Anne-Mari Kanniainen julkaisi haitarilevyn: Oulu on täydellinen kaupunki

Haitaristi Anne-Mari Kanniainen kertoo Valkean Värit -albumin nimikkokappaleen olevan hänen omakohtaisin sävellyksensä. Kuva: Perttu Paappanen

Kulttuuri

Julkaistu: Kirjoittaja: Dimi Salo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Muusikko ja musiikintekijä Anne-Mari Kanniainen voitti Kultainen Harmonikka -kilpailun vuonna 2005. Hän on opiskellut harmonikanrakennusta ja valmistunut Sibelius-Akatemiasta.

Haitaristin kevääseen kuuluu ihan hyvää.

”Töitä on alkanut tulemaan lisää tasaiseen tahtiin. Kesää kohti meno vähän kiihtyy ja keikkoja on ihan hyvä määrä”, Kanniainen iloitsee.

Hän aikoo nauttia jokaikisestä esiintymisestä.

”Onhan sitä odotettu pitkään että pääsee kunnolla laidunmaille”, muusikko kuvailee.

Haitarimusiikkia Oulusta

Anne-Mari Kanniainen julkaisi perjantaina 22. huhtikuuta Valkean värit -nimisen albumin. Levy sisältää kymmenen Kanniaisen omaa sävellystä. Kappaleet ovat korona-aikana syntyneitä tarinoita hänen rakkaasta kotikaupungistaan, Oulusta.

”Cd-levy julkaistaan virallisesti 4. kesäkuuta, vaikka on mulla jo cd-levyt olohuoneen nurkassa odottamassa”, säveltäjä paljastaa.

Kanniaisesta on mukavaa, kun kaikki ajatukset ovat vihdoin paketissa ja matkaa voi jatkaa eteenpäin.

”On mukava tarjota ihmisille kuultavaksi niitä ajatuksia, mitä minulla on viime ajat päässä pyörinyt.”

Esimerkkiä seuraten

Valkean Värit on haitarilevy, eli se sisältää pelkästään instrumentaalimusiikkia.

”Ihailin lapsena suuresti vanhempia haitarilegendoja. He tekivät elämäntyönsä pelkästään harmonikansoittajina, mutta kehittivät ja uudistivat musiikkiaan jatkuvasti.”

Kanniaisen idoleihin lukeutuvat muun muassa Taito Vainio, Esko Könönen, Matti Viljanen ja Lasse Pihlajamaa.

”Turhaapa tässä itsekään ujostelee, vaan parempi ryhtyä tuumasta toimeen ja jatkaa heidän esimerkkinsä mukaisesti”, Kanniainen sanoo.

Oululainen soittajakaarti

Kanniainen sai levylleen upean kaartin oululaisia muusikoita. Albumilla kitaraa ja mandoliinia soittaa Lauri Marjakangas, sähköbassoa Jouni Isoherranen. Kontrabasistina toimii Harri Sarkkinen, rumpuja ja perkussioita soittaa Olli Estola. Viulusteina ovat Erja Pätsi sekä Osmo Hakosalo.

”Lisäksi oma 7-vuotias poikani, Kasper, suostui beatboxaamaan levyn avausbiisille”, Kanniainen riemuitsee.

Valkean värit -albumi äänitettiin marraskuussa 2021 Kempeleessä Wolfbeat studiolla.

”Äänittäjänä ja miksaajana toimi Johannes Pohjanoja. Ilman hänen työpanostaan tästä hommasta ei olisi tullut kyllä yhtään mitään”, Kanniainen ylistää.

Levyn musiikin on masteroinut Jarno Alho.

”Olen isosti kiitollinen myös studion omistajalle, Pentti Amorelle, joka jaksoi valaa uskoa minun omiin korviin ja soittoihin.”

Hyvä aika luoda

Kanniaisella on pitkä ja monipuolinen tausta muusikkona ja musiikintekijänä, mutta ensimmäisen oman albuminsa hän julkaisi vasta nyt. Haitaristi kertoo säveltäneensä kappaleita jo aika nuorena, mutta lähinnä tilauksesta muille, ei itselleen.

