Linnanmaan kampuksen käytävillä on tyhjää vielä hetken

Oulun yliopiston kahdeksasta tiedekunnasta kuusi sijoittuu Linnanmaan kampusalueelle. Kampuksen läpi kulkeva kävelykatu eli ‘väylä’ yhdistää värikkään pienoiskaupungin eri osat yhteen, mutta sivukäytäville eksyminen on varsinkin lukuvuoden alussa uusille opiskelijoille tuttua, vaikka suunnistuksen avuksi on tarjolla paperista karttaa tai sähköistä sovellusta.

Linnanmaan kampusalue on vaikuttava kooltaan: 160 200 neliömetriä tiloja palvelee 13 500 yliopisto-opiskelijaa ja 3400 työntekijää. Korona-aikana kampus on ollut, kuin dystopian jäljiltä – opiskelijoita ja henkilökuntaa on ollut paikalla todella vähän rajoitusten vuoksi ja käytävät kumisevat tyyjyyttään.

Mistä löytyy KTK101 tai TS103?

Kun Oulun yliopisto siirtyy takaisin lähiopetukseen, kampukselle tulee kahden lukuvuoden edestä uusia opiskelijoita, siis yli 5000 opiskelijaa. Se tietää kampuksen virastomestareille kiireistä aikaa, sillä he, jos ketkä tietävät, miten kampuksella suunnistetaan ja mistä kryptisesti nimettyjen tilojen paikat löytyvät kampukselta.

“Onhan kampus aika sokkeloinen, se on totta. Yleensä lukuvuoden alussa opiskelijoita saa neuvoa paljon, mutta kyllä he siitä pikkuhiljaa oppivat. Paperisia karttoja käy kaupaksi paljon, mutta jotenkin tuntuu, ettei nykyisin olla kovin tottuneita suunnistamaan karttojen avulla”, naurahtaa virastomestari Markku Siuruainen.

Hän on nähnyt 30 työvuotensa aikana, millaista muutosta kampus on käynyt läpi.

“Onhan tässä tullut talo jo tutuksi. Monta vaihetta olemme kampuksella nähneet. Tämä on iso laitos ja aina jokin tila tai toiminta on muutostöiden alla. Osa tiedekunnista on vaihtanut paikkaa, esimerkiksi humanistit ja kasvatustieteilijät muuttivat lähemmäksi kampuksen ydintä. Kirjasto on nyt keskitetty, ennen tiedekunnilla oli omat kirjastonsa”, Siuruainen tietää.

Vaikka virastomestarilta löytyy apu moneen, yksi kysymys jää vaille vastausta.

“En kyllä osaa sanoa, kuinka paljon Linnanmaan kampuksella on käytävää. Rakennus on päästä päähän kilometrin, mutta onhan noita kerroksia ja sivukäytäviä. Kyllä tässä päivän aikana nopeasti tulee 10 000 askelta täyteen, mutta mielellään tulee käveltyä myös töiden jälkeen, tässä ei oikein työpäivän aikana ehdi ulkoilla”, Siuruainen naurahtaa.

Kampus jatkuvassa muutoksessa

Linnanmaan kampusalue on rakentunut monissa eri vaiheissa ja ainoastaan muutos on ollut pysyvää. Kampuksen arkkitehtuuri on Kari Virran käsialaa, jonka luotsaama arkkitehtitoimisto voitti vuonna 1968 kampuksen suunnittelukilpailun. Tuolloin ajatus oli, että kampusalue rakentuu elementtirakenteista pikkuhiljaa ja niin todellakin on tapahtunut.

Ensimmäiset neljä rakennusvaihetta tehtiin saman muotin mukaisesti: betonielementit olivat laatikkomaisia moduuleita, joihin haettiin muunneltavuutta ja kokonaisuuden oli tarkoitus jäljitellä pientä kaupunkia. Rakennuksen keskellä kävelykatu yhdistää eri haarat ja ulokkeet toisiinsa ja kävelykadun varteen sijoittuu ravintoloita, kahviloita ja ihmisten välisiin kohtaamisiin luotuja tiloja.

Sittemmin kampus on laajentunut uusilla ‘vuosirenkailla’ aina 2000-luvulle asti, mutta betonielementtien tilalle haluttiin ajan henkeen paremmin sopivaa ilmettä, kuten 1998 valmistunut päärakennus tai 1992 valmistunut Humanistinen ja kasvatustieteellinen tiedekunta – nykyisin Oulun ammattikorkeakoulun tilat – osoittavat.

Tilojen laajentuessa ja muuttuessa myös toiminnot talon sisällä ovat muuttaneet paikkaansa: kampus on alati kasvava, kehittyvä, muuttuva ja liike Linnanmaan ja keskustan välillä – sekään ei ole uutta. Oulun yliopiston ensimmäinen päärakennus sijaitsi kauppaporvari Svendelinin kivitalossa, Aleksanterikatu 6:n korttelissa. Kun teknillinen tiedekunta muutti Linnanmaan kampukselle 70-luvun puolivälissä, jätettiin arkkitehdit muistuttamaan rantakortteliin, että yliopiston juuret ovat Oulun keskustassa. Nyt arkkitehditkin ovat Linnanmaalla, samoin Oulun ammattikorkeakoulu. Monien muutosten keskellä yksi piirre on pysyvä: kampuksella riittää käytävää ja kokeneellekin kartturille kampuksen kartan opettelu ottaa aikansa.