Arto Suorsa ja Jouni Perälä toteuttivat unelmansa omasta levykaupasta

Isokadun liiketila on vielä torstaina iltapäivällä piilossa ohikulkijoiden katseilta, mutta sisällä näyttää lähes valmiilta. Tämähän näyttää oikealta, vanhan liiton levykaupalta! Hyllyt täynnä vinyylilevyjä, jonkin verran cd-levyjä, satakunta c-kasettiakin. Ikkunan mainosteippaukset odottavat vielä paikoilleen laittoa. Kohta tulee kiire, sillä kauppa on tarkoitus avata jo alle vuorokauden kuluttua.

Tuoreilta levykauppiailta, Arto Suorsalta ja Jouni Perälältä, on pakko kysyä heti alkuun: mikä saa miehet perustamaan levykaupan tähän maailmanaikaan?

”Mikähän se olisi… Varmaan se, että olemme molemmat eläneet jo 30 vuotta – Jouni varmaan 40 vuotta – näiden kimpussa. Tykätään kuunnella, keräillä, ostella kaikkea musiikkiin ja äänitteisiin liittyvää”, Suorsa sanoo.

”Ei ne ihan hulluna ainakaan minua ole pitäneet”, Suorsa sanoo lähipiirinsä kommenteista liikeideaan. Peräläkään ei ole saanut sellaista palautetta.

Levymessuja ja dj-hommia

Uuden levykaupan perusta on Suorsan ja Perälän omissa kokoelmissa. Alkuvaiheessa kauppa myy vain käytettyjä levyjä, mutta Suorsa sanoo, että uusiakin julkaisuja on tarkoitus ottaa myöhemmin valikoimiin, mahdollisesti johonkin tai joihinkin genreihin erikoistumalla.

Aivan pystymetsästä Suorsa ja Perälä eivät levykauppiaiksi ala. Suorsa on järjestänyt levymessuja Oulussa useana vuonna, ja Perälä teki aikoinaan parikymmentä vuotta dj-keikkoja. Kontaktit levynkeräilijäpiireihin ja muihin levykauppiaisiin ovat vahvat.

”Dj-hommista minulla lähti levyjen ostaminen aikoinaan. Kuulokin on mennyt sen takia, mölyvika on dj:n tauti”, Perälä sanoo.

”Oulussa oli sata kappaletta cd-levyjä myynnissä, joista varmaan 60 klassista.”

Suorsakin sanoo innostuneensa äänilevyistä jo vähän toisella kymmenellä ollessaan.

”Rainbow’sta, AC/DC:stä ja Kissistä se lähti. Silloin vinyyli oli oikeastaan ainoa formaatti. Meille tuli kyllä vuonna 1985 varmaan ensimmäisten joukossa cd-soitin, mutta silloin ei ollut oikein vielä cd-markkinoita. Oulussa oli sata kappaletta cd-levyjä myynnissä, joista varmaan 60 klassista”, Suorsa muistelee.

Suorsa sanoo olevansa formaattien suhteen ”sekakäyttäjä” – käytössä ovat kuluneet niin vinyylit, cd:t kuin kasetitkin.

”Vinyyli on mukava, mutta onhan cd:ssäkin hyvät puolensa”, Suorsa sanoo. Hän uskoo vahvasti, että monien hyljeksimällekin cd-formaatillekin koittaa vielä revanssin aika. Tällä hetkellä cd-levyjä saa erittäin edullisesti, samalla kun vinyylien hinnat ovat nousseet osittain hyvin korkeiksi.

”Cd-puolellakin on harvinaisuuksia, joita nyt keräillään”, Suorsa huomauttaa.

Hän myöntää, että suoratoistokin kelpaa – joissain tilanteissa.

”Kelpaa se silloin, kun ajaa nurmikkoa ja kuuntelee kuulokkeilla. Samoin kävelylenkeillä, sinne ei viitsi enää Walkmania ottaa mukaan.”

