Rehtori, joka jätti ikuisen muiston – 45 vuotta sitten luotu Myllyojan koulun henki on säilynyt läpi vuosikymmenten
"Matin vakava ja jämäkkä ote ei unohdu ikinä. Hän oli kohtaamisissa aina läsnä", kirjoitti Ellen Nissinen entisestä rehtoristaan Matti Schildtistä. He tapasivat helmikuussa Myllyojan koululla. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Myllyojan koulun ensimmäinen rehtori, opetusneuvos Matti Schildt palasi vuosikymmenten tauon jälkeen vanhalle työpaikalleen ja tapasi entisen ekaluokkalaisensa Ellen Nissisen, johon teki aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. He löysivät ilokseen koulun sisältä sen entisen, hyvän hengen.
Myllyojan koululla on perjantai-iltapäivänä jo hiljaista, mutta pari oppilasta touhuaa vielä käytävällä.
”Päivää, pojat”, sanoo sisään tullut tyylikkäästi harmaantunut 87-vuotias herrasmies. Hetken ihmeteltyään pojat tervehtivät takaisin.
Ehkä vieraan piirteissä on jotain tuttua. Muutaman metrin päässä käytävän seinällä on hänen valokuvansa.
Vuonna 1979 avatun Myllyojan koulun ensimmäinen rehtori, siinä virassa toistakymmentä vuotta toiminut opetusneuvos Matti Schildt astelee vanhasta muistista kohti opettajainhuonetta. Pian sinne saapuu Ellen Nissinen, joka oli koulun ensimmäisen lukuvuoden ekaluokkalainen.
Nopean kasvun aikaa
Schildt ja Nissinen esittäytyvät ja tervehtivät lämpimästi. Välittömästi alkaa muistojen tulva: 45 vuoden takaisten opettajien nimet ja monet muutkin asiat palautuvat molempien mieleen.
”Meillä ei ollut oppikirjojakaan, kun aloitimme, ja pulpetitkin olivat vähän siellä ja täällä”, Schildt muistaa ja kiittelee, että silloiseen henkilökuntaan oli saatu sekä kokeneita että nuoria opettajia, mikä oli hyvä yhdistelmä upouudessa koulussa.
1970-luvun lopulla Myllyoja kasvoi nopeasti. Koulun käyttöön tarvittiin heti alussa tiloja myös läheisiltä nuorisotaloilta.
”Haapalehdon nuorisotalokin oli täynnä meidän oppilaitamme”, Schildt kertoo ja muistelee nauraen saaneensa koulun vihkiäisissä moitteet ahneudesta kaupunginhallituksen puheenjohtajalta, kun oli esittänyt, että oppilaat pitäisi saada samaan pihapiiriin. Juuri oli sentään saatu uusi koulu.
Vanhat koulukuvat seinällä tuovat Matti Schildtille ja Ellen Nissiselle monia muistoja mieleen.
Olemme kokoontuneet Myllyojalle Nissisen kertoman muiston innoittamana. Kun Oulun peruskoulujen juhlavuoden kirjaa varten kerättiin viime vuonna ihmisten muisteluksia kouluajoiltaan, Nissinen kirjoitti siitä, miten rehtori Schildtin ”ryhdikkyys, tapa puhua ja kohdata oppilaat tekivät pieneen ekaluokkalaiseen syvän vaikutuksen”.
Yksi muistoni Matista oli hänen jämäkkä ja turvallinen suhtautumisensa pienen ekaluokkalaisen hätään. Koulumatkalla kaksi koulumme poikaa kiusasi minua ja he uhkasivat käydä käsiksi seuraavana päivänä, kun tulisin kouluun. Mietin, uskaltaisinko mennä kouluun ollenkaan. Otin lankapuhelimen käteeni ja soitin rehtorille huolestani. Hän suhtautui asiaan vakavasti ja vakuutti, että kouluun on turvallista tulla ja hän puuttuisi asiaan. Seuraavana päivänä asia käsiteltiin yhdessä keskustelemalla kiusaajajoukon kanssa.
Matin vakava ja jämäkkä ote ei unohdu ikinä. Hän oli kohtaamisissa aina läsnä.
Nissinenkin päätyi työurallaan rehtoriksi, Kemiin Kivikon koululle. Tällä hetkellä hän työskentelee projektipäällikkönä OSAOlla.
”Koko urani ajan, erityisesti rehtorina ollessani, olen ajatellut Matti Schildtiä. Paljon!” Nissinen sanoo ja kertoo kaikkien ystäviensäkin tietävän hänen rakkaudestaan entistä rehtoriaan kohtaan. Schildtiä naurattaa.
