Hilkka Haaga aka Gore Kitty palaa vuosien tauon jälkeen kotikaupunkinsa ilmakitarataistoon – vieraanvaraisuuden nimissä
Oululainen Hilkka Haaga muistetaan poliitikon uran lisäksi ilmakitarasta. Tässä oikealla Gore Kitty uransa alussa ja vasemmalla tänään. Kuva: Hilkka Haagan kotialbumi
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Osallistuit ensimmäisen kerran ilmakitarakisoihin jo vuonna 2003, mikä sai lähtemään?
”Muutin Ouluun 2000-luvun alussa opiskelemaan ja tulin tutuksi niin Oulun musiikkivideofestivaalien kuin Ilmakitaransoiton MM:n järjestäjien kanssa. Näin ekan kerran ilmakitaraa syksyllä 2001 ja olin ihan myyty.”
”Osallistuin, koska ajattelin, että tässäpä hyvä tekosyy juoda olutta ja tutustua ”ulkkareihin”, eli saada uusia kansainvälisiä kavereita. Jonkin verran saattoi teatteritaustakin asiaan vaikuttaa. En myöskään uskonut mahdollisuuksiini voittaa, joten ajattelin, että on solidaarista napata se viimeinen sija, ettei jotakuta 3 000 kilometrin päästä minuutin show’n takia tullutta harmittaisi. Vähän niin kuin oululaista vieraanvaraisuutta!”
Millainen kokemus se oli näin jälkeenpäin?
”No olihan se ihan törkeän hauskaa! En osaa ajatella sitä nolona kokemuksena, vaikka menestystä ei tullut eikä ole tullut sen jälkeenkään. Ehkä se yhteisöön liittyminen ja ”ilmakitaraperheen” synty oli jonkinlainen kohokohta nuorelle aikuiselle ja ilmakitaristille. Sittenhän vasta aloin ymmärtää mistä tässä oikeasti on kyse.”
Kilpailit nimellä Gore Kitty, mistä nimi-idea lähti?
”Nimi-idea oli kahden minuutin aivoriihen tulos. Ilmoittautumisen deadline lähestyi, ja joku piti keksiä. Ajattelin että hahmoni on ristiriitainen, ja sitten valitsin kaksi erilaista asiaa, joista tykkään: kauhukulttuuri ja kissat. Ei kyllä uskoisi, että työskentelen copywriterina.”
Myöhemmin siirryit työskentelemään myös kisaorganisaatioon, miksi?
”2007 kisamenestyksettömyyden jälkeen organisaatio ilmaisi ystävällisesti, että minusta olisi enemmän hyötyä lavan toisella puolella. Koska olin valmistunut mediatuottajaksi, työt kelpasivat ja olinkin töissä ilmakitarapäämajassa millä tittelillä milloinkin useampana kesänä.”
Olet tituleerannut itseäsi maailman huonoimmaksi ilmakitaristiksi. Millainen on maailman huonoin ilmakitaristi?
”No sellainen, joka ei pärjää. Olen osallistunut MM-kisoihin kolmesti. Kahdella ekalla kerralla olin karsinnan viimeinen. Kolmannella kerralla tehtiin oikein miniseurantadokkarisarja maailman huonoimmasta ilmakitaristista, joka häviää aina. Epäonnistuin siinäkin: pääsin vahingossa finaaliin. Sitten ajattelin, että tämäpä hyvä, koko maailma näkee häviöni finaalissa. Epäonnistuin jälleen ja sijoituin jaetulle toiseksi viimeiselle sijalle. SM-kisoissa 2010 sain pronssia, koska meitä oli kolme osallistujaa.”
”Tähän titteliin kuuluu kiinteästi ylpeä pessimismi, aktiivinen luovuttaminen.”
Millaisia ominaisuuksia vaaditaan voittajalle?
”Ilmavuus on se tuomariston arvosteluperuste, johon en itse ole päässyt kiinni. Se on mielikuvitusta, yllättävyyttä, yleisön mukaan ottamista, karismaa, oikeanlaista energiaa. Se on sitä näkymätöntä ”jotain”, jonka tunnistaa vasta, kun sen näkee. Tai ei näe.”
Mitä mieltä ylipäätään olet siitä, että kotikaupungissasi on tällainen kisa järjestetty jo yli 25 vuotta?
”Ihan valtavan hienoa, että tämä hyväntahtoinen hulluus on saanut kukoistaa näin kauan. Vetovastuu on vaihdellut, mutta aina vain löytyy sitoutuneita ja innostuneita ihmisiä ja kisat on saatu pystyyn ja ihmiset viihtymään. Show’ssa on aina jotain perinteistä ja jotain uutta. Kisaajat ympäri maailmaa kehittää lajia eteenpäin, tekevät uusia tulkintoja, abstraktista asiasta konkreettisia ilmentymiä. Tämä laji on enemmän kuin mitä siitä ulospäin näkyy.”
Onko Oulu osannut hyödyntää kisaa ja siitä saatua kansainvälistä huomiota?
”On ja ei. Maine taitaa olla paremminkin kv-puolella, Suomessa laji on aika tuntematon.”
Mitä sanoisit oululaisille, joista jotkut pitävät kisaa hölynpölynä?
”En mitään. Kaikilla on oikeus tykätä mistä tykkää, kun ei vahingoita muita. Toisaalta käytöstavat olisi hyvä olla, enhän minäkään mene haukkumaan, vaikka golfia keskustelupalstoille. Meille kaikille on tilaa täällä. Keep on rockin’ in the free world!”
Millaisen roolin AGWC ansaitsisi mielestäsi tulevassa kulttuuripääkaupunkiohjelmassa 2026?
”No ei ainakaan näkymättömän! Olisihan se mahtavaa, jos saataisiin pystyyn jälleen SM-kisat tuollaisena juhlavuonna.”
Mitä mieltä olet kisan arvomaailmasta ja teemasta, Make air, not war, – näinä aikoina?
”Onhan se aika pelottavaa, että vuosi vuodelta nämä teemat tulevat lähemmäksi. Ilmakitaraperheen keskinäinen solidaarisuus ja välittäminen on kuitenkin asia, joka antaa toivoa. Herkistyn, kun muistelen vuoden 2014 kisoja, kun Venäjä oli vallannut Krimin niemimaan keväällä. Me toimme samalle lavalle ukrainalaisen ja venäläisen kitaristin soittamaan dueton, ja Mieskuoro Huutajat huusi Oodin ilolle. Siitä on kahdeksan vuotta. Ehkä ilmakitaransoiton MM-kisat ei voi toimijana muuttaa maailmanhistoriaa, mutta pystyy pitämään yllä toivoa.”
Aiot osallistua myös tänä vuonna, miksi?
”Ajatus comebackista on itänyt siitä lähtien, kun viimeksi olin organisaatiossa töissä, vuonna 2016. Sitten vain tapahtui takaiskuja: polvileikkaus, ruuhkavuodet, korona – kaikenlaista, joka pyyhki suunnitelmat kalenterista. Mutta nyt sekä aika että ilmakitaristi ovat kypsiä ja kisastetsonista pölyt pyyhitty – siis torstaina nähdään!”
Lisätietoja Ilmakitaran maailmanmestaruuskisoista 2022 tästä linkistä.
