Dimi Salo kerii esikoisromaanissaan auki ihmisyyden eri puolia – onko jokainen sopivanlainen?

Kirjan ja levyn symbioosi, taiteilija Dimi Salon monitaideteos Sopivanlaiset, ilmestyi maaliskuussa 2023. Kuuden vuoden työskentely vei Salon ylisukupolvisten traumojen äärelle, syvälle ahdistuneen ja masentuneen henkilön sielunmaisemiin, sekä seuraamaan nuoren aikuisen kasvua alati kiristyvien vaatimusten maailmassa.

Syksyllä 2016 Salon päässä risteili ajatuksia, jotka sysäsivät liikkeelle vahvoja virtauksia. Hän huomasi ympärillään polarisoitunutta keskustelua ja yhteiskunnallista pahoinvointia. Samaan aikaan tulivat ajankohtaiseksi myös henkilökohtaisesti isojen päätösten pohtiminen.

”Se kaikki liittyi varmasti jollain tavalla ikään. Olin menossa kohti kolmeakymmentä ikävuotta ja tulin valveutuneemmaksi siitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Seurasin paljon uutisia ja dokumentteja, ja huomasin, että ihmisillä on tosi paha olla”, Salo kertoo.

Musiikintekijänä Salolle on luontaista käsitellä sisäistä maailmaansa laulujen keinoin. Havainnoista ja ajatuksista syntyi laulu Sopivanlainen, jossa pohditaan, millainen ihmisen pitää olla, jotta olisi sopiva ja hyväksytty. Parin sävellyksen jälkeen laulujen aiheiden ympärille alkoi muotoutua käsikirjoitus, jossa kolme hahmoa, Juhani-isä, Hannele-äiti ja Aava-tytär, peilaavat itseään toisiinsa ja ympäröivään maailmaan.

”Olen aikaisemmin tehnyt paljon lauluja ja tekstejä omasta elämästäni. Nyt oli uutta ja mukavaa käsitellä muiden ihmisten ajatuksia ja tunteita. Toki aiheet ovat minulle tuttuja, mutta yksikään hahmo ei kerro suoraan minusta”, Salo kertoo.

Oulu ja murre esiin

Kirjassa seurataan kolmen henkilön elämää kuukausittain yhden vuoden ajan. Levyllä on 12 biisiä, joista jokainen liittyy kunkin luvun sisältöön, joten lukija voi halutessaan liittää laulut osaksi lukukokemusta.

”Levyä voi kuunnella myös omana kokonaisuutenaan, mutta se avautuu paremmin, kun on lukenut kirjan”, Salo kertoo.

Henkilöhahmot asuvat Oulussa ja kirjassa vilisee tunnistettavia paikkoja. Myös paikallinen murre kuuluu henkilöiden dialogissa. Salolle murteen vaaliminen on tärkeää.

”Jos murretta ei käytetä, se katoaa. Murre muuttuu koko ajan, ja halusin saada sitä kirjaan kuuluville sellaisena kuin se on nyt. Toivon, että olen saanut sen tekstiin mahdollisimman luontevan kuuloiseksi, kaikkine kaksoiskonsonantteineen. Mielestäni Oulun murretta on käytetty kirjallisuudessa aika vähän. Usein se on hyvin siloteltua, yksittäisiä sanoja siellä täällä”, hän toteaa.

Yhteiskunnan luomat paineet

Tarinan henkilöhahmo Aava on 27-vuotias nainen, joka työskentelee karaokebaarissa nollatuntisopimuksella, eikä tiedä mitä tekisi elämällään, ja miten yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin tulisi vastata. Salo näkee Aavan hahmossa vahvaa ajankohtaisuutta.

”Nykyään pitäisi olla kaikessa priimaa, ja se on tosi raskasta. Pitäisi olla hienot ystävyyssuhteet, lomamatkat, edustava some ja tietysti hieno koti. Olisi tärkeää olla täydellinen ruokavalio ja terveys. Onko se aina ollut näin, että mennään tukka putkella”, Salo pohtii.

”En tiedä tähän mitään ratkaisua, mutta pitäisikö uskaltaa lopettaa turha yrittäminen ja puskeminen? Kirjassa Aavakin miettii, että riittäisikö se mitä on, vai pitäisikö aina pyrkiä eteenpäin”, hän lisää.

Tavallaan yrittäjät ovat lainsuojattomia, joilla on paljon huonompi asema ja turvaverkko kuin työttömillä.

Aavan äiti, Hannele, on viisikymppinen ja erittäin työorientoitunut ihminen. Hannele on vaatesuunnittelija, joka perusti oman yrityksen suuret haaveet mielessään, mutta joutui kohtaamaan yrittämisen raadollisuuden. Salon mukaan hahmo edustaa tietyllä tavalla suomalaista suorittamisen kulttuuria, jossa on varjopuolensa.

”Kun Hannelen suunnitelmat eivät toteudu, hänessä alkaa kyteä katkeruus ja kateus, joita hän purkaa arvostelemalla muita. Patoutuneet tunteet näkyvät myös kotona ja parisuhteen dynamiikassa”, Salo kertoo.

Yrittäjyys ja yrittäjyyden asema Suomessa mietityttävät Saloa.

”Tavallaan yrittäjät ovat lainsuojattomia, joilla on paljon huonompi asema ja turvaverkko kuin työttömillä. Yrittäjyyteen siirtyminen on tehty todella vaikeaksi, ja siinä tipahtaa helposti kaiken tuen ulkopuolelle. Haluaisin kirjoittaa tästä aiheesta tulevaisuudessa enemmän, ehkä kirjoitankin”, Salo sanoo.

