Nuorisotaloilla asetetaan selvät rajat ruutuajalle ja pelaamiselle

Oulun kaupunki julkaisi hiljattain Digiarjen suositukset perheille -oppaan. Opas on tarkoitettu tukemaan vanhemmuutta, ja sen sisältöjä sovelletaan käytäntöön myös nuorisotilojen ohjaajien päivittäisessä työssä.

Kaukovainion nuokkarilla pelikasvatus tarkoittaa ohjaajan ja lasten kesken käytävää kasvatuksellista keskustelua. Käytännössä se on myönteinen ja vuorovaikutteinen jutustelutuokio, jossa yhdessä pohditaan esimerkiksi pelaamisen iloja ja hyötyjä, kuten yhteistyötaitojen kehittäminen.

Lisäksi keskustellaan kaverisuhteiden hoitamisesta pelien avulla ja ilman pelejä sekä arjen tasapainosta, johon kuuluvat myös liikunta, riittävä lepo, uni ja säännöllinen ruokailu.

Lapset myös miettivät vastauksia kysymyksiin, kuten millainen on kiva pelikaveri tai missä tilanteissa, millaisia pelejä ja kuinka paljon kannattaa pelata. Niin ikään peleille asetettujen ikärajojen noudattaminen on tärkeä käsiteltävä aihe.

Nuokkarilla lapset ja nuoret harjoittelevat pelaamisessa vuorottelua ja vapaa-ajan rytmittämistä. Kaukovainiolla pelivuoroja annetaan nuorimmille alakoululaisille yksi, vanhemmille kaksi 30 minuutin vuoroa päivää kohti. Lapset voivat omalla pelivuorollaan pelata omalla puhelimellaan tai pelikonsoleilla. Myös koululaisten iltapäivätoimintaan osallistuvat lapset pääsevät mukaan pelikasvatukseen ja saavat sen jälkeen yhdellä viikolla pelata valvotusti.

Tauottaminen tärkeää

Tänä syksynä Kaukovainiolla hyödynnetään erityisesti opiskelijaharjoittelija Topin ammatillista osaamista. Topi opiskelee parhaillaan lähihoitajaksi ja tekee sivutoimisesti pelikasvattajan työtä yksityisen yrityksen palveluksessa.

Topi kertoo, että nuokkarilla käymissään keskusteluissa lapset vaikuttivat innostuneilta ja vastaanottavaisilta – tosin oli joukossa niitäkin, jotka olivat jo vanhempiensa kanssa käyneet keskusteluja ja haukottelivat vanhan kertaukselle.

Edellä mainittujen sisältöjen lisäksi Topi haluaa painottaa sitä, että kotona vanhemmat vastaavat terveellisten rajojen asettamisesta lapsen pelaamiselle ja yleensäkin ruutuajalle. Käytännön vinkiksi Topi antaa esimerkiksi tauottamisen: ruudun äärellä kannattaa olla hyvässä valaistuksessa, ja ruudusta olisi hyvä pitää taukoa puolen tunnin, viimeistään tunnin välein.

”Isommille tarkoitetuissa peleissä voi olla materiaalia, josta tulee kauhee olo.”

Mutta ne ikärajat, miksi niistä pidetään niin tiukasti kiinni? Pelit on suunniteltu lasten eri kehitystasoille sopiviksi. Niissä vaadittavien taitojen ja esitettävien sisältöjen tulee olla sopusoinnussa lapsen ikätasoon, jotta pelistä saatavat kokemukset tukevat pelaajan myönteistä minäkuvaa – lapsi kokee siis onnistuvansa ja osaavansa.

Seitsemänvuotias Sannikin sen tietää: ”Isommille tarkoitetuissa peleissä voi olla materiaalia, josta tulee kauhee olo.”

Kirjoittaja Heidi Svala toimii nuoriso-ohjaaja Kaukovainion nuorisotilalla.

Digiarjen suositukset perheille löydät www.turvataitokasvatus.fi-sivustolta.