Aamu alkaa leikillä – Esa Hämäläinen on läsnä ulkomailla asuvien lastenlapsiensa arjessa joka päivä

“Hola, ¿qué tal? Good Morning!”, tervehtii Esa Hämäläinen ohimennen vävyään, kuten joka aamu, mutta siirtyy pian itse asiaan.

”Huomenta, Einari! Miten nukuit?”

Alkaa intensiivinen kuulumisten vaihto, jossa käy ilmi, mitä Belgiassa syödään tänään aamupalaksi ja millaista unta Einari näki edellisenä yönä. Kello on 8:15 ja meneillään on ukin ja Einarin yhteinen leikkihetki, joka normaalisti kestää siihen asti, että Einarin on lähdettävä päiväkotiin. Viikonloppuisin leikit voivat kestää useamman tunnin.

“Leikit on monipuolisia. Joskus leikimme junaradalla tai legoilemme – Einari omilla legoilla kotonaan ja minä omilla täällä Oulussa. Rakentelemme yhdessä ja juttelemme siinä samalla. Viime aikoina on  oikeastaan leikitty vain autoilla, nyt on sellainen vaihe meneillään”, Hämäläinen kertoo.

“Videoyhteydet ovat pelastaneet paljon. Emme voi nähdä usein etäisyyksistä johtuen ja nyt tietysti koronan vuoksi ei voida matkustaakaan. Silti ollaan joka päivä lastenlasten arjessa mukana ja läsnä. Leikkihetkemme alkoivat jo ennen koronaa ja leikit ovat kehittyneet lasten kasvun ja innostuksen mukaan”, hän jatkaa.

Leikkiä kaksi tuntia päivässä

Leikkiessä etäisyydet häviävät, sillä videon välityksellä voi leikkiä melkein mitä vain, piilostakin. Silloin Elmi-mummi tulee Einarin kaveriksi etsimään ja käyttämään puhelinta, Esa-ukin tehtävä on olla piilossa ja ehkä antaa äänimerkkejä.

On myös aamuja, joilloin ukilla voi olla jotain menoa – silloin on soitettava mummille, tai siirrettävä tärkeä leikkihetki iltapäivälle. Harvassa ovat sellaiset päivät, että yhteydessä ei olla ollenkaan.

“Aikaerojen vuoksi aamun leikkihetki alkaa ensin Belgiasta. Kun Einarin on lähdettävä päiväkotiin Belgiassa, on kello sopivasti Skotlannissa 8 ja voin aloittaa leikkihetken ennen päiväkotia ja koulua Auroran ja Ella-Rosan kanssa. Joka päivääni kuuluu siis kaksi tuntia leikkiä”, nauraa Hämäläinen.

Hämäläisten lastenlasten perheet ovat kaksikielisiä ja suomen kielen opettelu on toisen vanhemman varassa. Varsinkin suomen sanavaraston kartuttamisessa ukin ja mummin satuhetket ovat tärkeä lisä lastenlasten kielelliseen oppimiseen.

“Tietysti suomen kielikin vahvistuu silloin, kun lasten perheet pääsevät matkustamaan Suomeen. Nyt matkustus on tietysti ollut hankalaa, mutta päivittäisellä yhteydenpidolla ylläpidämme kielikylpyjä. Skotlannissa Ella-Rosa on jo koululainen ja hänen kanssaan käydään enemmän sana- ja kuvakirjoja läpi, jotta sanavarasto karttuu”, sanoo Esa Hämäläinen.

Omat jutut syntyvät yhdessä

Einarin äidille, Susanna Hämäläiselle, ukin leikkihetket tuovat apua arkeen ja tietysti valtavasti iloa perheen esikoiselle.

“On ihana, kun näinkin kaukaa oma lapsi voi luoda niin läheisen suhteen isovanhempiin. Einari haluaa esitellä uusia juttuja ukille ja mummille sekä kertoa heti, jos jotain erikoista on tapahtunut. Ukki on myös tosi hyvä saamaan Einarin tuntemaan puhelimen välityksellä, että hän saa täyden jakamattoman huomion. Samalla itse saan kädet vapaaksi ja viedä vaikka vauvan rauhassa päiväunille”, Susanna Hämäläinen kertoo.

Jakamaton huomio onkin tärkeä Einarille – silloin kun ukin kanssa on leikit kesken ei pikkuveli Alvar saa tulla häiritsemään ollenkaan. Alvarin vuoro soittaa ukille tulee vasta sitten, kun Einari on lähtenyt päiväkotiin.

“Kielinäkökulma on myös tärkeä. Lapset joutuvat käyttämään suomea muidenkin, kuin minun kanssani, sekä tekemään itsensä ymmärretyksi puhelimen välityksellä. Ukilla ja Einarilla on myös ihan omat jutut. Ukki rakentaa itse majan Ouluun, jos Einari soittaa majastaan täältä. Sitten ne supisee keskenään jotain majajuttuja”, Susanna Hämäläinen nauraa.

Kun Einari puhaltaa Belgiassa, Unikudelmia – näyttelyssä unilampaiden mobilessa syntyy liike – ehkä vähän ukin avustamana – mutta pojan reaktio on riemuisa. Näyttelystä Einari löytää myös mummin yöpaidan ja Esa lukee yhden näyttelyn kirjoista, tarinan Murmur-karhusta.

Ukilla ja Einarilla näyttää tosiaan olevan ihan omat jutut.

“Ei näihin leikkihetkiin lasten tarvitse olla ulkomailla, monella isovanhemmalla lastenlapset asuvat toisella paikkakunnalla. Leikki- tai satuhetkeen voi kukin heittäytyä omalla tavallaan”, Hämäläinen rohkaisee muita isovanhempia hyödytämään videopuheluiden tuomia mahdollisuuksia.

–