”Ei työväenkirjallisuus ole kuollut!” – vuoden 2024 Botnia-palkinto Anu Kolmosen romaanille Taapelitaivas
Tehdas piippuineen hallitsee Taapelitaivaan päähenkilön elämää. Sama näkymä kirjailija Anu Kolmosella on edessään Pikisaaressa sijaitsevan työhuoneensa ikkunasta. Kuvat: Pia Kaitasuo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Empatian ja ymmärryksen synnyttäminen lukijassa vaati kirjailijalta valtavasti taustatyötä ja lukuisten arvokkaiden tarinoiden tallentamista. ”Tämä teos on muodostunut tosi, tosi pienistä murusista.”
Elämä piirtyy tehtaan piippujen varjossa. Ne ovat aina läsnä, vakuuttavat Leivän Isän pitävän väestään huolta. Savu sen kertoo ja senkin, mistä päin milloinkin tuulee. Piiput ovat kaiken mitta.
Botnia-palkinto 2024 on myönnetty Anu Kolmosen romaanille Taapelitaivas (Aviador). Se on työläisromaani klassisen työläisromaanin tapaan, mutta kielessään runsaampi ja juurevampi. Ja vaikka ilmaisu onkin runsasta, Kolmosen romaanihenkilöiden elämä ei ole. Siinä on vain se vähin tarvittava eikä aina sitäkään.
Taapelitaivaassa ollaan Kemissä, Karihaarassa Kemi-yhtiön leivissä, mutta saman Kolmosen kuvaaman työn ylistyslaulun ansaitsee Oulu-yhtiön, Typen, Rautaruukin tai Lampinsaaren tarjoaman elannon turvin elänyt ja varttunut.
Aikakin jota eletään, eli sodanjälkeinen Suomi, on kirjallisuudessa tuttua, mutta Kolmonen kykenee tuomaan siihen uuden, täyden äänen.
Botnia-raati: Väkevän kaunis romaani
”Kyseessä on hieno ja eheä kokonaisuus. Tarkasti kirjoitettu romaani on kieleltään häkellyttävän nautinnollinen; esimerkiksi tilat, paikat ja maisemat rakentuvat eläviksi juuri rikkaan ja murteisen kielen kautta.
Taapelitaivas laajenee yksinhuoltajaksi jääneen työläisnaisen kertomuksesta yhteiskunnan kuvaukseksi. Romaani lähtee liikkeelle 1930-luvulta keskittyen sodan jälkeiseen aikaan Kemissä, jossa poliittiset jännitteet, työläisten taistelut ja naisen aseman paraneminen näkyvät ihmisten arjessa.
Kolmosen romaani ravistelee ja palkitsee klassikon tapaan: lopussa lukijaa odottaa katharsiksen kaltainen elämys. Taapelitaivas on teos, joka jättää jäljen ja jonka painoarvo on todella suuri.”
Tarina syntyi ymmärrystä varten
Taapelitaivaan kirjoittamiseen johti halu saada vastauksia mieltä hiertäneeseen kysymykseen.
”Mulla siis oli hieman omahyväinen tavoite: halusin ymmärtää, miksi isovanhempieni ja vanhempieni polvi ei koskaan kritisoinut Kemi-yhtiötä ja muita työntekijöittensä jumalasta seuraavana pitämiä työnantajia.”
Kolmonen mainitsee esimerkkinä metsätalouden ympäristövaikutukset.
”Kriitikot on ainakin Kemissä tavattu leimata modernin kehityksen vastustajiksi.”
Syvällinen perehtyminen taustamateriaaliin antoi vastauksen, jota Kolmonen ei lähde kiistämään.
”Työntekijän koko elämä oli kiinni Kemi-yhtiöstä. Se oli hirveän hyvä työnantaja taaten sellaiset edut ja palkat, mitä muualla ei välttämättä ole ollut.”
Myös teoksen aika, päähenkilöhän syntyy vuonna 1931, toi perusteluja vanhemman polven motiiveille. Sodan kokenut sukupolvi osasi arvostaa toimeentulon takaamaa turvallisuutta eikä siksikään ryhtynyt kyseenalaistamaan työnantajaansa.
Taapelitaivaan maailmaan uppoutuminen todisti Anu Kolmoselle, miten suuria uhrauksia isovanhempien ja vanhempien polvet ovat olleet valmiita tekemään paremman tulevaisuuden eteen. Kolmosen taustalla Hannu Väisäsen maalaus "Sinun vapaan tahtosi mukaan" (2010).
