Hailuoto on ehtymätön lähde Inka Niemisen teoksiin

Olet tehnyt osan näyttelyn teoksista Hailuodossa. Mitä saari sinulle merkitsee?

”Hailuodosta tulee suurin osa kaikesta materiaalista mitä teoksissa on. Se on tavallaan lähtökohta myös aiheisiin ja materiaalienkäytön merkityksiin. Hailuoto on toinen koti ja täällä on asioita, jotka ovat tärkeitä, esimerkiksi eläimet ja eläintenhoito, maanviljely ja rannat, metsät – ja niin kuin taiteilijoilla yleensä – myös valo. Kesällä on valoisaa ja talvella on pimeää.”

Millainen on luontosuhteesi tänä päivänä?

”Totta kai työskentelyn kautta käytän tosi paljon luonnonmateriaaleja ja jonkun verran rinnastan niitä myös synteettisiin materiaaleihin ja digitaaliseen tekniikkaan, jotta luonnonmateriaalin ominaisuus tulisi vielä voimakkaammin esille. Mutta sitten jos mietitään yleistä luontosuhdetta… se on aika laaja kysymys, mutta voi sanoa, että luontosuhde ilmenee työn kautta tällä hetkellä.”

Mistä ylipäänsä saat ideoita ja virikkeitä luovuuteen ja tekemiseen?

”Työskentelyni on tosi paljon materiaalilähtöistä ja jokin idea johtaa toiseen. Se on prosessinomainen tilanne. Muiden taiteilijoiden ja opiskelijoiden työt vaikuttavat myös. Opetustilanteet Kuvataideakatemiassa ja Aalto-yliopistossa ovat vuorovaikutteisia. Oma työskentely laajenee sitä kautta. Osa ideoista tulee myös sattumalta, kun antaa yllättävien tilanteiden vaan tulla. Joskus idea johdattaa itse itseään johonkin tiettyyn suuntaan.”

Teet myös kaikenlaisia kokeiluja ja -tutkimusta. Kerro tämän näyttelyn materiaaliprosesseista:

”Onhan tässä ollut monenlaista prosessia. Lampaanvillaa olen kokeillut tosi monella tavoin; pessyt ja karstannut, tehnyt puristusjuttuja, laittanut luonnonliimoja, vahoja ja kumeja – mutta nämä kokeilut ehkä siirtyvät seuraaviin projekteihin suurimmaksi osaksi.”

”Luonnonmateriaaleissa on kiinnostavaa, miten se itse haluaa tulla esille. Mikä on materiaalin ominaisin tapa olla. Polttamatonta punasavea tulee olemaan tässä näyttelyssä aika paljon. Savea olen käyttänyt paljon muovailun välineenä. Tässä tapauksessa en halunnut tehdä keramiikkaa eli polttaa, sillä halusin tuoda esille punasaven okran värin sellaisenaan. Savesta on syntynyt kolmiulotteista muotoa ja isompia kokonaisuuksia.”

”Puuta tulee jonkin verran esille ja niissä hyödynnän luonnonmuotoja. Katson metsästä sellaisen puun, jota haluan käyttää – muoto on siinä valmiina. Liikkeen esittäminen luonnonmuodon kautta on aina kiinnostanut. Löytöpuun käyttämisessä ei ole ollenkaan teollista tuotantoa, vaan materiaali on esillä ilman prosessia.”

Onko joku tietty teos tai kokonaisuus, johon olet erityisen tyytyväinen ja miksi?

”Kaikki teokset ovat niin uusia, että ne ovat samanarvoisia. Olen innoissaan tuosta savesta – se näyttää toimivan hyvin.”

Inka Nieminen – Sea-changes
Oulun taidemuseossa 8.10.2020–21.2.2021

Kuvanveistäjä Inka Niemisen (s. 1971) uusimmat teokset ovat syntyneet osittain korona-ajan keskellä, jolloin on ollut luontevaa palata perusasioiden äärelle ja pitää tekniikat ja materiaalit selkeinä. Näyttelyn englanninkielinen nimi, Sea-changes, viittaakin näkökulman vaihdokseen tai muodonmuutokseen.

Näyttelyotsikossa mainittu meri on konkreettisesti nähtävissä Hailuodon Virpiniemessä kuvatussa uudessa videoteoksessa, joka sisältää sukelluskuvamateriaalia saaren edustalta vuonna 2014 löydetyistä savikanjoneista. Teemaan liittyvät myös teosten meren tuomat materiaalit ja merenpohjana näyttäytyvä polttamaton punasavi.

Materiaalit lapsuuden miljööstä

Helsingissä ja Hailuodossa työskentelevä, vuonna 1999 Kuvataideakatemiasta valmistunut Nieminen tunnetaan luontoa ja ympäristöä eläytyvästi tulkitsevana, kekseliäänä puunkäsittelijänä, jolle materiaalien alkuperä, ominaisuudet ja merkityssisällöt ovat tärkeä osa työskentelyä. Suurin osa Niemisen käyttämistä rantojen, metsien ja laidunmaiden materiaaleista tulee juuri Hailuodosta, joka on taiteilijan lapsuuden ja nuoruuden miljöö ja jossa hänellä edelleen on kesäkoti. 

Polttamatonta savea

Aiemmassa tuotannossaan Nieminen on rinnastanut luonnonmateriaaleja digitaaliseen tekniikkaan ja synteettisiin materiaaleihin, mutta tässä näyttelyssä hän keskittyy enemmän low-tech -materiaalien, kuten lampaanvillan ja polttamattoman saven, käyttömahdollisuuksiin.

Veistosinstallaatioissa yhdistyvät käsin tekemisen ikiaikainen traditio ja lumous, maanläheiset, ekologiset materiaalit ja tutkiva asenne. Nieminen on pyrkinyt löytämään tavan, jolla materiaalit haluavat tulla esiin. Hän on aina käyttänyt savea muovailuun ja luonnosteluun, mutta nyt polttamaton savi on innostanut tavoittelemaan isompia muotoja ja kokonaisuuksia ja voimakkaampaa ilmaisua. Kuivumisprosessissa syntyneillä halkeamilla ja ajassa tapahtuvilla reaktioilla on oma tärkeä merkityksensä.

Luontosuhde konkretisoituu taiteessa

Yli kaksikymmentä vuotta kuvataiteilijana työskennellyt Inka Nieminen toteaa, että asioiden löytäminen ja uuden kokeileminen on itsessään jännittävää. Avaraan, uteliaaseen asenteeseen ovat vaikuttaneet myös opetustehtävät ja vuorovaikutus nuorten taideopiskelijoiden kanssa Aalto-yliopistossa ja Taideyliopiston Kuvataideakatemiassa.

Yhtenä esimerkkinä hän mainitsee materiaaleihin ja tekniikoihin liittyvän hiilijalanjäljen, joka otetaan nykyisin hyvin huomioon. Niemiselle itselleen suhde luontoon toteutuu konkreettisimmin omassa taiteellisessa työssä luonnonmateriaalien ja käsin tekemisen prosessien kautta.

Näyttely on esillä taidemuseon alakerran kolmessa tilassa. Taiteilijan ajatuksista kertoo näyttelyyn liittyvä haastatteluvideo, joka on kuvattu Hailuodossa elokuussa 2020.

Inka Niemisen näyttelyn avajaispäivä on keskiviikkona 7.10., jolloin näyttelyyn voi tutustu maksutta. Taiteilija yleisön tavattavissa ke 7.10.2020 klo 15–17.

Näyttelyn verkkosivu www.ouka.fi/oulu/luuppi/inka-nieminen