Nissinen kertoo Schildtille muistonsa kiusaamistilanteesta ja rehtorin huolehtivasta lämmöstä.
”Siitä jäi vahva olo, että hyvänen aika, minähän olen tärkeä tuolle rehtorille. Oli iso koulu ja valtava oppilasmäärä, mutta minä olen tärkeä”, Nissinen sanoo.
Nissinen kertoo työurallaan jopa matkineensa Schildtin eleitä, kuten tapaa antaa puheenvuoro oppilaalle juhlallisen kädenheilautuksen siivittämänä.
”Olen itsekin halunnut luoda jokaiselle lapselle sellaisen olon, että oli asia mikä tahansa, aikuisen mielestä ehkä vähän vähäpätöinenkin juttu, niin otan sen vakavasti”, Nissinen sanoo.
Schildt kuuntelee entisen oppilaansa vuolasta ylistystä hymyillen.
”On ihana kuulla tällaista! En itse tietenkään muista tilannetta, mutta paljon kyllä kiertelin luokissa. Oli tärkeää, että näki heti sen hengen koulussa, miten oppilaat ja opettajat pärjäävät keskenään ja niin edespäin.”
Moni asia on muuttunut Myllyojan koululla vuosien varrella, mutta punaiset lattiat ihastuttavat edelleen vieraita. Paikkoja esittelee Ellen Nissiselle ja Matti Schildtille koulun nykyinen rehtori Riitta Sipilä.
Nissiselle kohtaamisesta Schildtin kanssa tuli niin merkityksellinen, että hän on työurallaan alkanut painottaa nimenomaan kohtaamisen merkitystä.
”Aina puhutaan, että ei ole aikaa eikä ole resursseja, mutta kohtaaminen lähtee niin pienistä hetkistä: 20 sekunnissa voi luoda kontaktin ja pelkkä katse voi jättää toiselle jäljen, että hän on tärkeä.”
Nissinen ilahtuu, kun seuraamme liittynyt Myllyojan koulun nykyinen rehtori Riitta Sipilä kertoo, että opettajat hakevat oppilaat aamuisin pihalta kellon soidessa ja toivottavat hyvää huomenta. Tapa jäi käyttöön korona-ajalta.
Nissinen ja Schildt muistelevat, että samantyyppinen tapa oli Myllyojan koulussa jo heidän aikoinaan. Kouluun tultiin sisään jonossa, mikä rauhoitti tilanteita.
”Kyllä Matin henki on jatkunut koulussa!” Sipilä sanoo. Toinen tärkeä perustan luoja on Schildtin jälkeen rehtoriksi tullut Marja Kallio, joka toimi virassa peräti 29 vuotta.
Myllyojan koulun edelliset rehtori Matti Schildt ja Marja Kallio kunniapaikoilla koulun käytävällä.
Schildt sanoo ihmettelevänsä, miten monet opettajat nykyisin kertovat, että kouluun on kurja mennä töihin.
”Minusta oli aina ihana tulla tänne töihin. Ei minua pelottanut tai harmittanut, vaikka olihan niitä harmittaviakin tapahtumia, joita piti selvitellä.”
Schildt sanoo, että oli tärkeää tuntea koko koulun väki.
”Olin sinut opettajien, vahtimestareiden, siivoojien, keittäjien, koko henkilökunnan kanssa”, hän sanoo ja innostuu Nissisen kanssa muistelemaan koulun talonmiestä Teuvo Pellikkaa, jota kaikki oppilaita myöten kutsuivat pehtooriksi. Nissisen mukaan ”habitukseltaan Elviksen oloisella” pehtoorilla oli koulussa oma asunto, joka nyttemmin on muutettu opetuskäyttöön.
Joskus kohtaamisella oli suuri vaikutus myös rehtoriin. Schildt kertoo olleensa aikoinaan kova piipunpolttaja ja polttaneensa välillä salaa työhuoneessaan. Piipunpoltto loppui pysyvästi, kun eräs opettaja toi vauhdilla kansliaan tupakoinnista kiinni jääneen oppilaan. Samalla rehtori jäi nolosti kiinni piippu kädessä.
Matti Schildt ja Riitta Sipilä ihastelevat opettajainhuoneessa Ellen Nissisen tuomia vanhoja kuvia, jotka on otettu aikoinaan koulun kamerakerhossa.
Muistelu saa uusia kierroksia, kun Nissinen kaivaa laukustaan nipun mustavalkokuvia. Ne on otettu ja vedostettu aikoinaan koulun kamerakerhossa.
