Heinäpääläisen Marko Männistön pohdintoja Oulu2026-kyselyyn: ”Oulussa ei ole stereotyyppistä tuppisuumeininkiä ja kulttuuri kukoistaa ruohonjuuritasolla”

Marko Männistö syntyi Heinäpäähän vuonna 1975 ja on viihtynyt kaupunginosassa 35 vuotta. Välissä hän kokeili asumista niin Raksilan kuin keskustankin alueilla sekä ulkomailla, mutta Heinäpäässä hän tuntee olevansa kotona. Männistö kertoo olevansa ylpeä kaupunginosastaan, vaikka nuorena aikuisena ajatus oli aivan toinen.

”Ajattelin, että haluan pois tästä ankeasta tuppukylästä maailmalle, mutta etenkin ulkomailla asuttujen vuosien aikana Heinäpäässä vieraillessani, tunsin tulleeni kotiin. Takaisin muuttaessa tajusin, kuinka ikävä minulla oli ollut aluetta”, Männistö sanoo.

Heinäpäästä parhaan asuinalueen Männistölle tekee se, että keskusta on kävelymatkan päässä, mutta alue on silti puistomainen ja rauhallinen ympäristö veden läheisyydessä.

”Iso osa lapsuusmuistoistani sijoittuvat Heinäpäähän, kuten urheilukenttä, Kyösti Kallion ja Hollihaan puistot, Nuottasaaren ala-aste sekä vanha Kuusiluoto, jossa kävin yläasteen sekä lukion”, Männistö kertoo.

Ikuisuusprojekteista huolimatta Oulu on ottanut isoja askeleita eteenpäin, Männistö kuvailee Oulua ja kertoo olevansa kaupungista ylpeä. Hän uskoo viihtyvänsä Oulun Heinäpäässä niin kauan kuin hän Suomessa asuu, sillä toiveissa hänellä on päästä muuttamaan tulevaisuudessa palmujen alle etelään.

Männistö kertoo, että hänen elämänsä on hyvin fokusoitunut Oulun keskustan ympärille. Maakunnasta puhuttaessa, hän kertoo käyneensä vastikään Ruukissa lähiruokamarkkinoilla sekä tutustumassa alueen pientiloihin.

”Oli mahtava huomata, että pientuottajat, luomu ja lähiruoka ovat nousemassa kovasti”, Männistö lisää.

Ruohonjuuritason kulttuuria

Männistö kuvailee Oulua myös hitaaksi, mutta varmaksi kehittyjäksi, vaikka teknologian huuma onkin hiipunut. Hänestä Oulu on kukoistava kulttuurikaupunki etenkin ruohonjuuritasolla.

”Tänne on tullut viime vuosina paljon lisää toimijoita ja erilaisia yhdistyksiä kulttuuri saralle. Täällä on paljon muutakin, kuin Qstock ja ilmakitaran MM-kisat”, Männistö sanoo.

Keskieurooppalaiseen kaupunkiin verrattaessa, Männistön mielestä Oulun tunnistaa osaksi Eurooppaa. Hänestä sen huomaa etenkin kulttuurin puolella. Rakennushistoriallisten, arkkitehtuuristen ja kuvataiteen saralla Oulu ei Männistön mielestä yllä Euroopan muiden kaupunkien tasolle. Oulua matkailukaupunkina hän ei suoranaisesti pidä, vaikka täällä onkin paljon tapahtumia.

”Edelleen korostan Oulun ruohonjuuritason kulttuuria. Sen puolesta Oulu voi olla ylpeästi eurooppalainen”, Männistö sanoo.

Oulun mainetta Männistö kuvaa hyväksi, mutta lisää Oulun herättävän monissa niin positiivisia kuin negatiivisiakin mielikuvia. Hän kuvailee kotikaupunkiaan viihtyisäksi ja hänestä on hyvä, että vanhojakin rakennuksia on säilytetty, vaikka niitä tuhottiin paljon 80–90-luvuilla. Ehdottoman positiivisena asiana hän näkee myös paikkojen saavutettavuuden ja lempirakennuksekseen hän mainitsee Puistolan kauniin talon.

”Merellistä tunnelmaa täällä ei tunne, mutta tuossahan se merikin kuitenkin on. Jalan ja pyörällä pääsee moneen paikkaan, mikä on iso plussa kaupungille. Oulussa pärjää myös hyvin maalaisjärjellä ja koen kaupungin olevan turvallinen”, Männistö kuvailee.

Kulttuuria myös pimeimpään aikaan

Vaikka Männistön mielestä Oulu on eläväinen kaupunki, tapahtumat painottuvat hänestä valitettavan paljon kevään ja syksyn väliselle ajalle. Lähiluonnon tärkeyttä hän nostaa esiin ja uskoo sen olevan vaikuttavaa etenkin ulkomaalaisten vieraiden mielestä.

”Kesätapahtumia on paljon laidasta laitaan ilmaistapahtumista isoihin festareihin. Tuntuu silti, että siihen se sitten jää. Isommat mielenkiinnon kohteet puuttuvat”, Männistö kertoo.

Oululaisia ihmisiä hän pitää leppoisina ja helposti lähestyttävinä. Hyvä yhteishenki korostuu etenkin urheilussa ja Männistö kertoo olevansa myös itse ei-urheilua seuraavana hyvin ylpeä lukiessaan Kärppien, AC Oulun tai kenen tahansa oululaisen urheilijan menestyksestä.

