Euroviisujen finaaliviikko on faneille kevään kruunaus

Todelliseksi viisufaniksi lukeutuva, Paavo Pyykkönen, aloittaa normaalisti viisukevään seuraamalla, millaisia artisteja kukin maa valitsee edustajakseen. YouTubesta Pyykkönen katsoo kaikkien kappaleiden tallenteet ja kansallisista kisoista tarkemmassa syynissä ovat tietysti Uuden Musiikin Kilpailu Suomessa ja Melodifestivalen Ruotsissa. Todettakoon heti alkuun: Ruotsi voittaa musiikkikilpailuiden mittelöissä Suomen, sillä “Mellot” on niin paljon edellä Suomea.

“Melodifestivalen on Ruotsin musiikkiteollisuuden tapa nosta artisteja esille, se on hyvin tehtyä viihdettä ja Melloissa on ihan eri meininki ja fiilis, kuin muissa maissa. Suomalaiselle Mellojen katsominen nostaa kyllä kansallista itsetuntoa, on nimittäin mahtava nähdä, että niilläkin osa musiikista on ihan yhtä kuraa”, nauraa Pyykkönen.

Intohimona Euroviisut

Pyykköselle innostus Euroviisuja kohtaan syntyi jo lapsena, kun vuonna 1977 Ranskan Marie Myriamin L’oiseau et l’enfant voitti Euroviisut. Myöhemmin Katri Helena teki kappaleesta suomenkielisen version Lintu ja lapsi. Euroviisuilla onkin ollut historiansa aikana valtava vaikutus erityisesti käännösiskelmään.

“Minulla on kokoelmalevy Euroviisuista vuodesta 1956 ja DVD kokoelma kaikista viisuvoittajista ja kaupallisesti menestyneistä Euroviisukappaleista. Ne ovat ihan valtavan hieno läpileikkaus ensinnäkin musiikkimaun kehittymisestä Euroopassa vuosien saatossa”, kertoo Paavo Pyykkönen.

”Sitten on tietysti muodin, tv-tekniikan, lavashown ja esitystaiteen kehittyminen ja niiden vertautuminen Euroopan ja maailmanpolitiikan tapahtumiin – ihan sairaan kiinnostavaa! Hienointa on ollut huomata, miten monesta viisukappaleesta on tehty käännösversio suomen kielelle ja kappaleita tulee vastaan myös muissa maissa käännöksinä”, hän lisää.

Pyykkösen intohimo viisuihin on kehittynyt vuosien saatossa.

”En kylläkään matkusta viisujen perässä, jotkuthan menee paikan päälle joka vuosi. Olen ollut vain Wienissä, kun Pertti Kurikan Nimipäivät oli Suomen edustaja ja tietysti Helsingissä, kun Lordi toi viisut Suomeen. Muutoin katson viisut aina televisiosta, se on enemmän minun juttuni. TV show on aina hyvin tuotettu, kauniisti kuvattu ja pääsen seuraamaan artisteja läheltä”, Pyykkönen kertoo.

Viisut on yhteisöllinen kokemus

Pyykkösen seurana viisuja kommentoimassa on laaja joukko ystäviä ja tuttuja, ja miehen facebook-seinälle muodostuu melkoinen keskusteluryhmä viisujen aikana.

“Somessa yhdessä viisujen kommentointi on ihan mahtavaa! Illan aikana kommentteja kertyy 600–700 ja kaverini ovat aika hyviä suustaan, joten siitä on tullut oma juttunsa viisujen kokemiseen. Jos olisin vaikka Rotterdamissa paikan päällä, olisin katsomossa todennäköisesti aika yksin. Television ääressä ja kaverit somen kautta jakamassa kisakatsomon tunnelmaa on ehdottomasti parasta viisuviihdettä minulle”, Pyykkönen iloitsee.