Yhdessä kuvassa on joukko lapsia ja aikuisia. Tapansa mukaan pukuun ja kravattiin pukeutuneen rehtori Schildtin vasemmalla puolella on villatakkiin pukeutunut tummaihoinen mies, siihen aikaan hyvin harvinainen näky Oulussa, ja oikealla puolella pipopäinen, hymyilevä Ellen Nissinen.
”Myöhemmin on naurattanut monesti, että on minulla aika ylpeä ilme, kun olen rehtorin viereen päässyt”, Nissinen sanoo.
Myllyojan zimbabwelaisen kummikoulun rehtorin vierailu oli suuri tapaus. Nuori Ellen Nissinen kuvassa rehtori Matti Schildtin oikealla puolella.
Schildt muistaa heti, missä yhteydessä kuva on otettu. Myllyojalla oli kummikoulu Zimbabwessa, ja Oulussa vieraillut mies oli koulun rehtori.
”Muistan, että hän yritti hiihtääkin tuossa pihalla”, Schildt kertoo.
Entisen rehtorin mieleen on jäänyt myös eräs koulussa vieraillut ranskalainen, joka oli ollut ällistynyt, että koulussa tarjottiin lapsille ruokaa, vieläpä itse tehtyä.
”Hän katseli pihalla koulua ja sanoi, että kyllä on ruman näköinen rakennus, mutta näyttääpä olevan henkeä sisällä”, Schildt muistelee nauraen. Nykyisen rehtorin mukaan samantyyppinen reaktio on vieläkin yleinen.
Musiikkiluokkien puolella
Nissinen asui lapsena kahdestaan äitinsä kanssa koulun lähellä kerrostalossa. Myllyojan koululla painotettiin musiikkia ja liikuntaa, ja musiikista tuli kiltiksi ja araksi silloista itseään kuvailevalle Nissiselle henkireikä.
”Minusta tuntuu, että musiikkiluokalla yhdessä toimiminen antaa eväitä monenlaisiin asioihin myöhemmässäkin elämässä”, Nissinen sanoo.
Hän kertoo työurallaan opetusalalla puolustaneensa voimakkaasti musiikkiluokkia, mistä Schildt ja Sipilä ilahtuvat. Musiikkiluokat ovat olleet viime aikoina valtakunnallisestikin esillä poliittisessa keskustelussa.
”Minä olin aikoinani koululautakunnan puheenjohtajanakin, ja siellä oli henkeä, että musiikkiluokat pitää lakkauttaa, koska ei voi olla eliittikouluja. Eino Siuruaisen kanssa saimme tapeltua lautakunnassa, että niitä ei lakkautettu”, Schildt muistelee.
”Sitä tarkasteluahan on tehty taas näissä säästöpaineissa, mutta on todettu, että säästö musiikkiluokista olisi aivan marginaalinen”, rehtori Sipilä sanoo ja painottaa, että musiikkiluokilla on ollut Myllyojalla suuri yhteiskunnallista eriytymistä ehkäisevä vaikutus.
Schildt muistuttaa, että musiikin ohella myös liikunnalla on ollut suuri merkitys Myllyojan koulun hengen luojana.
Hän muistelee Nissisen kanssa, kuinka koko koulu kokoontui urheilukilpailuihin koulun kentälle. Ajan tavan mukaan suuria kisoja katsottiin yhdessä televisiosta luokissa.
Avarassa ja hienosti remontoidussa liikuntasalissa on järjestetty monet pelit ja juhlat. Matti Schildt muistaa pelanneensa salissa tennistäkin.
Myllyojan koulun tarina itsenäisenä kouluna on päättymässä ennen kuin se ehtii täyttää 50 vuotta. Myllyojan koulu ja Laanilan koulu yhdistyvät, kun vuoden 2027 alussa aloittaa parhaillaan rakennettava Jääkärinkankaan yhtenäiskoulu.
Rehtori Sipilä vakuuttaa Schildtille, että Myllyojan hyvä ja turvallinen olemus säilyy myös uudessa koulussa, joka on opetushenkilöstön ajatuksia kuunnellen hyvin suunniteltu.
Vielä ehdimme kiertää läpi Myllyojan koulun tilat. Muistoja tulvii lisää. Moni asia on ennallaan ja vähintään yhtä moni muuttunut, mutta muutokset saavat pelkkää kiitosta ja ihastelua entiseltä rehtorilta ja oppilaalta, samoin siisteys.
”Kyllä minun täytyy sanoa, että olen onnellinen, kun Myllyojan henki elää!” Schildt kiteyttää.
