Hanna Brotherukselle myös isät ja veljet ovat ominta Ainoa kotini -näytelmän kohdeyleisöä
Hanna Brotheruksen romaanin dramatisoinnissa mukana ovat Elina Korhonen ja Saida Solla. Kuvat: Laura Malmivaara / WSOY ja Janne-Pekka Manninen / Oulun teatteri
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Kunpa olisin ollut yhtä rohkea!” Valtavan lukijapalautteen kerännyt Hanna Brotheruksen Ainoa kotini -romaani nähdään nyt Oulun teatterissa.
Koreografi Hanna Brotheruksen Ainoa kotini oli ilmestymisvuotensa 2021 luetuimpia esikoisromaaneja. Aikuisen naisen suhdetta naiseuteen ja äitiyteen käsitellyt teos, joka pohti ylisukupolvisten taakkojen merkitystä, herätti keskustelua ja sai medianäkyvyyttä.
Se toi myös paljon suoraa palautetta kirjailijalle itselleen.
Vastaanotto yllätti monella tapaa, Brotherus sanoo. ”Jo ihan siksi, etten tiennyt, mitä odottaa. Toivoin, totta kai, että teos koskettaisi.”
Brotherus kertoo esikoiskirjan jännittäneen monella tasolla: ensin sen kirjoittamisen, sitten julkaisemisen.
Tänä syksynä romaani saa uuden muodon: Ainoa kotini on dramatisoitu ja tulee ensi-iltaansa Oulun teatterissa 24. elokuuta tavoittaen näytöskauden aikana toivottavasti kosolti uutta yleisöä.
Ainoa kotini pureutuu myös siihen, miten syömishäiriö on kodin vaiettu vieras. Kuvassa Elviira Kujala. Kuva: Janne-Pekka Manninen
Romaanin runsas palaute ilahdutti, koska se osoitti tekijälleen, miten hän oli tavoittanut lukijansa.
”Samalla olin myös surullinen, sillä ’Kunpa olisin ollut yhtä rohkea’ ja ’Kunpa olisin uskaltanut kohdata itseni’ oli näiden yhteydenottojen keskeistä sisältöä.”
”Mikä vahinko, että emme helposti osaa olla totta edes itsellemme.”
Hanna Brotherus koki esikoisromaaninsa saamassa palautteessa taiteen kohtaamisen voimaa. Kuva: Laura Malmivaara / WSOY
Lohdullista näitä palautteita pohtiessa oli tunne lukijoihin ja äänikirjan kuuntelijoihin syntyneestä yhteydestä.
”Taiteen kautta kohtaamisen voima on suunnaton.”
Puhuminen on Brotheruksen mukaan todella tärkeää, mutta vähän ylikorostettua. Sanat kuitenkin lopulta unohtuvat, hän ajattelee.
”Luotan liikkeen ja kosketuksen voimaan. Keho muistaa, vaikka mieli olisi unohtanut.”
Siksi Brotherukselle onkin merkityksellistä, että liike on oleellisessa roolissa Ainoa kotini- kantaesityksessä. Tämä tuli esille jo dramaturgi-ohjaaja Susanna Airaksisen ensimmäisessä yhteydenotossa.
Tanssija Saida Solla täydentää Oulun teatterin näyttelijöistä koostuvaa ensemblea. Kuva: Janne-Pekka Manninen
Oulun teatterin näyttelijöistä koostuvaa ensemblea täydentävät tanssijat Ville Sievänen ja Saida Solla.
”Saida Solla oli minun ehdotukseni. Tunnen hänen osaamisensa, ja meitä joskus luullaan sukulaisiksi.”
”Vaikka näytelmä kertoo äideistä ja tyttäristä, naiseudesta ja naisen elämästä, toivon yleisöön myös isiä ja veljiä. Miehiltä saamassani palautteessa on todettu esimerkiksi: ’Nyt ymmärrän paremmin vaimoani’. Joku toinen on kertonut ymmärtävänsä kirjan luettuaan paremmin tytärtään.”
Hanna Brotherus on antanut niin Airaksiselle kuin koreografi Panu Varstalalle vapaat kädet ja täyden luottamuksen.
”Se on teos minun teoksestani.”
Hän kuitenkin myöntää ensimmäisen fiiliksen olleen muuta. ”Euforista ajatusta ’Ihanaa, haluan tulla mukaan koreografiksi ja tanssijaksi, koska se on minun teokseni’ kesti vain puolisen tuntia. Olisin ollut ihan painajainen siinä produktiossa. Olisin ollut liian lähellä, olisin ollut liikaa.”
Brotherus luonnehtiikin teoksensa dramatisointia Vie lapsesi päiväkotiin -vaiheeksi.
Liike on oleellinen osa Ainoa kotini -romaanin dramatisointia näyttämölle. Kuva: Janne-Pekka Manninen
Brotherus on todennut kirjoittavansa vartalollaan. Tällä hän on viitannut tanssitaiteilijan ja koreografin uraansa, jossa yhteisöllisyys ja yhteiskunnallisuus ovat saaneet erityisen painoarvon.
Oliko liikkeellä ilmaisseelle haastavaa siirtyä ilmaisemaan kirjaimin?
”Liike on selvemmin äidinkieleni, mutta kyllä kirjoittaminen on ollut minulle aina luonnollista. Vanhempani muistuttivatkin esikoisteoksen ilmestyessä, miten olin lapsena ollut kynä kädessä, jos en ollut hyppelemässä.”
Ainoa kotini on tarina yli sukupolvien siirtyvistä taakoista, puhumattomista asioista, jotka tuntuvat meissä myös fyysisinä. Brotherus on teoksellaan pyrkinyt kannustamaan kohtaamaan niitä.
”Kun antaa suostumuksensa haavojensa avaamiseen ja ne puhdistuvat, tunne virtaa. Voi huomata, miten sama muisto tuntuu toisissa tilanteissa ihan muulta”, Brotherus luonnehtii.
Tuula Väänänen kuuluu Ainoa kotini -produktion naiskaartiin. Kuva: Janne-Pekka Manninen
”Elämä muuttuu koko ajan. Se on ainoa, mikä on varmaa.”
Tähän perustuu myös työpaja, jonka Brotherus perjantaina 23. elokuuta kello 16.30–18.30 Oulussa järjestää. 50 euron hintainen johdatus esityksen seuraamiseen koostuu liikkeellisistä harjoitteista, kirjoittamisesta ja keskustelusta.
Osallistuminen ei vaadi aiempaa kokemusta kehollisesta ilmaisusta. Mukaan mahtuu 30, ilmoittautua voi suoraan Brotherukselle (hanna.brotherus at gmail.com).