“Ehdottomasti kiinnostavinta viisuissa on seurata, millainen käsitys eri mailla on Euroviisuista. Osalle viisut on ponnahduslauta uralla, toisaalla kisoihin yritetään lähettää paras artisti ja silti viisuihin voi liittyä myös nolous – survotaan artisti niin vähiin vaatteisiin kuin mahdollista ja sitten biisi on joku turhanpäiväinen renkutus. Käsitykset siitä, mitä Euroviisujen pitäisi olla vaihtelee eri mailla ja sitten on tietysti kielten rikkaus, on mahtava kuulla musiikkia muilla kielillä”, kertoo Pyykkönen.

Politiikkaa sopivin ripauksin

Hänen mukaansa Euroviisuihin aina liittyy politiikka tavalla tai toisella, vaikka virallisesti Euroviisut ovatkin epäpoliittinen tapahtuma.

”Esimerkiksi venäläiset on niin patriootteja, että ne äänestävät aina Venäjää, vaikka kappale olisi umpisurkea. Valkovenäjä diskattiin tänä vuonna, koska heidän kappaleensa ihannoi diktaattori Lukašenkaa. Silti monessa Euroviisukappaleessa ajetaan liberaalia politiikkaa, vapaata rakkautta ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia. Sateenkaari-liput liehuvat aina katsomossa, kun Venäjä esiintyy, koska lippu on kielletty Venäjällä”, Pyykkönen selittää.

Jo 65. kertaa järjestettävät Euroviisut ovat Euroopan Yleisradiounionin (EBU) vuosittain järjestämä laulukilpailu, johon voi osallistua ainoastaan uudella kappaleella.

“Kun Euroviisujen takana on yleisradioyhtiöt, on viisuista muodostunut musiikin kehityksen kannalta kiinnostava tapahtuma. Ei tarvitse miettiä kaupallisuutta, vaan aidosti tuodaan esille kiinnostavaa, uutta musiikkia. Ja onhan tuo tapahtuma artistille ihan ainutkertainen, mieti miten muuten saisi vastaavia katsojamääriä”, Pyykkönen pohtii.

Oululaiset ovat aitoja isollakin areenalla

Pyykköselle omat artistisuosikit syntyvät ennakkovalmistautumisen myötä.

“YouTuben videoita katsoessa huomaa, että johonkin videoon palaa kerta toisensa jälkeen. Kappale voi olla hyvä tai sitten video on hyvä – sitten kun näkee artistin livetilanteessa tai harjoituksissa, huomaa että eihän se osaakaan laulaa, tai että biisi onkin ihan huono”, analysoi Pyykkönen.

”Myös lavakarisma on todella tärkeä, jos on hyvä biisi, mutta ei karismaa sen esittämiseen, voi suosikki pudota joukosta. Jokin kappale, mitä on vihannut aluksi, vetää miehen ihan polvilleen, kun näen, miten se esitetään shown kera viisulavalla. Ja mikä parasta: lopuksi kilpailun voittaa joku, jota et osannut yhtään odottaa”, kertaa Pyykkönen ennakkosuosikkiensa muodostumista viisuihin.

Blind Channelin kappaleesta Pyykkösellä on varma tuntu, että finaaliin mennään heittämällä.

“Kappale on hyvä ja siinä on mahtava energia. Pojat on aitoja ja oikeasti ihan sairaan hyviä esiintymään, äänestin itsekin heitä ainakin viisi kertaa UMK:ssa. Ovat ehdottomasti Suomelta oikea valinta. Pahin kilpailija heille on Italia, jonka biisi on vähän samaan genreä, mutta niillä on naisbasisti, joka on aina yleisöön vetoavaa”, Pyykkönen analysoi.

“Blind Channelin miksaus ratkaisee, millainen menestys kappaleella on kilpailussa. Toivottavasti biisi on miksattu niin, että tärykalvot räjähtää – silloin bändi ja kappale pääsee oikeuksiinsa. Ison areenan pojat täyttävät keveästi, odotan show’ta innolla”, viisukatsomoon valmistautuva Pyykkönen kertoo.