Miksei ole useammin makaronilaatikkoa – Oulun ensimmäinen kouluruokaraati kokoontui

Ruokaraadissa suunnitellaan ja mietitään yhdessä, miten saadaan ruokailusta maittavampaa, kestävämpää ja viihtyisämpää. Siinä ovat mukana lasten ja nuorten lisäksi kehittäjäopettajat ja Oulun Tilapalvelut.

Ruokaraatilaiset saivat tietysti ensin maittavan lounaan, jota kilvan kehuttiin, ennen kuin itse ruokaraati pääsi alkamaan. Kouluruokaa yhdessä koululaisten kanssa olivat pohtimassa niin sivistys- ja kulttuuritoimen kehittäjäopettajat kuin Oulun Tilapalvelujen ja Oulun Tuotantokeittiö Oy:n edustajat.

Ruoka kasvaa ja matkustaa

Ensimmäisen puheenvuoron käytti palveluasiantuntija Seija Oikarinen Oulun Tilapalveluista. Hän kertoi, mitä kaikkea tapahtuu, ennen kuin kouluruoka päätyy lautaselle.

”Ensin pitää muokata maa, sitten tarvitaan suotuisia sääolosuhteita, sen jälkeen sadonkorjuu ja viljan kuivaus”, hän kertoi esimerkkinä leivän matkasta.

”Myllyssä viljasta jauhetaan jauhoa ja leipomossa siitä tehdään leipää. Sieltä se vielä kuljetetaan kouluille. Monessa kohtaa ruuanvalmistusta käytetään autoa, polttoainetta, laitteita, koneita, lämmitystä ja valoja.”

Oikarinen myös muistutti, että ruuan tekee aina ihminen. Oulun Tuotantokeittiössäkin – vaikka iso onkin – ruuan valmistaa aina ihminen eikä kone.

”Ruoka sitten kuljetetaan keittiöltä kouluille, ja suurin osa ruuista kuljetetaan kylmänä. Sillä tavalla ravintoaineet säilyvät paremmin, ja jos ruokaa ei vaikka retkipäivän vuoksi kulukaan niin paljon kuin luultiin, kylmän ruuan voi antaa edelleen hyväntekeväisyyteen.”

Eikä toki kouluruokailun elinkaari siihenkään pääty, että koululaiset ovat käyneet syömässä. Sen jälkeen tarvitaan vielä astiahuoltoa, pöytien pyyhkimistä ja siivoamista. Kunnes kaikki alkaa taas seuraavana aamuna alusta.

Ruualla onkin elinkaarensa aikana paljon ympäristövaikutuksia, josta syystä kasvisruokaa on aina tarjolla. Kasvisruokailijoiden määrän kasvaessa perinteisten ruokien rinnalle pitää tuoda myös uusia vaihtoehtoja.

Norsun tai kottikärryllisen verran

Ruokalista- ja tuotesuunnittelija Päivi Kurkela Tuotantokeittiö Oy:stä kertoi lapsille aluksi, mistä oululainen kouluruoka tulee.

”Kaikki liha on suomalaista, ja kauimmainen paikka, josta kasviksia tulee Ouluun, on Himanka 160 kilometrin päässä. Osa kasviksista tulee myös Lumijoelta ja Siikajoelta. Esimerkiksi kaikki peruna on kasvatettu Siikajoella. Maito puolestaan tulee reilun sadan kilometrin alueelta Oulun ympäristökunnista, ja maitotiloja on yhteensä 270.”

Lisäksi Kurkela kertoi melkoisia lukuja ruokien määrästä.

”Oululaisissa kouluissa syödään porkkanakuutioita vuodessa neljän ja puolen elefantin verran. Muusiperunaa menee 1 620 kottikärryllistä ja luomujugurttia reilut 1 300 ämpärillistä. Yhteensä ruokaa tehdään kahdeksan miljoonaa annosta, mikä tarkoittaa noin sataa kuorma-autollista ruokaa.”