Taapelitaivaalla Kolmonen halusi myös lisätä lukijoiden ymmärrystä vähäosaisuutta kohtaan. Tuo maailma on niin monelle vieras ja hän sanookin nykyihmiselle tulevan monasti yllätyksenä sen, miten niillä, joilla oli aineellisesti vähän, oli suuri arvostus koulutusta ja kulttuurista sivistystä kohtaan.
”Miten paljon nuo sukupolvet ovatkaan satsanneet ja miten vähästä on lähdetty luomaan sitä sivistyksen maailmaa, jota nyt pannaan romukoppaan!”
Oman kokemuksen tukemana
”Mullahan ei ole juonta, vaan aihe ja kysymyksiä, Anu” Kolmosen kuvaa työskentelyään.
”Tämä kirjoitusprosessi oli sellainen, jossa halusin kirjoittaa päähenkilön koko elämänkaaren ja sen kautta kuvata yhteiskunnan muutosta.”
Kaksi teemaa ovat muita tärkeämmät: ulkopuolisuus ja köyhyys.
”Niistä minä tiiän, kun ne on osa minun elämää.”
Kaksi romaania julkaissut Kolmonen kertoo rakentavansa tarinaan mielessään lavastuksia, näyttämöitä.
”Taloja, ja karttoja, mutta Taapelitaivaassakaan ne eivät ole yks’ yhteen Karihaaran tai Kemin todellisuuden kanssa. Kirjoittaessa tutustun myös henkilöihini, päähenkilöön erityisesti, ja heitän ne ihmiset siihen maailmaan.”
Kun valmista juonta ei ole, kirjoittajakin saattaa kohdata odottamatonta, kuten Taapelitaivaan päähenkilön ”naittamisen yllätysmiehelle”, kuten Kolmonen itse toteaa. Mies löytyi selatessa vanhoja valokuvia, Kolmosen mukaan erinomaista lähde- ja virikemateriaalia.
Tärkeää on tallettaa myös tarinat, joita kerrotaan.
”Yksi tuttava kertoi äitinsä olleen sahalla ulkotöissä ja kovalla pakkasella pissanneen käsilleen lämmitelläkseen niitä. Pakkohan tuollainen oli kirjoittaa Taapelitaivaaseen.”
Kahden ehdokkuuden syksy
Taapelitaivas on myös yksi kolmesta Toisinkoinen-finalistista. Palkinnon jakaa vuosittain Putkinotko ry eli Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opiskelijoiden ainejärjestö. Toisinkoinen-palkinnolla halutaan huomioida toisen kirjansa julkaisevia, jotka jäävät usein mediassa esikoiskirjailijoiden ja asemansa vakiinnuttaneiden varjoon.
Toisinkois-voittaja saa kiertopalkinnon hyppysiinsä 14. marraskuuta.
Kahden kirjallisuuspalkinnon ehdokkuus on hämmentänyt Kolmosta. Kun tieto Botnia-ehdokkuudesta tuli, Kolmonen luuli asiasta ilmoittaneen henkilön vitsailevan.
”Kemiläinen työläisromaani, jonka on kirjoittanut työkyvytön henkilö – onhan se minullekin erityistä”, Kolmonen toteaa viitaten moniin sairauksiinsa, jotka vaikeuttavat arjessa pärjäämistä. Toista taistoa kirjailija saa käydä yhä sankemmaksi – ja ankeammaksi – käyvässä tukiviidakossa.
”Vähäosaisilta otetaan loputkin pois.”
Tavatessaan äskeisillä Helsingin kirjamessuilla innokkaita Putkinotko ry:n nuoria, Toisinkoinen-palkinnon raatilaisia, Kolmonen toteaa joutuneensa pidättelemään reaktiotaan.
”Teki mieli kysyä, että mitä hittoa te ajattelitte valitessanne tällaisen teoksen ehdolle kahden modernin ja kokeilevan teoksen rinnalle.”
Kolmonen tyytyi asettelemaan sanansa rauhallisemmin, mutta raatilaiset ilmaisivat itseään vahvasti.
”Nuori tyttö pui minulle nyrkkiä ja totesi: ’Se meni heilahtaen finaaliin!’”
Anu Kolmonen työstää lastenkirjansa kuvitusta sen mukaan, miten nivelreuma antaa sormille liikkumavaraa. Kolmas romaanikin on tulossa, vaikka hän sitä vähän toppuutella yrittääkin.
Anu Kolmonen on valmis kantamaan työläiskirjailijan viittaa ylpeästi.
”Hannu Salama totesi keskustellessamme Tampereen Työväenkirjallisuuden päivässä, miten uran alussa kirjoitetut työläisromaanit löivät häneen leiman ja kaikkea hänen kirjoittamaansa on luettu työväenkirjailijuuden kautta. Työväenkirjailijaksi nimeäminen oli kaiketi hänen mielestään huono asia.”
