Huippuvireinen legenda Zero Nine: Me ollaan parhaimmillaan kimpassa

Zero Nine -heavyrockyhtyeen laulaja Kepa Salmirinne vastailee Mun Oululle bändin syntysijoilta Kuusamosta. Mitä kuuluu sinne Kuusamoon?

”Kiitos kysymästä, hyvin menee! Tänään (9. marraskuuta) on nyt oikeestaan eka kertaa lunta maassa. Äkkipäätä tuntus siltä, että talvi tulee. Pakkasta nyt ei kuitenkaan vielä paljoa”, laulaja kertoo.

Salmirinne asuu Kuusamossa, muu orkesteri Oulussa. Kokoonpanoon kuuluvat kitaristi Timo ”Iso-T” Käsmä, kitaristi-taustalaulaja Martti ”Mara” Mäntyniemi, basisti Jarski Jaakkola, kosketinsoittaja Matti ”Iro” Murtola sekä rumpali Mikko ”Dexta aka Borno” Korpela.

”Mara on pyöriny kans Kuusamossa viime aikoina aika paljon, mutta kyllä me Oulusta operoidaan.”

Muusikot soittavat puheluita viikottain, mutta livenä he tapaavat oikeestaan vain treenien puitteissa.

”Jätkät treenaa aika aktiivisesti Hiukkavaaran treenikämpällä. Mä käyn Oulussa aina silloin tällöin, lähinnä ennen keikkoja. Oulun jäbät nyt tietysti törmäilee siinä kaupungilla muutenkin, ei se Oulu nyt niin iso kaupunki ole”, Salmirinne sanoo.

Läpimurron kynnykset

Zero Ninen debyyttilevy Vision, Scenes and Dreams ilmestyi 40 vuotta sitten, vuonna 1982. Varsinainen läpimurto tapahtui vuonna 1985 yhtyeen neljännen albumin myötä.

1990-luvun alun ahkera keikkatahti poltti bändin loppuun. Yhtye asettui pääosin Ouluun. Tuli hiljaisempia vuosia.

Zero Nine on yksi Suomen ainoista edelleen lähes alkuperäisellä kokoonpanolla kasassa olevista heavy rock -bändeistä. Ainoastaan basisti on vaihtunut, kun vuonna 2004 Esa ”Elmo” Harjun tilalle tuli Jarski Jaakkola. Samana vuonna ilmestyi N. E. Files (N. E., Northeast = koillinen) -levy.

”Tää bändi kasaantui aikoinaan enempi niin, että ei perustettu sen kummemmin, vaan alettiin kavereiden kans soittamaan ja tekemään musaa. Kasassa on pysytty ja vaikka ei niin aktiivisesti aina oo toimittukaan, niin kyllä sitä on aina ittensä maailmaan asettanu jo jotenkin niin että Zero Nine on ollu aina se juttu”, Salmirinne kertoo.

Tosin jossakin välissä ryhmä oli laittamassa hommaa pakettiin – kuitenkaan siinä onnistumatta.

”Kyllä se on niin, että ei me toisistamme taideta eroon päästä. Kyllä siinä hyvän keikan jälkeen on tainnu muutaman kerran suusta päästä, että ”I love you guys”. Ja nimenomaan enkuksi, ettei mene liian makeaksi.”

Bändiläiset arvostavat toisiaan.

”Se johtuu varmaan siitäkin, että me tiedetään olevamme parhaimmillaan kun ollaan kimpassa. Vaikka mulle napsahtaa aika usein nämä haastikset ja sen myötä oon aina ollut eniten tapetilla, niin mä oon kuitenkin vain yksi bändin jäsenistä, en siis mikään pomo.”

Rockissa ikää saa olla

Minkälaista on olla 60-vuotias musiikkityöläinen?

”No, ei oo silleen tullu ajateltua tätä muusikkoutta iän kautta. Oon ihan ok-tasolla pystyny vetään sillon, kun on ollu tarvetta. Kyllähän se iän karttuminen ihmistä muuttaa, mutta taitaa ilmetä enempi siviilissä”, Salmirinne pohtii.

Nyt kun esiintymisiä on vähemmän kuin menneinä vuosina, lavapersoonan kaivaminen esiin on joskus vähän työlästä.

”Se on vähän semmonen Jekyll & Hyde -juttu. Musabisneshän on kuitenkin aika ikärasistinen ala. Tarkoitan, että jos me nyt oltas aloittelemassa, niin eihän meillä ois mitään saumaa”, hän uskoo.

Kovaa rockia soittavissa bändeissä on paljon varttuneempia muusikoita kuvioissa.

”Joten vähän helpompaa meillä ehkä kuitenkin on, kuin mitä peruspoppareilla.”