Ruoka on liian arvokasta hukkaan heitettäväksi, ja hävikkiä syntyy edelleen liikaa. Esimerkiksi hävikkiviikolla hukkaan meni yli 2 700 kiloa lautashävikkiä eli yhden norsun verran. Hävikki olikin yksi syy, miksi koululaiset osallistuvat ruokaraatiin.

Paljon ideoita

Ruokaraatilaiset saivat lopun iltapäivää ideoida ja antaa palautetta. Nuorilla oli paljonkin sanottavaa kouluruuasta, ja kaikki ideat ja kehitysehdotukset kirjattiin tarkasti ylös.

”Otamme näistä onkeemme ja näistä on ihan varmasti hyötyä meille ja koululaisille. Käymme palautteen läpi ja sen jälkeen keskustelemme asioista. Kerromme sitten koululaisille, mitä voidaan tehdä.”

Kehittäjäopettajat ja Oulun tilapalvelut kokoontuvat Ruokaraadin jälkeen ja katsovat läpi lasten ja nuorten ryhmätyöt. Tavoitteena on kehittää kouluruokailua maistuvammaksi, ja keväällä ruokaraati kokoontuu uudemman kerran.

Tuotantokeittiö ottaa keskustelussa tulevia asioita huomioon tulevissa ruokalistasuunnitelmissa mahdollisuuksien mukaan. Ensi vuoden alussa muotoillaan yhteinen oululainen kouluruokailun vuosikello ja valmistaudutaan kevään isoon ruokafoorumiin.

Ruokaraadin kysymyksiä ja vastauksia kouluruuasta

Vastaajana Seija Oikarinen:

Miksi tarjotaan ruokaa, jota kukaan ei syö? Esimerkiksi rössypottua syövät jotkut opettajat ja noin viisi prosenttia oppilaista. Miksi sitä edes tehdään, kun hävikkiä sitten tulee?

”Aika harva ruoka lopulta on sellainen, jota ei kukaan oikeastaan syö. Jos ruuasta tulee paljon palautetta, tarkastellaan ne yhdessä Tuotantokeittiön kanssa. Ruoka voidaan laittaa takaisin tuotekehitykseen tai poistaa kokonaan listalta. Ruualla on myös kasvatuksellinen tehtävä, ja siksi listalla on myös perinneruokia ja kasvisruokia. Rössypotulla on vahvat perinteet Oulun alueella.”

Voisiko salaatin rakentaa itse, ettei kaikki olisi valmiiksi sekaisin. Voisi jättää vaikka kurkun ottamatta?

”Ruokalistalla on kokeiltu yhtä salaattipäivää niin, että on salaatin osat ovat olleet erillään tarjolla. Lähdemme nyt pohtimaan ratkaisua, miten saisimme tämän toimimaan kouluruokailussa siten, että kaikille riittäisi sopivia vaihtoehtoja.”

Miksi iltapäivällä ei voi syödä jäljelle jäänyttä ruokaa, vaikka lihapullia, jos niitä on selvästi jäänyt yli? Aina on sanottu, että näitä ei saa syödä.

”Pohdimme parhaillaan yhteisesti, voisiko linjastoon jäänyttä ylijäämäruokaa tarjota koululaisille heti ruokailun jälkeen esim. kestävän kehityksen tunnilla. Ruokaa otetaan kuitenkin aina lisää lautasmallin mukaisesti.”

Miksi makaronilaatikkoa ei ole useammin?

”Perusruuat kuten makaronilaatikko on tulossa uudestaan ruokalistakiertoon ensi talven aikana, ja muitakin perusruokia on lisätty. Ruokalista on suunniteltu niin, että useammat ruoat kiertävät 10 viikon välein. Tällöin taataan ruokavalion monipuolisuus ja näin ollen noudatetaan myös ravitsemussuosituksia.”