”Pandemian myötä oli aikaa olla yksin oman soittimen kanssa. Huomasin, että mulla on omaakin sanottavaa, joka on vain itseni kuuloista. Se oli iso oivallus.”

Pandemia-ajan inspiraatiot

Musiikintekijä oli sopinut muutaman esiintymisen omien sävellysten tiimoilta kesäksi 2020.

”Korona tuli ja keikat peruttiin. Koko touhu meni jäihin, omien kappaleiden inspiraatiokärpänen myös.”

Syksyllä 2020 Kanniainen ei voinut enää työllistyä tai elättää perhettään freelancermuusikkona. Hän hakeutui puhtausalan rekrykoulutukseen ja pääsi töihin siivoojaksi.

”Olin keikkasiivoojana ja eräässä elintarviketuotantofirmassa vakituisena siivoojana.”

Työpäivän päätteeksi Kanniainen nosti usein haitarin syliin oman mielen virkistämiseksi. Omia kappaleita alkoi syntyä kuin itsestään.

Oulu-lauluja

Elintarviketuotantofirmassa työskenteli paljon oululaisia raskaamman musiikin tekijöitä.

”Samaistuin siihen, että työ on työtä, mutta unelma ja vapaus musiikista on jotain, joka jaksaa kantaa paskankin kaupunnin arjen läpi.”

Tämän pohjalta Kanniainen sävelsi Matalan masurkan, jonka tunnelma ja sävy viittaa myös Oulussa muinoin toimineeseen Ravintola Matalaan.

”Matalassa, nykyisessä ravintola Toripolliisissa, oli kuulemma omat lait ja säännöt. Se on minusta aika markkeeraava oululainen luonteenpiirre, että asioita sävytetään puheissa kollektiivisesti vähän rujompaan suuntaan.”

Kun on tottunut tapaamaan ihmisiä maskit kasvoilla, heitä ei välttämättä tunnista ilman maskia.

”Näin erään tytön joka päivä töissä, mutta vasta monen kuukauden jälkeen yhdistin, että sama tyttöhän asuu meidän yläkerrassa.”

Kanniainen halusi tehdä kappaleen omasta kaupunginosastaan, ja biisin nimeksi tuli Kaijo-Racing.

Sambaa ja sielua

Säpinäsamba sai alkunsa vessoja siivotessa.

”Meinasi alkaa nousta kierrokset, kun aikuiset ihmiset ei osu pönttöön tai roskakoriin.”

Kanniainen alkoi ajattelemaan jotain kivaa musiikkia, ja siinä syntyi A-osa. Levyn nimikkokappale Valkean Värit on Kanniaiselle kaikista omakohtaisin kappale.

”Se on kuva minun sielunelämästä. Koronapandemian aikana jouduin pohtimaan syntyjä syviä ja puntaroimaan elämän prioriteettejä. Tulin siihen tulokseen, että asia mitä ilman en voisi elää on musiikki. Se on minun sieluni tuli joka pitää minut elossa”, hän tuntee.

Taike tuki ja turvasi

Kanniainen sai Taikelta uransa ensimmäisen työskentelyapurahan syksyllä 2021.

”Olin päättänyt, että lopetan vakituiset päivätyöt siivoojana, kun keikkoja alkoi tulla. Onnen itku pääsi kun sain myönteisen apurahapäätöksen”, hän muistelee.

Kanniainen päätti laittaa ison vaihteen silmään ja tehdä apurahan avulla uutta ja omaa musiikkia.

”Ilman Taiken apurahaa olisi tämä albumi jäänyt kyllä aivan varmasti tekemättä. Julkaisin albumin diginä kaikkien ulottuville, koska näin se palvelee apurahan käyttötarkoitusta parhaiten. Kiitos Taike!”