Laatua painottaen

Suorsa ja Perälä pyrkivät panostamaan hyvään asiakaskokemukseen. Levyjen keräilijöitä kiinnostavat niiden tarkat painostiedot, ja ainakin harvinaisemmista levyistä ne on tutkittu valmiiksi ja laitettu kanteen esille. Näin asiakkaan ei tarvitse alkaa tiirailla levyn kaiverruksia kaupassa. Valikoimassa on myös ei-priimaluokan levyjä halvemmalla hinnalla, mutta painotus on peruskirpputoria korkeamman laatuluokan levyissä.

”Kotimainen, proge, hevi, rokki ja vähän modernimpaakin musiikkia, siinäpä ne päägenret. Iskelmä on käytännössä poissa”, Suorsa sanoo.

”Topi Sorsakoski ja Agents on periaatteessa iskelmää, mutta se kelpaa aina”, Perälä lisää.

”Joku yksittäinen Eini tai Taiska voi olla myös kysytty”, Suorsa toteaa. Erityisesti 1980-luvun discovaikutteinen kotimainen iskelmä kiinnostaa nyt monia keräilijöitä.

Kaupan valikoimissa on useita satojen eurojen arvoisia harvinaisuuksia, jotka kiinnostavat keräilijöitä kautta maan, mutta Perälä huomauttaa, että tarkoitus on palvella myös uusia sukupolvia, jotka ovat ehkä vasta aloittamassa keräilyharrastusta.

”Nuoriakin tulee mukaan, osa kuuntelee hiphopia, sitäkin julkaistaan vinyylinä. Siitä me ei kyllä oikein ymmärretä mitään”, Suorsa naurahtaa.

”Tulee tämänkokoisia kavereita pläräämään levyjä, se on hyvän näköistä”, Perälä sanoo ja laskee myhäillen kämmenensä lähemmäksi lattiaa.

Vetonaulana jukeboksi

Suorsa ja Perälä ovat panostaneet kaupan sisustukseen ja tunnelmaan. Tila ei saanut olla liian kliininen, ja oikeaa atmosfääriä tuovat vuosikymmeniä vanhat rokkijulisteet sekä toimiva, 7-tuumaisia vinyylisinglejä soittava jukeboksi, johon on koottu huolella monipuolinen valikoima vanhoja ja vähän uudempiakin klassikoita.

”Meidän ei tarvinnut kahta sekuntia pitempään keskustella siitä, mitä julisteita laitetaan seinille. Meillä on niin samanlainen musiikkimaku ja ehkä se visuaalinen silmä”, Suorsa sanoo. Näin siitä huolimatta, että kauppiaat ovat tunteneet toisensa vasta noin vuoden ajan.

Perälä sanoo, että liiketila löytyi helposti, ja kun aivan ydinkeskustasta tulee muutaman sata metriä poispäin, vuokrataso laskee selvästi.

”Kävelykadulle emme edes halunneet. Tämmöinen vanha, vähän rosoinen kiinteistö sopi meille hienosti”, Suorsa sanoo. Kaupassa saatetaan myös järjestää pienimuotosia akustisia keikkoja tai levynjulkistustilaisuuksia myöhemmin.

”Vaikka täällä on kuukauden ajan pitkää päivää tehty, pesty ja hinnoiteltu levyjä, niin ei tämä aina tunnu edes työltä.”

Moni vähänkään levyjen keräilemiseen hurahtanut on haaveillut jossain vaiheessa omasta levykaupasta. Suorsa allekirjoittaa väitteen.

”Vaikka täällä on kuukauden ajan pitkää päivää tehty, pesty ja hinnoiteltu levyjä, niin ei tämä aina tunnu edes työltä. On ollut mukava aukaista ovi tänne joka kerta”, Suorsa sanoo ensimmäisiä asiakkaita odotellessa.

Perälä laittaa jukeboksista soimaan Dr. Feelgoodin Back in the Nightin, ehkä Kuusrockissa 1975 ikimuistoisen jäljen moniin oululaisiin jättäneen, hiljattain kuolleen kitaristi Wilko Johnsonin kunniaksi. Jukeboksista puskeva muhevasti analoginen soundi nostaa väkisin hymyn huulille.

Yks Levykauppa on avattu perjantaina 2.12. osoitteessa Isokatu 13.