Toteuttamiskelpoinen idea sai rattaat pyörimään – joutomaalle Niemenrannan koulun viereen nousi uusi frisbeerata Oulunsalossa

Kumpareinen alue Niemenrannan koulun vieressä. Opettaja ja frisbeegolf-harrastaja Ville Kilpijärvi katseli maaplänttiä aikansa ja pohti, voisiko joutomaan saada parempaan käyttöön.

”Olen meidän koulussamme se frisbeegolfiin hurahtanut. Lajissa kiehtoo moni asia. Ei tarvitse olla huippukuntoinen eikä supernopea, vaan lajista voi innostua kuka vain.”

Aloite frisbeegolfrataan tuli alun perin oppilaalta.

”Pitkään puhuttiin, että Niemenrantaan pitäisi saada rata. Olin kaupunkiin yhteydessä, mutta kun korona tuli päälle, hanke ei edennyt. Sitten erään oppilaan isä kysäisi minulta, miten tämä rata-asia etenee ja ehdotti, että kysypä vielä kaupungilta.”

Oulunsalosta oli juuri lopetettu rata, ja korit oli poistettu Lassilanrannasta. Siellä haasteena olivat olleet alueella kasvava heinikko, punkit ja radan huoltaminen. Kilpijärvi lähestyi asiaa käytännöllisesti; jos korit voisi ottaa käyttöön Niemenrannassa, rata voitaisiin saada pystyyn hyvin pienillä kustannuksilla.

Alue soveltui hyvin käyttöön

Kaupungilla aloite löysi tonttipalveluissa työskentelevän Timo Romppaisen työpöydälle.

”Pyrin hoitamaan homman mahdollisimman nopeasti; tein selvityksen aluetta koskevista kiinteistö- ja kaavatiedoista ja mahdollisista käyttösuunnitelmista, katselmoin kohteen ja olin yhteydessä aloitteen tekijään opettaja Ville Kilpijärveen.”

Romppainen valmisteli kaupungingeodeetin päätöksen ja sen myötä syntyi käyttöoikeus frisbeegolf-rataa varten.

”Kokonaisuutena tehtäväni oli varsin pieni suhteessa muihin kaupungingeodeetin yksikössä hoidettaviin kiinteistökysymyksiin. Mutta oli hyvä, että alue oli luovutettavissa vapaa-ajan käyttöön kaikkia kaupunkilaisia varten”, Romppainen toteaa.

Oppilaat apuna myös suunnittelussa

Kun alkoi näyttää siltä, että rata saataisiin laittaa pystyyn, myös Niemenrannan oppilaat otettiin mukaan suunnittelutyöhön.

”Oppilaat kävivät heittelemässä alueella ja piirsivät eri väylävaihtoehtoja. He lähettivät WhatsAppilla minulle huomioita ja ideoita väylistä. Koostin näistä ehdotuksen ja kaupungilta kävi virkailija katsomassa, toimiiko ehdotus pyöräteiden ja asutuksen puolesta”, Kilpijärvi kertoo.

Niemenrannan tärppipuiston kumpu oli alueena hieman haastava, koska sille ei ollut määritelty käyttötarkoitusta.

”Se on niittyalue, joka ei ole puistoa, ei metsää eikä urheilualue. Tämä vaati vähän lisäselvittelyä, mutta kun nämä kuviot selvisivät, meni viikko ja rata oli pystyssä”, Kilpijärvi kertoo.

Monipuolinen rata, paljon käyttäjiä

Opettajakunta polkaisi työt pikavauhdilla kasaan. Korit haettiin autoilla ja peräkärryillä paikalle ja pystytettiin talkoovoimin. Rataopastetolpat saatiin myös Lassilanrannasta, mutta itse opasteet tehtiin yhdessä talkootyönä.

”Saimme sovittua, että pystytys voidaan tehdä työajalla. Mutta muuten tämä on vapaa-aikana tehtävää talkootyötä.”

Apua saatiin myös oppilaiden vanhemmilta. Lopputuloksena syntyi monipuolinen rata.

”Väylät ovat pääasiassa 50–60 metrin mittaisia, yksi pitkä 80-metrinenkin löytyy. Yksi väylä heitetään suoraan ylämäkeen, viimeinen alamäkeen. On suoraa heittoa, oikealle kaartuvaa ja vasemmalle kaartuvaa, ylä- ja alamäkeä. Radalla on hyödynnetty metsää ja yhdellä väylällä heitetään kummun ja metsän välissä solassa. Tässä tulee treenattua kaikkia mahdollisia heittotyyppejä!”

Niitto pitäisi ratkaista

Radasta on ollut paljon iloa niin lähialueiden asukkaille kuin koulun oppilaillekin. Yksi ongelma kuitenkin vaatii vielä ratkaisua – heinän niittäminen pitäisi ratkaista tavalla tai toisella.

”Niittoja ei ole tehty. Ratojen kanssa on käytännössä kaksi vaihtoehtoa. Ne pitää joko perustaa alueelle, jossa heinä ei kasva tai sitten heinien niitot pitää tehdä ajallaan. Oulussa Pikkaralan rata on tehty kangasmetsään, joka on sinänsä helppohoitoista golf-aluetta. Hiirosen ja Toppilan radat taas vaativat kesän aikana ainakin kaksi niittokertaa. Niittomahdollisuutta Niemenrannan kentällä vielä selvitellään.”

Oppilaat ja vanhemmat ovat olleet hienosti mukana kunnostustöissä. Toiveissa on, että radan ylläpito saadaan rullaamaan rutiinilla, jotta lajista päästäisiin nauttimaan jatkossakin.

”Ylläpitoon toivoisin kaupungilta yhtenäistä toimintatapaa tällaisten alueiden osalta. Rata on kovassa käytössä koulun liikuntatunneilla, mutta myös iltaisin. Oppilaiden vanhemmilta tuli parhaimmillaan viestejä, että heidän poikansa käy kotona koulun jälkeen välipalalla, lähtee frisbeekentälle ja seuraavan kerran nähdäänkin iltapalalla”, Kilpijärvi naurahtaa.