Kuin yö ja päivä

Siivoojan työ ja muusikon työ ovat psyykkiseltä kuormittavuudeltaan kuin yö ja päivä.

”Työskentelen yhä keikkasiivoojana tarvittaessa. Siivoustyö on tosi mukavaa ja parasta on se, kun oman kädenjäljen näkee heti.”

Haitaristia harmittaa, miten aliarvostettuna puhtausalaa pidetään. Musiikkiyrittäjänä Kanniainen vastaa itse kaikesta. Työhön kuuluu markkinointi, myynti, laskutus, harjoittelu, esitys ja työkalujen huolto.

”Stressikäyrä ei nouse puhtausalan töissä, mitä muusikon töissä.”

Molemmat työt ovat fyysisesti raskaita, mutta onneksi ne tukevat toisiaan.

”Kun soittaessa tulee hartiajumi päälle sen saa onneksi siivouksella auki.”

Täydellinen kaupunki

Kanniainen on kotoisin Ylikiimingistä, joka on nykyään Oulun kaupunginosa.

”Nuorena en tykännyt Oulun keskustasta yhtään. Eihän sitä metsän keskellä varttuneena viihtynyt betoniseinien keskellä.”

Kun muusikko asui opiskeluvuodet Etelä-Suomessa, kaipuu kotikaupunkiin vaihtui palavaksi rakkaudeksi.

Kannainen ei muuttaisi Oulusta enää ikinä minnekään.

”Tämähän on täydellinen kaupunki: luonto, välimatkat, väljyys. Tekemistä riittää, lapsille on puuhaa. Kaikki on kompaktisti samassa paketissa, ja meri”, hän ihailee.

Viime kesänä Kanniainen perheineen lomaili vain Oulun alueella.

”Lapsetkin alkoivat uskoa, että täällä on kaikki mitä ihminen tarvitsee.”

Enemmän musiikkielämälle

Kanniainen toivoisi Oululta musiikkielämälle nykyistä enemmän.

”Täällä on paljon tekijöitä ja osaamista, mutta moni tyytyy olemaan hissukseen omista kyvyistään.”

Oulussa ei ole riittävästi keikkapaikkoja ja marginaalisiin tapahtumiin on haastavaa saada yleisöä.

”Toivoisin että oululaiset tapahtumien järjestäjät ottaisivat rohkeasti tuntemattomampiakin oululaisia artisteja ohjelmistoonsa.”

Vaikka Oulu on musiikkielämältään pieni kaupunki, yhdessä ponnistamalla ja tekemällä ei varmasti kenenkään tarvitsisi muuttaa muusikon ammatin unelman vuoksi pois.

”Tahtotilaa ja euroja kaupungin tukemana se vaatii, mutta on täysin mahdollista saada Oulusta tasavertainen kulttuurikaupunki kaikille kansalaisille”, muusikko uskoo.

Kanniaisen mielestä olisi hienoa, jos Oulun musiikkioppilaitosten seinät kaadettaisiin nurin ja alettaisiin soittamaan enemmän yhdessä, jokainen oman taitotasonsa mukaan.

Monta rautaa tulessa

Tällä hetkellä Kanniainen soittaa kokoonpanoissa Rällä, Maailman Vahvin Pupu, Heikki Ruokangas & Anne-Mari Kanniainen.

”Omaa tuotantoani esittää Nordic Roots Combo. Minulla on haitariduo Jukka Lampelan kanssa ja teen keikkoja myös eri tanssibändeissä, muun muassa Jaska Mäkynen & Nelostie -orkesterissa.”

Tulevana kesänä ja syksynä Kanniainen on mukana musiikkiteatteriesityksissä Musta Morsian, Piaf ja Puhelias Elias.

”Lisäksi esiinnyn soolona missä ikinä haitarimusiikkia tarvitaankaan.”

Haitaristi kannustaa ihmisiä osallistumaan keikoille ja musiikkiteatteriesityksiin.

”Musiikki on tarkoitettu ihan kaikille käytettäväksi.”