Minulle sanottiin kirjantekovaiheessa, että älä kirjoita näin rankoista aiheista, joista voi tulla lukijalle paha mieli.

Mielenterveyden ongelmat

Juhani, Aavan isä, on viisikymppinen pitkäaikaistyötön, joka kampailee erilaisten mielenterveyden ongelmien kanssa. Salo on halunnut antaa Juhanin avulla äänen ihmisille, jotka usein kätkevät vaikeat tunteensa. Tarinassa pohditaan myös, mitkä Juhanin lapsuuden tapahtumat voivat olla vaikuttimena siihen, millainen hän on nyt.

”Minulle sanottiin kirjantekovaiheessa, että älä kirjoita näin rankoista aiheista, joista voi tulla lukijalle paha mieli. Minusta Juhanin ajatukset ovat lopulta aika kevyitäkin siihen nähden, mitä syvästi masentunut ja ahdistunut voi oikeasti pyörittää mielessään”, Salo sanoo.

”Voidaan myös miettiä sitä, miksei lukijalle saisi tulla paha mieli. Se on kirja, ja kirjojen tehtävänä on herättää tunteita ja ajatuksia”, hän lisää.

Salo kokee, että Suomessa on edelleen valloillaan häpeän ja syyllisyyden ilmapiiri mielenterveysongelmista puhuttaessa. Hänellä on kuitenkin näkemystä myös siitä, kuinka eri kulttuureissa asiat voivat olla vielä enemmän piilotettuja.

”Isäni on kreikkalainen ja olen tutustunut paljon myös siihen kulttuuriin. Kreikassa mielenterveyden haasteet ovat tabu, joista ei todellakaan puhuta kellekään. Ihmiset eivät välttämättä edes hae apua, koska se olisi niin suuri häpeä”, hän kertoo.

Sopivanlainen mies ja nainen

Salo on tarttunut teoksessaan sukupuolirooleihin. Juhanin hahmo on herkkä ja tunteellinen mies, jolle lapsesta ja vaimosta huolehtiminen on elämän keskiössä. Hän ei edusta stereotypistä miehen mallia, joka elättää ja ottaa ohjat tilanteessa kuin tilanteessa. Salo ajattelee, että ihmisen toimintamallit voivat olla vahvasti lapsuudesta peräisin.

”Sekä Juhanin että Hannelen lapsuudessa on tapahtunut asioita, jotka voivat olla vaikuttimena siihen, kuinka he käyttäytyvät aikuisena, suhteessa toisiinsa ja millaisia he ovat vanhempina”, hän sanoo.

”Olen itse käsitellyt perhesuhteitani ja yrittänyt ymmärtää omia vanhempiani, isovanhempiani ja sukulaisiani. Minulla, kuten monella muullakin ihmisellä, on värikäs perhetausta, joten minua kiinnostaa miksi ihmiset toimivat, niin kuin toimivat. Myös kirjassa hahmot tarkkailevat itseään ja toisiaan”, Salo lisää.

Jos ei koe olevansa sopivanlainen, tuntuu kuin olisi kaiken ulkopuolella, koittaisi näkyä ja kuulua, mutta on silti piilossa.

Salo on peilannut suomalaisia sukupuolirooleja myös kreikkalaiseen kulttuuriin.

”Vaikka tunnemme painetta omaan sukupuolirooliin pyrkimisestä, Suomessa miehen ja naisen roolit ovat silti vapaammat kuin Kreikassa, jossa miehet saavat elää vapaasti, mutta naisten odotetaan olevan ortodoksiseen tapaan neitsyeen verrattavia”, Salo virnistää.

”Esimerkiksi avioero on naiselle suuri häpeä, mutta miehelle ei – he voivat mennä rauhassa vaikka kolme kertaa naimisiin”, hän lisää.

Apua, lohtua ja iloa

Salo kertoo, että hänellä on valtava halu auttaa, niin työssään biisinteon- ja laulunopettajana kuin kirjailijanakin.

”Haluan auttaa ihmisiä löytämään oman äänensä. Myös kirjassa haluan antaa äänen ihmisyyden eri puolille. Jos ei koe olevansa sopivanlainen, tuntuu kuin olisi kaiken ulkopuolella, koittaisi näkyä ja kuulua, mutta on silti piilossa”, hän kuvailee.

”Toivon, että kirjan avulla ihmiset voivat tutustua, perehtyä ja samaistua aiheisiin, ehkä saada siitä jotain apua”, hän lisää.

Salo kokee löytäneensä kirjoittamisesta suuren intohimon kohteen, joka tulee mahdollisesti ottamaan tulevaisuudessa isomman roolin hänen elämässään. Kirjoittamisen merkityksellisyys on korostunut Salolle myös työssään Mun Oulun musiikkipainotteisten juttujen kirjoittajana.

”Tavallaan sekin on auttamista, että nostetaan esiin erilaisia muusikoita ja musiikintekijöitä, joista osa on uransa alkutaipaleella. Jutuista saatu hyvä palaute on myös antanut minulle rohkeutta jatkaa kirjoittamista”, Salo pohtii.

Salo haaveilee myös näkevänsä tulevaisuudessa Sopivanlaiset teatterin lavalla.

”Olen kirjoittaessa ja musiikkia tehdessä nähnyt koko ajan teoksen musikaalina: millaiset lavasteet ja puvustus ovat, missä kohdassa tanssitaan ja miten hahmot sijoittuvat. Mielestäni kirjan aiheet ovat niin ajankohtaisia, että niitä olisi hyvä nostaa esiin monessa eri taidemuodossa”, hän sanoo.

”Olen jo aloittanut yhteistyökumppaneiden etsimisen, ja sopivien tekijöiden löytyessä tämä voi olla hyvinkin mahdollista”, Salo hymyilee.