”Täällä ei ole stereotyyppistä tuppisuumeininkiä. Ihminen kun menee toiselle juttelemaan, lähtee helposti juttu rullaamaan. Erimielisyydet korostuvat esimerkiksi Raksilan marketeista tai Terwa Towerin hotellihankkeesta keskustellessa”, Männistö sanoo.

Koskettaa meitä kaikkia

Euroopan kulttuuripääkaupunkihanke ei ole Männistölle kovin tuttu, vaan se on jäänyt vielä pintapuoliseksi. Petraamista löytyy siis molemmin puolin. Lisää tietoa hän uskoisi välittyvän paikallisille paikallisten toimijoiden kautta.

”Hanke on tärkeä ja se tulee näkymään meidän kaikkien elämässä tulevaisuudessa”, Männistö uskoo.

Hankkeelta hän toivoo erityisesti monipuolista kulttuuritarjontaa erityisesti paikallisten toimijoiden, kuten yhdistysten ja kollektiivien kautta. Paikallishistoriallisia seikkoja olisi myös hyvä miettiä Männistön mielestä, eikä ainoastaan keskittyä aktiiviseen kulttuuriin.

Hän muistuttaa, että aina mahtuu lisää kulttuuria ja sitä hän toivookin erityisesti vuoden pimeimmälle ajalle. Keskustan tyhjät liiketilat herättävät myös keskustelua ja hän sanookin tyhjien tilojen antavan sellaisen mielikuvan, ettei Oulu ole yrittäjäystävällinen kaupunki.

”Oulun kulttuurillinen varanto löytyy sieltä ruohonjuuritasolta. Siellä ihmiset kokoontuvat ja ovat aktiivisia. Kohtaamispaikkoja on laidasta laitaan. Nyt talvisin keskustassa kävellessä näky on surkea. Pitäisi järjestää jotain mikä saa ihmiset liikkeelle myös talvella”, Männistö sanoo.

Kulttuuri-ilmastonmuutoksen uusi termi

Kulttuuripääkaupunkitittelin hän uskoo isosta yhdyssanasta huolimatta olevan hyvä asia niin alueen asukkaille kuin myös kulttuuritoimijoille. Hän toivoo, että Oulu2026 lisää yhteisöllisyyttä ja yhdistää toimijoita ja kulttuurista nauttijoita uudenlaisilla tavoilla. Kulttuuri-ilmastonmuutos on Männistölle vieras termi, mutta se kuvaa hänen toiveitaan hyvin.

”Toivoisin, että kulttuuripääkaupunkivuosi toisi myös pysyvyyttä. Ettei kaikki olisi ohi vuoden 2026 lopussa, vaan projektit jatkuisivat myös juhlavuoden jälkeen. Titteli toimii myös varmasti hyvänä meriittinä Oululle tulevaisuudessa ja se varmasti muuttaa jossain määriin mielikuvia Oulusta. Huomataan, että täällä on paljon muutakin kuin isot festarit”, Männistö lisää.

Yllätyksiä arjen keskellä

Kulttuurin kokijana Männistö kertoo olevansa pieniin arkisiin asioihin keskittyvä. Hän kertoo käyvänsä ilmaistapahtumissa, kuten puistokonserteissa ja hän käyttää kirjaston palveluita aktiivisesti.

”Kulttuuri merkitsee minulle henkilökohtaisesti paljon. Jo pelkästään se, että pyöräilen keskustaan ja kohtaan katusoittajan on minulle kulttuuria. Se tuo myös kansainvälisyyden tunnetta. Kulttuuri on minulle monia pieniä asioita ja mukana on vahvasti myös vanha arkkitehtuuri”, Männistö kertoo.

Männistö kertoo kokevansa, että kulttuuri lisää tunnetta joukkoon kuulumisesta, vaikka jokainen voi kokea ja nauttia kulttuurista eri tavoin. Osa nauttii katusoittajista ja osalle kulttuuri on sinfonioita musiikkikeskuksissa.

”Minusta olisi hienoa käydä kansallisoopperassa tai baletissa. Uskon, että voisin mennä sinne omana itsenäni, mutta en välttämättä kokisi sulautuvani joukkoon. Ymmärrykseni myös taiteen eri lajeista varmasti laajenisi”, Männistö avaa näkemystään.

Oulussa jokainen saa nauttia Männistön mukaan rauhassa itselleen mielekkäästä kulttuurista ja kaupungissa on tarjottavaa jokaiselle. Hän lisää, ettei usko oululaisten olevan kiinnostuneita siitä, käykö joku kaupunginteatterissa vai työväennäyttämöllä.

”Toivoisin, että vuonna 2026 Oulussa tulisi kulttuurikokemuksia enemmän vastaan arjessa. Sellaista, joka tulee vastaan, kun liikun kaupungilla tai olen matkalla ruokakauppaan. Ettei tarvitsisi päättää, että nyt menen paikkaan x kokemaan kulttuuria, vaan se tulisi yllättäen ja odottamatta vastaan”, Männistö toivoo.

Osallistu kyselyyn 16.10 mennessä, siihen vastanneiden ja yhteistietonsa jättäneiden kesken arvotaan tapahtumalahjakortteja. Kyselyyn pääset tästä linkistä.