”Heinäpää on kuin kangastus” – opiskelija Marko Männistö teki kirjan epävirallisen kaupunginosan värikkäästä historiasta
Heinäpäällä ei ole virallisia rajoja, mutta Oulun ydinkeskustan etelä- ja lounaispuolelle se sijoittuu. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Viestinnän opiskelija Marko Männistö on juuri julkaissut kirjan Heinäpää – tarinoita puisesta kaupunginosasta, joka upotettiin betoniin (BoD, 2024). Siinä sukelletaan Heinäpään värikkääseen historiaan niin Männistön omien muistojen kuin historiallisten lähteiden ja henkilöiden kautta.
Heinäpäässä vuonna 1975 syntynyt Marko Männistö teki kirjansa etupäässä kolmen viime kesän aikana, opintojensa ohessa. Hän opiskelee nyt viimeistä kevättä journalismia Oulun ammattikorkeakoulussa. Yli 300-sivuinen kirja on tiettävästi ensimmäinen kokonaan Heinäpäähän ja sen historiaan näin laajasti keskittyvä teos.
”Jos tällainen on aiemmin tehty, niin se on kyllä visusti jonkun pöytälaatikossa. En ole löytänyt mitään sellaiseen viittaavaa eikä kukaan ole sellaisesta maininnut”, Männistö sanoo.
Männistö on käynyt läpi suuren määrän vanhoja lehtikirjoituksia ja muita kirjallisia lähteitä. Lisäksi hän haastatteli Heinäpäässä vuosikymmenten varrella asuneita ihmisiä ja kirjoitti mukaan myös omia lapsuus- ja nuoruusmuistojaan alueelta. Mukana on paljon myös ennen julkaisematonta kuvamateriaalia, jota Männistö sai yksityisistä kokoelmista.
Marko Männistö on asunut viidessä eri osoitteessa Heinäpäässä. Kuvassa hän on ensimmäisen lapsuudenkotinsa osoitteessa Kirkkokatu 77, johon on sittemmin rakennettu uusi talo.
Kirjassa käydään läpi niin Heinäpään rakennushistoriaa, historiallisia tapahtumia kuin merkkihenkilöitäkin. Omat lukunsa on esimerkiksi paikalliselle urheilu- ja rikoshistorialle.
Missä ovat Heinäpään rajat?
Heinäpää ei ole virallisesti Oulun kaupunginosa. Kirjassa käydään läpi Leverin, Hollihaan, Nuottasaaren ja Kuusiluodon kaupunginosat, joiden liepeille Oulun ydinkeskustan etelä- ja lounaispuolelle Heinäpää hahmottuu.
”Heinäpää on kuin kangastus. Joskus se näkyy kartoissa, toisinaan ei”, Männistö kirjoittaa kirjassaan.
Männistön ensimmäinen tehtävä olikin määritellä, missä menevät Heinäpään rajat. Omakohtaisesti hän kokee ne niin, että Heinäpää ulottuu suunnilleen Nummikadulta Nuottasaaren pallokentille ja Kansankadulta länteen Hollihaan rantaan ja sen edustan saariin saakka. Toiset määrittelevät rajat eri tavalla, mutta virallista totuutta ei ole.
”Heinäpää on subjektiivinen kokemus: se syntyy jokaisen oman pään sisällä ja kokemusten mukaan, mikä on Heinäpäätä ja mikä ei”, Männistö linjaa. Hän huomauttaa rajojen vetämisen subjektiivisuuden myös lisänneen työn mielekkyyttä, koska samalla saattoi tehdä ”matkan itseensä” – omiin muistoihin ja kokemuksiin.
Männistön mukaan Heinäpään määrittelyssä ei ole valtavia eroja eri ihmisten välillä, mutta vanhemmat sukupolvet tapaavat mieltää pohjoisrajan Albertinkadun tienoille, kun nuorempien mielessä Heinäpää alkaa aavistuksen etelämpänä, Nummikadun ja Heinätorinkadun liepeillä. Myös eteläpäässä Nuottasaaren puolella rajanveto voi hieman vaihdella.
Männistö laskeskelee asuneensa elämänsä varrella Heinäpäässä kaikkiaan viidessä eri osoitteessa. Hän muutti takaisin Heinäpäähän vuonna 2020, jolloin tietyssä nostalgiahuumassa ajatus kirjasta alkoi itää mielessä.
”Näin keski-ikää lähestyessä alkaa historia yleensäkin kiinnostaa. Kun on aina hajanaisia juttuja Heinäpäähän liittyen kuullut, alkoi kiinnostaa, että onko tämä oikeasti ollut sellainen paikka, josta on kuullut kerrottavan ja josta on satunnaisesti lehdistä lukenut. Journalismin opiskelijana oli luontevaa lähteä kaivelemaan niitä asioita.”
Heinäpää tunnetaan hyvin
Heinäpään tietystä tarunhohtoisuudesta kertoo myös sen esiintyminen populaarikulttuurissa, luultavasti tunnetuimpana esimerkkinä Juice Leskisen kappale Edestakaisin (Laihia–Heinäpää), jonka historiallista taustaa sivutaan myös kirjassa.
Männistö kertoo saaneensa lopullisen sysäyksen kirjalle kuultuaan radiosta Viikate-yhtyeen kappaleen Reino Helismaa, jossa Heinäpää myös mainitaan. Männistö sai itseltään Kaarle Viikatteelta vahvistuksen, että kyse on nimenomaan Oulun Heinäpäästä, jossa lauluntekijän entinen rakastettu oli asunut ”vihreässä puutalossa”.