Kolmonen on seurannut median kirjallisuuskeskustelua nimenomaan omasta näkökulmastaan. Sen näkemys ihmetyttää.
”Suomen Kuvalehdessäkin todettiin, että työläiskirjallisuus on kuollut – eihän ole!”
Seuraavaksi noitien maailmaan
Kolmannen romaanin näyttämöt ovat jo rakentumassa Kolmosen mielessä. Ne piirtyvät tuttuun elämässä selviytymisen teemaan.
”Yritän pidätellä tarinaa, mutta pakkohan minun on aina välillä käväistävä sen parissa. Tiedän, että teos syntyy ehkä kevyestikin, kun korkin sitten ottaa irti.”
Kolmonen koettaa työstää ensin toisen kirjaidean, lastenkirjan, joka fantasian keinoin käsittelee samaa teemaa kuin tuleva romaani.
”Sitä, miten yhteiskunnan rakenteet sortavat varsinkin heikoimmassa asemassa olevia.”
Työnimeltään Ihan tavallinen Pyllikki ja Jantteri Komel -teoksen piti olla ihan muuta kuin mitä siitä on tulossa. Ensinnäkään pääsiäisämmistä ja noidista kertovan tarinan ei ollut tarkoitus opettaa mitään.
”Sen piti olla ihan vain lukemisen iloksi, eikä tarkastella yhteiskunnan normatiivisia asioita.”
Toiseksi teoksen oli määrä olla kuvakirja, jonka Kolmonen itse kuvittaisi – hän kun on myös kuvataiteilija.
”Kuvat tulevat olemaan sivussa ja tästä tulee enemmän lastenromaani. Kädet eivät toimi riittävästi kuvittamista ajatellen, sillä reumani on ollut niin pahana.”
Kolmonen puhuu Pyllikin tarinasta niin suurella innolla, että sen ymmärtää olevan projekti, jonka pitikin syntyä. Haastattelun lopuksi tekijä paljastaa olennaisen tarinaelementin.
”Kirjassa kaikki muut puhuvat kirjakieltä, mutta noidat kaikkialla oikein klonksahtelevaa Oulun murretta.”
Anu Kolmonen
Syntynyt Tervolassa vuonna 1975.
Kirjailija, esikoisromaani Partisaanivalssi ilmestyi vuonna 2022.
Valmistunut Oulun yliopistosta opettajaksi ja kasvatustieteen maisteriksi pääaineenaan kasvatuspsykologia.
Myös kuvataiteilijan ja ravintolakokin tutkinnot.
Asuu Kiviniemessä aikuisen tyttären kanssa.
Toimii äitinsä omaishoitajana.
Mukana Oulun kirjailijaseuran Sanan ja runon malja -hankkeessa, jossa on kirjoitettu tekstejä liittyen Oulu2026-alueen vesireitteihin. Lue Anu Kolmosen novelli Sururuuhen soutaja tai kuuntele se hänen lukemanaan jutun lopussa olevista linkeistä.
Poikkeuksellinen palkinto
15 000 euron arvoinen Botnia on palkintona poikkeuksellinen: ehdolle voidaan hyväksyä mitä tahansa kirjallisuudenlajia edustava kaupallisen kustantamon julkaisema teos. Lisäksi kielirajausta ei ole – riittää, että tekijä asuu Pohjois-Pohjanmaalla tai on kotoisin sieltä.
Syksyisin jaettavan palkinnon ehdokaslistalle kelpaavat teokset, jotka on julkaistu saman vuoden keväällä tai edellisen vuoden syksyllä. Tällä Oulun kirjailijaseura haluaa kamppailla kirjallisuuden lyhenevää elinkaarta ja kvartaalikustantamista vastaan.
Botnia-raadin jäseninä ovat toimineet
- kirjallisuudentutkija, journalismin yliopettaja Satu Koho, Jyväskylän yliopisto / Oulun ammattikorkeakoulu (raadin puheenjohtaja),
- kriitikko, oppikirjailija Aleksis Salusjärvi
- FM, toimittaja Pia Kaitasuo
- kirjabloggaaja Simo Sahlman, Lukupino
- kirjallisuudentutkija Hanna-Leena Määttä, Oulun yliopisto
- kirjastonhoitaja Hanna Jarva, Oulun kaupunginkirjasto
- kirjasomevaikuttaja Minna Kekkonen
Palkintosumman lahjoittavat tasaosuuksin Oulun kaupunki, Osuuskauppa Arina sekä vuosittain vaihtuva, oululaista liike-elämää edustava lahjoittaja, joka on tänä vuonna sanomalehti Kaleva. Palkinnon yhteistyökumppani on Booky.fi.