Hoksaa taide Pikisellä polulla, sillä se voi piillä vaikka puussa

Ja kohta olet jo tuolla, veden vieressä ihmettelemässä miten ympäristötaidepolku tänäkin vuonna keskustelee meren, luonnon, kulttuuriperinnön, linnunlaulun sekä alueen tulevaisuuden lupausten ja suunnitelmien kanssa. 

Siihen keskusteluun osallistuvat ympäristötaideteokset seuraavilta taiteilijoilta: Jari Huhta, Helena Kaikkonen, Leena Kangas, Opri Heikkinen, Helena Kankaansyrjä, Anu Kolmonen, Sakari Matinlauri, Ari Järvinen, Kirsti Muinonen, Karoliina Niemelä, Pirjo Lempeä, Jyrki Poussu, Sirja-Erika Virpikari, Päivi Pussila, Lauri Rankka, Kari Södö, Tuomas Korkalo, Raimo Törhönen, Tuomo Kangasmaa, Veikko Törmänen ja Otso Törmänen.

Helena Kankaansyrjä: Tonttu

Tapasin maanantain myöhäisiltapäivänä Polulla vain vähän ihmisiä mikä on kummallista. Nythän on mitä parhain aika tämänkin kokemiseen: kukkea kesäkuun alku, vähän hyttysiä, paljon kirkkaita värejä ja viileää tuulta. Teosten huomaaminen vaatii tarkkaavaisuutta, sillä täällä taide piiloutuu osaksi maastoa itseään tyrkyttämättä, olemuksestaan meteliä tekemättä.

Karoliina Niemelä ja Pirjo Lempeä: Beam Me Up

Tapasin tuttavan, jonka kanssa heittäydyin oikein juttusille. Puhuimme koronasta, kulttuurista, tietysti Pikisaaresta, torinrannan liikenteestä, politiikasta ja siitä, miten kaikkea ei tarvitse ymmärtää mitä näkee.

Nyt kun ajattelen tuota lausetta, joka alun perin liittyy taiteeseen, muistan taas, että sen voi laajentaa yleistämään mitä tahansa. Hän sanoi sen, ja se on totta:

”Kaikkea ei tarvitse ymmärtää.” 

Anu Kolmonen: Juhannustanssit

Rationaalisuuden voi, tiettyyn rajaan asti, unohtaa kesäpolulla. Tarvitsee vain katsoa, viipyä ja nauttia. Pikisellä polulla saa myös osoittaa sormella mitä näkee ja hämmästellä.

Ja hei: uimarit olivat jo saapuneet Korkeasaarensillan kupeeseen, sinne polun loppuun.

Pikinen poloku on Pikisaaressa kuljettavana syyskuun loppuun asti. 

Päivi Pussila: Lintuset