Toimittaja kävi omankin historiansa jäljillä – ylpeys itse koetusta ohjasi Pia Kaitasuon työtä Oulun peruskoulujen 50-vuotisjuhlajulkaisussa
Kun Sammakkotalossa sijaitsi Keskuskoulun ala-aste, saatteli Juho Mäkelän fresko Koivu ja tähti (1936) Pia Kaitasuon koulutaivalta. Vastikään Kaitasuolle selvisi, että hän on sadun kirjoittaneen Sakari Topeliuksen sukua ja siten myös sadun esikuvana olleen Kristoffer Topeliuksen, satusedän isoisän isän. Kuva: Hennamaria Rantakeisu
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Ensi syyskuussa Oulun Päivien Oulu kylässä -tapahtumassa julkistettava Kaikkien koulu – peruskouluja Oulussa 50 vuotta -teos sisältää kurkistuksia oululaisen koulumaailman arkeen ennen ja nyt. Teoksen kirjoittaja Pia Kaitasuo kertoo matkastaan juhlajulkaisun parissa.
Vuorenvalloitus, ketjusilmukat, hampaat punaisiksi värjäävä purutabletti, koko koulu jumppasalissa katsomassa Helena Takalon hiihtoa Insbruckin olympialaisissa vuonna 1976.
Mun Oulu kysyi talvella oululaisten muistoja peruskouluajalta ja saikin koko joukon. Niitä hyödynnetään kaupungin viestinnässä ensi lukuvuoden aikana Oulun juhliessa peruskoulunsa viittä vuosikymmentä.
Osa kerrotuista muistoista päätyy syyskuussa Oulun Päivillä julkistettavaan juhlajulkaisuun, jonka parissa FM, kulttuurituottaja Pia Kaitasuo on viettänyt alkuvuoden.
Kaitasuo tarjoutui tehtävään kuultuaan juhlavuoden ohjausryhmän suunnittelevan teoksen julkaisemista.
”Väitin olevani sopiva – olenhan kirjoittanut ammatikseni liki 30 vuotta, koulutukseltani olen paikallisiin aiheisiin perehtynyt historioitsija, ja opettajakin olen, ja kaiken lisäksi olen käynyt peruskouluni Oulussa.”
Ei historia eikä historiikki
Valmistelutyöt alkoivat syksyllä ja Kaitasuo jatkoi tammikuun alusta perusopetuksen projektityöntekijänä.
”Olen ollut eräänlaisena luotsina suunnittelemassa sisältöä monialaisen ohjausryhmän toivomusten mukaisesti.”
Tuottajan tehtävien lisäksi Kaitasuo kirjoittaa itse muun muassa peruskoulun taustasta ja alkuvaiheesta nykyisen Oulun alueella.
”Tämä ei ole historiateos eikä historiikki. Ne olisivat vaatineet toisenlaiset lähtökohdat.”
Aihe on valtavan laaja, yksinomaan koulu-uudistuksen valmistelu ja toteuttaminen tuon aikaisten kuuden erillisen kunnan alueella olisi edellyttänyt pitkiä päiviä arkistoissa ja lukuisia henkilöhaastatteluja.
Kaitasuon mukaan nyt haluttiin tehdä julkaisu, jonka ote on rennompi.
Vuorenvalloitus on ollut monen koulupihan välituntihuvia. Tässä Keskuskoulun ala-asteen poikia talvella 1977. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon arkisto
”Kirja tekee kurkistuksia tapahtuneeseen haluten herätellä lukijan omia muistoja peruskoululaisena, hänen vanhempanaan tai peruskoulussa työtä tehneenä.”
Toimittajalle itselleenkin on pulpahdellut mieleen paljon unohtunutta, vaikka hän sanoo olevansa muutoinkin piinallisesti runsaissa muistoissa elävä.
”Se on aika turvallinen paikka tällaisena maailmanaikana.”
Oulun ihmettä tämäkin
Erityisesti Kaitasuo toivoo, että teos saisi meidät miettimään ja ymmärtämään, mitä peruskoulu on mahdollistanut.
”Kun puhutaan Oulun ihmeestä, siitä ’miten yliopisto käänsi purtemme suotuisille vesille uuden teknologian avulla’, ihmettelen, ettei todeta, mikä merkitys peruskoululla on tuohon ihmeeseen ollut.”
Hän viittaa siihen, miten koulutuksellinen tasa-arvo muutti ratkaisevasti etenkin pohjoisen Suomen nuorten tulevaisuutta.
”Yliopisto on vetänyt runsaasti opiskelijoita esimerkiksi niiltä alueilta, joissa perheiden varallisuus ja oppikoulujen etäisyydet kodista olivat aiemmin monen lahjakkaan nuoren koulutien esteenä.”
Hän kertoo peruskoulun historiaan perehtymisen lisänneen koulu-uudistuksen aikalaisten arvostustaan, niin parlamentaaristen kuin paikallisten tekijöiden.
”Miten esimerkiksi Haukiputaalla on oltu menossa koulu-uudistukseen suorastaan raamit kaulassa. Niin voimakas tahto kuntapäättäjillä on koulutuksen parantamiseen ollut.”
Laaksos-Eikan perillinen
Pohjankartanossa elokuussa 1969 alkanut kokeiluperuskoulu ja siellä toimineet tienraivaajat ovat olleet Kaitasuolle kiinnostava kohde.
Pohjankartanon yläaste aloitti kokeiluperuskouluna elokuussa 1969 ja oli heti ääriään myöten täynnä. Lukuvuonna 1972–1973 oppilaita oli peräti 1288. Kuva: Pohjois-Pohjanmaan museon arkisto
”Pohjankartano oli oma kouluni ja minua opettaneita on ollut mukana luomassa uutta. Koulun pitkäaikaisin rehtori Eino Laaksonen paneutui peruskoulun toteuttamiseen kaikella tahdollaan, sen ymmärrän.”
Laaksonen ei laskenut irti entisestä oppilaastaan myöhemminkään, vaan värväsi häntä läpi opiskeluvuosien sijaisuuksia hoitamaan. Kaitasuo kertoo saaneensa olla yhteydessä Laaksoseen ihan tämän elämän loppuun asti.
”Eikka saattoi todeta, ettei tuon kanssa ihan pieleen mennyt”, hän nauraa.
Kaksikko kävi antoisia keskusteluja koulun tehtävästä. Kaitasuo sanoo oman näkemyksensä noudattelevan Laaksosen jälkiä.
”Kyllä Oulun tärkein omaisuus on koulussa. Ei niissä seinissä vaan lapsissa ja nuorissa”, hän toteaa.
”Olen äärettömän kiitollinen siitä, miten koulu ruokki kiinnostustani asioihin ja kannusti kasvamaan siksi aikuiseksi, joka olen. Sitä Oulun kouluissa tehdään edelleen.”
Hän tuumaa jonkun saattavan ajatella kouluvuosien kohdelleen häntä vain hyvin.
”Eihän se niin mennyt, mutta olen valinnut muistaa niitä positiivisia asioita.”
Perusopetuksen 50-vuotisjuhlavuoden logo. Logo sisältää myös luvun 150, koska syksyllä 2024 tulee 150 vuotta siitä, kun Oulun ensimmäiset kansakoulut aloittivat.