. Toiminnalle voi asettaa tietyt raamit, mutta koskaan ei tiedä tarkalleen, mihin suuntaan se kehittyy”, hän jatkaa.

Sarjakuvaruutu voi olla pöydän- tai tikkuaskin kokoinen.

Yhteisen pöydän ääressä

Sarjakuvaryhmissä oli mukana eri ikäisiä osallistujia, joiden toimintakyky vaihteli yksilöittäin. Mäki näkee tärkeäksi sen, että jokainen saa kokea onnistumisen- ja yhteenkuuluvuuden tunteita.

”Joka paikassa on ollut mahtava juuri se ryhmä, joka oli täynnä yksilöitä. Joku saattoi tarvita enemmän kahdenkeskistä ohjausta, mutta aina oltiin saman pöydän ääressä”, hän kertoo.

”Pyrin siihen, että jokainen sai toteuttaa sarjakuvaa omalla tavallaan. Jos jonkun väritystapa oli laajempi ja vauhdikkaampi, annoin hänelle isomman paperin. Sarjakuvaruutu kun voi olla pöydän- tai tikkuaskin kokoinen”, Mäki jatkaa.

Vaikka tekemisen pääpaino oli tehdä kuvaa ja tarinaa, Mäki arvostaa yhtä paljon myös jaettua kokemusta.

”Huomasin, että jos keskittyminen alkoi herpaantua, voitiin alkaa jutella. Ei ollut tarkoitus tehdä toiminnasta puurtamista, vaan tärkeintä oli, että ryhmä on siinä ja puuhaillaan yhdessä”, hän toteaa.

Piirrokset syntyivät välillä myös yhteistyön kautta. Kuvassa Jyrkin, Matin ja Teuvon veikeät oravat. Kuva: Henna Saarenketo

Tärkeää luovaa toimintaa

Mäki ja Pasanen ovat iloisia toimintakeskusten henkilökunnan positiivisesta suhtautumisesta työpajojen järjestämiseen. Kiireisen arjen keskellä taide- ja kulttuuritoiminnan toteuttaminen voi olla joskus haastavaakin.

”Olen itsekin työskennellyt sosiaalialalla, ja tiedän kuinka kiireisiä päivät voivat olla. Joskus voi tuntua täysin mahdottomalta ottaa vastaan mitään ylimääräistä, vaikka sen saisi ilmaiseksi ja toiminnan vetäisi joku ulkopuolinen”, Pasanen sanoo.

”Olen todella kiitollinen, että kaikki paikat olivat niin vastaanottavaisia. Koen, että arkeen vaihtelua ja sisältöä tuova luova toiminta on ihmisen hyvinvoinnin kannalta yhtä tärkeää kuin syöminen ja nukkuminen”, Mäki lisää.

Pitää olla koko ajan omat antennit ojossa, miten kenenkin kanssa toimitaan.

Toimintakeskus Tsempissä työskentelevä Arja Tietäväinen näki omin silmin, kuinka toiminta antoi asiakkaille uutta virtaa.

”Eräs asiakkaamme on usein hyvin uninen, mutta eipä ollut koskaan torstaisin, kun oli sarjakuvien tekemistä tiedossa”, hän kertoo hymyillen.

”Kun toiminnan ydin avautui asiakkaille, homma lähti eteenpäin kuin höyryjuna. Oli upeaa katsoa, kuinka asiakkaat alkoivat jutella toisilleen ja auttaa toinen toistaan”, hän lisää.

Kaikki on mahdollista

Mäki lähestyi ryhmäläisten kanssa sarjakuvien maailmaa kuvan ja tarinan kautta. Osallistujat saivat itse ideoida aiheita, ja osa töistä syntyi yhteistyössä monen taiteilijan kesken.

”Lähdettiin usein liikkeelle hahmosta; mistä tykkää, kuka voisi seikkailla, ja mitä sille voisi tapahtua”, Mäki kertoo.

”Sekoitin tarkoituksella välillä pakkaa niin, että ehdotin yhteistyötä. Yksi teki lyijykynäkuvat, toinen väritti ja kolmas veti tussilla ääriviivat”, hän lisää.

Vaikka olisi arkitodellisuudessa ajokortiton ja pyörätuolissa, sarjakuvassa voi ajaa formulakisan voittoon.

Yhteisen tekemisen kautta ryhmäläiset tutustuivat toisiinsa.

”Kaikki eivät entuudestaan tunteneet toisiaan. Koskaan en kuullut arvostelevia mielipiteitä toisten töistä, vaan aina kehuttiin ja kannustettiin”, Mäki kertoo.

Hän on kokenut, että rohkaisun ja positiivisen palautteen kautta ihmiset uskaltautuvat kokeilemaan uusia asioita, ja saavat sitä kautta onnistumisen tunteita, jotka puolestaan vaikuttavat itsetunnon vahvistumiseen.

”Pitää olla koko ajan omat antennit ojossa, miten kenenkin kanssa toimitaan. Ei voi itsekään jäädä jumittamaan yhteen ajatukseen, vaan pitää olla jatkuvasti avoimin mielin”, Mäki painottaa.

”Eräs asiakas sanoi, ettei osaa piirtää. Kerroin, että jokainen osaa piirtää omalla tavallaan, ja että sarjakuvissa voi tehdä mitä haluaa, voi ajaa formula-autolla tai lentää raketilla kuuhun”, hän lisää.

”Lähdimme tämän asiakkaan kanssa formuloiden maailmaan, ja piirsimme hänetkin siihen mukaan. Vaikka olisi arkitodellisuudessa ajokortiton ja pyörätuolissa, sarjakuvassa voi ajaa formulakisan voittoon”, Mäki toteaa lopuksi.

 

Lue myös