”Minulle oli yllätys, kuinka monessa biisissä Heinäpää mainitaan, samoin kirjallisuudessa. Myös esimerkiksi jääkiekkoilijat ja ravimiehet ovat lisänneet Heinäpään tunnettuutta ympäri Suomea ja maailmalla. Näin pieneltä alueelta on lähtenyt älyttömän paljon merkittäviä ihmisiä”, Männistö sanoo.
Veden äärellä, lähellä keskustaa
Onko Heinäpäässä jotain erityislaatuista, joka erottaa sen muista Oulun alueista?
”Me olemme veden äärellä, ei meren rannalla, mutta veden äärellä kuitenkin, ja kävelymatkan päässä keskustasta. Totta kai se täytyy myös mainita, että täällä on paljon puistoja, vehreyttä, tilaa olla ja liikkua. Täällä on myös äärettömän hyvät urheilumahdollisuudet. Siinä ovat asiat, jotka ensimmäisenä tulevat mieleen”, Männistö vastaa.
Hän pohtii hetken kysymystä, onko aivan keskustan kupeessa olevasta Heinäpäästä tullut jopa hieman aliarvostettu asuinalue Oulussa.
”Kyllä se voi pitää paikkansa. Vanha huono maine voi painaa vielä. Jotkut eivät ehkä halua tulla tänne, koska ensimmäisenä on mielessä, että ’se on semmoinen remumesta’”, Männistö pohtii.
Marko Männistö kertoo kirjassaan muun muassa De Gamlas Hemin talon monivaiheisesta historiasta. Männistö vietti lapsuutensa ihan naapurissa ja leikki usein vieressä olevassa Kyösti Kallion puistossa.
Maineella on pitkät juuret, jotka ulottuvat reilusti yli sata vuotta taaksepäin. Männistön kirjassa kerrotaan muun muassa Heinätorin ja Uuden Heinätorin eli nykyisen Kyösti Kallion puiston historiasta, johon kuuluu niin pirtu- ja hevoskauppaa, tivoleita ja markkinoita kuin varsin värikästä ja riehakasta elämöintiä ympäri vuorokauden.
Nykyisin tilanne on aivan toisenlainen. Männistön kokemusten mukaan Heinäpää on rauhallinen asuinpaikka.
”Vielä minun nuoruudessani tämä oli levottomampi kuin nykyään. Silloin pyöri ’juokaleita’ pitkin poikin, kun oli niitä vanhoja ränsistyneitä puutaloja. Elämä oli vähän sen mukaista, mutta siitä se lähti rauhoittumaan”, Männistö sanoo.
”Täällä on myös tapahtunut sukupolvenvaihdos sillä tavalla, että minun nuoruudessani täällä oli tosi paljon lapsia, koska perheet halusivat silloin vielä asua kerrostaloissa, eikä ollut sitä rivitaloa tai omakotitaloa. Nyt lapset ovat vaihtuneet nuoriin aikuisiin, niitä täällä on paljon”, Männistö sanoo. Nuoret ihmiset saattavat elämäntyylillään aiheuttaa ajoittaisia lieviä meluhäiriöitä, mutta vakavia ongelmia Heinäpäässä ilmenee Männistön mukaan hyvin harvoin.
Puutalot katosivat
Heinäpää on muuttunut vuosikymmenten varrella myös ulkoisesti, kuten Männistön kirjan nimessäkin todetaan. Vanhat puutalot ovat lähes kokonaan saaneet väistyä uudempien betonikerrostalojen tieltä, ja muutos jatkuu edelleen.
”Sitä ei nuorempana rekisteröinyt ollenkaan, mutta kun alkaa muistella ja näkee vanhoja valokuvia, huomaa, että puutaloja on vielä minun nuoruudessani ihan kohtuudella ollut varsinkin Rommakkokadun varrella ja Nummikadun eteläpuolella.”
Männistö suree kirjassaan tuhottujen puutalokorttelien mukana kadonnutta historiaa ja on hieman huolissaan myös tulevista täydennysrakennussuunnitelmista.
”Vähän pelonsekaiset tunteet on esimerkiksi rakentamisesta Hollihaan puiston tontille. Joka tapauksessa rakentaminen tulee tiivistymään, vaikka se voikin olla pitkässä kuusessa. Luulen kuitenkin, että jos kaikki menee hyvin, Heinäpää vain paranee tästä. Vaikka tiivistetään yhdyskuntarakennetta, niin se parantaa kokonaisuutta, kunhan pidetään joku roti siinä eikä ihan holtittomasti lähdetä joka ikiselle puistotilkulle rakentamaan taloja”, Männistö arvioi.
Heinäpään pallokenttien paikalle suunniteltu jalkapallostadion on alueella herkkä aihe. Männistön käsityksen mukaan valtaosa heinäpääläisistäkin kannattaa stadionhanketta. Niin tekee Männistökin, mutta hän ei myöskään pidä siitä, että nykyisiä nurmikenttiä jäisi stadionin ja sen pysäköintialueiden alle.
”Minulle ehkä rakkainta Heinäpäässä on se, kun kesäisin tuossa kentillä on paljon junnujen ja vähän vanhempienkin pelejä. Tykkään käydä katsomassa niitä, silloin tulee erittäin kotoisa fiilis. Että nyt ainakin olen Heinäpäässä. Se on minulle yksi alueen sydän.”
Marko Männistön kirja Heinäpää – tarinoita puisesta kaupunginosasta, joka upotettiin betoniin (Books on Demand, 2024) on tällä hetkellä saatavilla verkkokaupoista, kuten BoD-kirjakaupasta, Suomalaisesta Kirjakaupasta ja Ad Libris -kirjakaupasta.