Zero Ninen kuuntelijat ovat paljolti aikaihmisiä.

”Mutta nykyään keikoilla käy jengiä jo useammassa sukupolvessa”, solisti iloitsee.

Esiintymiset ovat ammatin suola.

”Ei sille vaan oikeen mitään mahda, kun on koko ikänsä sinne lavalle ittensä haalannut ja siellä on saanut kokea huippufiiliksiä, niin ei siitä oikeen eroonkaan pääse. Parhaimmillaan, ku syntyy hyvä kontakti yleisön kanssa, lavalla ololle ei pärjää oikein mikään. Päässä kiehuu ja adrenaliini virtaa. Tän tietää jokainen muusikko ja se ei ole mitenkään ikäriippuvaista.”

Rock ’n’ roll antaa ja ottaa

Salmirinne on aina tykännyt pyöriä muusikoiden kanssa.

”Mulkvisteja on tosi vähän, ja oli sitten koolla minkä ikäisiä muusikoita tahansa, niin yhteistä juttua piisaa.”

Eivätkä vain ammattilaiset ole keskenään hyvää pataa.

”Arvostan kovasti näitä niin sanottuja intohimomuusikoita, jotka soittaa keskenään vuosi vuoden jälkeen ilman sen kummempaa läpilyöntiä. Maailman paras rock-bändi voi ihan hyvin soittaa edelleen jossain autotallissa, kun ei ole tsägä käynyt kohdalle.”

Zero Ninen jäsenet olivat hyvin nuoria, kun he aloittivat musahommia.

”Ekaa levyä tehdessä mä olin 20-vuotias.”

Kun bändi on viime keikoilla soittanut uran alkupään biisejä, Salmirinne on huomannut, miten erilaisilta ne kuulostavat nykyisiin vetoihin verrattuina.

”Pitää kuitenkin muistaa, että eka levystä on jo 40 vuotta, ja studiot ja vehkeet yleensäkin oli silloin aika erilaisia. Vaikka rock ’n’ rollista sanotaan, että se pitää nuorena, niin kyllähän se myös miestä myös syö.”

45 vuoden onnekas vahinko

Salmirinne on itseoppinut laulaja. Joskus häntä jopa vähän harmittaa, ettei ole tullut otettua esimerkiksi laulutunteja.

”Ois varmaan jonkun verran saanut äänihuulia säästeltyä. Nykyisin pukkaa olemaan, niin että yhden keikan pystyn vetämään ihan kunnialla, mutta sitten meneekin pari päivää ääntä palautellessa, kun äänihuulissa on jotain pientä röpelöä.”

Aikoinaan ei vaan tullut mieleen ottaa opetusta vastaan, kun oli muutakin puuhaa. Lisäksi Salmirinne ajautui pestiinsä vähän vahingossa.

”Sitä vahinkoa on nyt kestänyt kohta 45 vuotta, joten aika hyvin on mennyt näinkin. Suosittelen kyllä kaikille nuorille muusikon aluille alan koulutusta! Meilläkinhän Mara ja Töve on sitten myöhemmin hankkineet itselleen osaamista musiikkiopintojen myötä. Iro taitaa olla ainut meistä joka otti jo silloin nuorena miehenä tunteja.”

Pohjoisen globaalit rokkarit

Zero Nine on ollut aina leimallisesti maakuntien ja pohjoisen bändi.

”Tuo pohjoisuus on varmaan kuulunu jopa musiikissa. Omissa teksteissäkin se aina välillä ponnahtaa esiin.”

Pääsääntöisesti heavy rock -ryhmän kappaleiden aiheet liikkuvat globaaleissa teemoissa, kuten hauskanpidossa ja tien päällä olemisessa.

”Eniten tämä pohjoisuus on ollu meissä itsessämme ihmisinä ja sen kautta sitten tässä bändikuviossakin. Kun on itse jotain juttua tekemässä. niin yleensäkin tämmöinen analysointi jää tekemättä. Nyt ois pitäny soitella jäbät läpi ja kysellä että miten sinä tämän koet. Uskoisin että kaikki vastais että ei tässä mitään koeta vaan paukutetaan rumpua ja paiskotaan menemään.”

Zero Ninen tulevaisuus on rento ja avoin.

”Mukava ois vielä pitkäsoittoakin tehdä. Biisejä löytys kyllä vaikka niin, että huomenna aloitettas uusien treenaaminen, mutta just nyt ollaan siinä pisteessä, että ei olla päätetty lopettaa. Keikkaillaan ainakin jossakin määrin silloin kun huvittaa.”

Seuraavaksi pohjoisen rock-legendaa huvittaa Toppila Klubilla lauantaina 26. marraskuuta.

”Tosissaan ollaan aina kun lavalle noustaan. Hymyssä suin tosin.”