Punaisen pallon perässä – Nostalgiamatka Kaukovainion kouluun
Satu Fräntin kouluaikana piha oli syksyisin pölisevä hiekkakenttä vailla minkäänlaisia toiminnallisuuteen virittäviä välineitä. Lapset käyttivät mielikuvitustaan – leikittiin vaikka tv:stä tuttua Apinoiden planeettaa. Kuva: Pia Kaitasuo
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun kaupungin peruskouluissa vietetään 50-vuotisjuhlavuotta teemalla Kaikkien koulu. Ensimmäiset peruskoululaiset astuivat koulutielle elokuussa 1974. Pitkään Oulun kouluista viestinyt sivistys- ja kulttuuripalveluiden viestintäpäällikkö Satu Fränti oli yksi heistä. Hän lähti nostalgiamatkalle omaan kouluunsa.
Ensimmäistä koulupäivääni elokuussa 1974 en valitettavasti muista. Ensimmäinen selkeä muistikuvani Kaukovainion koulusta on toisen luokan välitunnilta, kun leikimme Apinoiden planeettaa. Minä muiden mukana, vaikken ollut kyseistä tv-sarjaa saanut, tai uskaltanut, ikinä katsoakaan. Myös UKK-hiihdot toisen luokan kevättalvelta muistan hyvin.
Nyt olen palannut ”Kaketsun” kouluun, jossa vietin kuusi vuotta oppien, leikkien ja kasvaen.
Oppaanani nostalgiamatkalla on koulun rehtori Timo Kettunen. Kettunen jos kuka tuntee 53-vuotiaan koulun läpikotaisin; onhan hänellä 30-vuotinen kokemus rehtorin työstä Kaukovainiolla. Sekä koulu että rehtorin työ on muuttunut valtavasti viimeisten vuosikymmenten aikana, mutta palataan siihen myöhemmin.
Kaukovainion koulu aloitti toimintansa kansakouluna pienessä parakissa, viipalekoulussa, elokuussa 1967. Varsinainen ala-asteen koulurakennus valmistui ja otettiin käyttöön tammikuussa 1971.
Kaukovainion kirjasto on aina ollut tärkeä sekä koululle että koko asuinalueelle. Rehtori Timo Kettunen kiittää kirjaston väkeä hyvästä yhteistyöstä. Kuvat: Satu Fränti
Muuttoliike Kaukovainiolle oli vilkasta, oppilaita tuli ovista ja ikkunoista. Suurimmillaan oppilasmäärä oli noin 1200, ja koulua jouduttiin käymään aamu- ja iltavuorossa. Vähitellen oppilasmäärä lähti laskuun, mutta vuoroluvusta päästiin kokonaan eroon vasta 1970-luvun lopulla.
Omakin luokkani oli vähän aikaa vuoroluvussa. Iltavuoro on jäänyt kivana asiana mieleen: aamupäivällä ehti leikkiä ja koulupäivä alkoi ruokailulla.
Punaisesta solusta Vapriikiksi
Kerron Timolle innoissani, että haluan käydä ottamassa kuvan punaisen solun seinässä olevasta punaisesta pallosta. Punaisessa solussa kun sijaitsi meidän ensimmäinen kotiluokkamme.
Kuulen, että ei ole palloja enää: punainen, keltainen ja vihreä pallo lähtivät remontissa. Eikä enää puhuta soluistakaan. Punainen solu on nyt Vapriikki siellä sijaitsevien tekstiili- ja puutyön tilojen takia. Keltainen solu on Väläkky ja vihreä Mettä. Kivat oululaisen suuhun sopivat. Vanhaa väritystä löytyy onneksi edelleen niin seinistä kuin kalusteistakin.
Entisessä keltaisessa solussa, nykyään Väläkyssä, on edelleen keltainen seinä ja keltaisia huonekaluja.
Vielä 1970-luvulla oli tyypillistä, että talonmies asui koulun yhteydessä – näin myös Kaukovainiolla. Muistan talonmies-Taiston ja hänen ajokoiransa. Iso muutos tapahtui vuosina 2011–2012, kun koulu remontoitiin ja laajennettiin yhtenäisperuskouluksi. Sen myötä lapset käyvät oman alueen koulua koko 9-vuotisen peruskoulun ajan.
Taustalla oli perusopetuslain muutos vuodelta 1998, joka toi mukanaan yhtenäisen perusopetuksen ja lakkautti ala- ja yläaste-termit. Toki ne ihmisten suissa edelleen elävät. Remontin myötä syntyi myös Hiirihaukkataloksi ristitty monitoimitalo.
Saman katon alla toimii nyt myös kirjasto ja nuorisotila. Tosin kirjastohan koulun yhteydessä on aina ollut. Sieltä kannoin minäkin kassikaupalla Viisikkoja, Neiti Etsiviä, Lotta– ja Tiina-kirjoja.
Monikulttuurisuutta ja liikuntaluokkia
Tänä lukuvuonna Kaukovainion koulussa on 450 oppilasta ja 26 opetusryhmää. Koulu on nykyään hyvin monikulttuurinen: noin joka kolmas oppilas on maahanmuuttajataustainen.
Rehtori kertoo, että jokaisessa ryhmässä on maahanmuuttajataustaisia oppilaita, joissain luokissa lähes puolet – ja tämä on koulun vahvuus. Suomea toisena kielenä opiskelevia on noin 120, ja eri äidinkieliä 20.
Yksi asia kouluissa ei onneksi muutu: oppilaiden piirustukset seinillä.
Kaukovainiolla on annettu maahanmuuttajille perusopetukseen valmistavaa opetusta jo 20 vuoden ajan, ensimmäisten koulujen joukossa Oulussa. Yhtä kauan koulussa on ollut myös alaluokkien liikuntaluokat. Vahvasti koulun identiteettiin vaikuttavia molemmat.
Jos on koulutyö muuttunut vuosikymmenien kuluessa, niin on muuttunut myös rehtorin työ. Timo Kettusen mukaan työ on ihan erilaista kuin 30 vuotta sitten. Koululta odotetaan hänen mukaansa nykyään tosi paljon ja koulun pitää ottaa kantaa mitä moninaisimpiin asioihin. Yhteiskunnalliset ilmiöt, kuten vapettaminen, ja kännykät sekä somen lieveilmiöt vaikuttavat heti kouluun.
Kaketsun sydän
Koulu oli keskellä lähiötä – Kaketsun sydän 1970-luvulla ja on sitä yhä edelleen. Kaukovainion koulu on elänyt koko kaaren kansakoulusta ala-asteeksi ja yhtenäiskouluksi, ja lukuisalla määrällä oululaisia on kokemuksia siitä. Myös rehtori kertoo, että melkein aina, kun hän puhuu oululaisen kanssa, löytyy joku kytkös Kaukovainion kouluun. Hän onkin ilokseen kuullut vuosien saatossa monenlaisia muisteluja koulusta.
Minä ja muut ikäiseni olimme ensimmäinen ikäluokka, joka aloitti peruskoulun Oulussa. Kaikkien koulu antoi erinomaisen alun opintielle.
1970-luvun lapsi ilahtuu, kun huomaa, että hyppyskää hypätään vieläkin Kaukovainion koulun välitunnilla. Ovatkohan vistit ja superpallot edelleen käytössä?
Perusopetuksen 50-vuotisjuhlavuoden logo. Logo sisältää myös luvun 150, koska syksyllä 2024 tulee 150 vuotta siitä, kun Oulun ensimmäiset kansakoulut aloittivat.