Johanna Tuukkanen: Oulun kulttuurikenttä näyttäytyy omaleimaisena, röyhkeänä ja rohkeana

FT Johanna Tuukkasen (s. 1973) työsarka on ollut kaksikymmentä vuotta nykytaiteen festivaalin johdossa Kuopiossa. Kuluneena syksynä ilmassa on ollut luopumisen tuskaa ja haikeutta, kun työura vaihtuu toisenlaiseen kulttuurin näköalapaikkaan.

“Anti-festivaali on tietysti oma rakas lapseni ja kyllä sitä voi pitää aidosti menestystarinana. Alkusysäyksen se sai, kun toimin Pohjois-Savossa esittävien alojen läänintaiteilijana vuosina 1999-2003. Festivaali lähti käytännössä nollasta liikkeelle ja tein sen eteen valtavasti työtä, ajoittain vapaaehtoisestikin. Matkan varrelle on mahtunut hankalia vuosia, mutta yleisön ja taiteilijoiden kiinnostus tapahtumaa kohtaan oli voimakas alusta pitäen ja se on vain kasvanut vuosien saatossa”, Tuukkanen kertoo.

Anti-festivaali on todellakin löytänyt paikkansa nykytaiteen palkittuna kansainvälisenä tapahtumana. Vuonna 2006 festivaalin taiteelliset johtajat Johanna Tuukkanen ja Erkki Soininen saivat taiteen valtionpalkinnon ja Kuopion kaupunki on huomioinut Anti-festivaalin useilla tunnustuksilla vuosien saatossa.

“Festivaali on tänä päivänä usean osaavan ihmisen vakituinen työpaikka, se on löytänyt paikkansa ja yleisönsä, rahoituspohja on kunnossa ja kaiken kaikkiaan tapahtuman asiat ovat todella hyvin – nyt oli minulle sopiva aika lähteä”, Tuukkanen toteaa.

Imua kulttuurikentän kehittämiseen

Pitkä työura kokeilevan taidekentän parissa on mahdollistanut Tuukkaselle myös henkilökohtaisia kokeiluja ja kehittymistä ammatillisesti. Kulttuuripolitiikan maisteri- ja tohtori opinnot Jyväskylän yliopistossa ja muutaman vuoden vierailu Tanssin talossa Helsingissä saivat Tuukkasen näkemään Anti-festivaalin myös uudessa valossa.

“On vapauttavaa tehdä töitä monialaisen taidekentän kanssa, se motivoi ja innostaa itseäni. Oli selvää, että seuraava työpaikkani pitää olla Antia kiinnostavampi ja itselleni jotain uutta. Näin kiinnostavaa taidekentän kehittämistehtävää ei kovin usein tule vastaan. Ei ainakaan sellaista, jossa pääsee tekemään näin tiivistä yhteistyötä monitaiteellisen toimijakentän kanssa”, Tuukkanen iloitsee.

“Oma taidekäsitykseni on aika laaja-alainen, monitaiteinen ja avara, joskus jopa radikaali. Ehkä sen vuoksi hakeuduinkin Ouluun. Kaupungin kulttuurikenttä on näyttäytynyt minulle omaleimaisena ja sopivalla tavalla röyhkeänä. Täällä ollaan aidosti rohkeasti reunalla – ihan kuten Oulu2026-hakukirjassa luvataan”, Tuukkanen näkee.

Taide voi mennä ihon alle

Tuukkanen on tuonut ja tuottanut Suomessa taide-elämyksiä laidasta laitaan ja tuonut sellaisia esityksiä ulkomailta, jotka ovat jääneet häntä itseäänkin vaivaamaan.

“Taiteen tehtävä on herättää keskustelua. Sen avulla voi kohdata itselle ristiriitaisia ja vieraita asioita. Taiteen ei tarvitse olla ainoastaan mukavaa ja positiivista, eikä pelkkää sirkushuvia. Hyvinvointivaikutusta syntyy myös erilaisten näkökulmien kohtaamisesta ja oma ajattelukin voi muuttua”, Tuukkanen vakuuttaa.

Tuukkasta itseään ravistutti ensimmäisen kerran näkemänsä Kira O’Reillyn live art esitys, joka kesti tunteja ja jossa taitelija teippasi kehonsa ruudukoksi ja viilteli sen jälkeen ihoonsa verta vuotavia haavoja ruudukoiden täydeltä.

“Olin aivan ihmeissäni, että tällaistakin voi olla. En ollut sellaista taidetta kokenut koskaan. Kokemus oli todella häiritsevä ja ahdistava ja teosta oli jopa vaikea katsoa – ja silti se oli jotenkin maagista. Teos jäi vaivaamaan minua pitkäksi aikaa. Sitten 2003 tuotiinkin Kira Antiin”, Tuukkanen naurahtaa.

Oululaisen kulttuurin esiinmarssi

Tuukkanen on ilolla seurannut oululaisen osaamisen esiinmarssia – ei vain marginaalissa, vaan myös suurta yleisöä puhuttelevissa teoksissa.

“Mika Ronkaisen ja Venla Aakon Kaikki synnit -tv-sarja on hieno, samoin vuoden teatterina palkitun Flow Productionsin teokset. Oma lukunsa on tietysti tuleva kulttuuripääkaupunkivuosi, joka varmasti on ainutkertainen kokemus myös omasta tehtävästäni katsoen”, Tuukkanen arvioi.

Oulun kaupungin kulttuuripalvelupäällikön tehtävä on laaja. Valveen johtajan vastuulla on viedä kulttuuri vahvasti myös kaupunginosiin ja eri ikäryhmille lapsista vanhuksiin ja kulttuurikumppanuusverkosto kirsikkana kakun päällä.

Tuukkasella on ainakin näyttöä siitä, miten taidetta ja esityksiä viedään ulos perinteisistä taiteen esityspaikoista. Anti-festivaali on vuosia tuonut teoksia julkisiin tiloihin keskelle ihmisten arkea, kaduille, toreille, kauppakeskuksiin, puistoihin ja virastoihin, joten jää nähtäväksi, millaisia ulostuloja Valveelta tulevaisuudessa saadaan.