Laanilan lukion nuoret järjestävät ikäihmisille iloa ja ohjelmaa – koulun Unesco-vapaaehtoiskerho yhdistää sukupolvia
Laanilan lukiolaisten vapaaehtoistyö ei rajoitu vain Unesco-tapaamisiin. Nuoret ovat aloittaneet senioreiden kotikummitoiminnan Oulun Diakonissalaitoksen, Diakonia-ammattikorkeakoulun ja OSYK:n lukion kanssa. Kuvat: Tiina Fredriksson
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Laanilan lukion Unesco-kerho on tehnyt vapaaehtoistyötä naapurissa asuvien senioreiden kanssa usean vuoden ajan. Kerholaiset tapaavat senioreita säännöllisesti ja järjestävät heille monenlaista ohjelmaa, kuten tietovisoja, levyraateja ja askartelua.
Välillä on vuorossa yhteislaulua, tarinointia, oman muistokirjan kirjoittamista, kierrätysjoululahjoja ja herkuttelua.
“Haluamme tuoda iloa ja vaihtelua senioreiden arkeen. Samalla opimme heiltä paljon elämänkokemusta ja historiaa”, kertovat Unesco-kerhon toiminnasta vastaavat opettajat Tiina Fredriksson ja Kaisu Mäki.
Unesco-kerhon toimintaan ovat osallistuneet myös lukion vieraat eri puolilta Eurooppaa. He ovat opettaneet senioreille omaa kieltään ja kulttuuriaan, kuten reunionilaiset ranskan kieltä ja sisilialaiset italiaa. Yhteistä aikaa on vietetty levyraatien parissa. Soinnut ovat sisältäneet ikivihreitä ranskalaisia ja italialaisia klassikoita.
“Oli hauskaa oppia uusia sanoja ja lauseita eri kielillä. Musiikki oli myös todella kaunista ja tunnelmallista”, sanoo Laila Vaarala, joka on osallistunut Unesco-kerhon toimintaan alusta asti.
Ranskalaiset vaihto-oppilaat opettivat seniorit askartelemaan omat juhlapäiväruusut. Ylpeinä ja iloisina onnistuneiden ruusujen takana Hans Kitti, Raili Laitinen, Laila Vaarala, Sinikka Männikkö, Pirkko Honkanen ja Pekka Veteläinen.
Senioreilla on ollut myös mahdollisuus opettaa vieraille suomea muistipelien, kertomuskorttien ja laulujen avulla. Korteissa on ollut kuvia ja sanoja suomalaisuudesta, kuten eläimistä, ruoista, juhlista ja maisemista.
“Oli mukavaa näyttää vieraille, millainen maa Suomi on ja mitä me arvostamme. He olivat hyvin kiinnostuneita ja innokkaita oppimaan”, kertoo vuorostaan Hans Kitti, joka on ollut mukana Unesco-kerhon toiminnassa jo kahden vuoden ajan.
Senioreiden mukaan lukiolaisten vierailut ovat tuoneet heille paljon iloa ja virkistystä.
“Tämä on ollut todella terapeuttista ja piristävää. On kiva, kun opitaan myös uusia asioita opiskelijoilta. He ovat niin fiksuja ja ystävällisiä”, kehuu Pirkko Honkanen.
“Meitä vanhoja on kohdeltu hyvin ja arvostettu. On ollut hienoa tutustua nuoriin ja heidän maailmaansa. He ovat tuoneet meille valoa ja lämpöä”, lisää seniori Raija Holtinkoski.
Nuoret mukana myös kotikummitoiminnassa
Nuorten vapaaehtoistyö ei rajoitu vain Laanilan lukion Unesco-kerhon järjestämiin senioreiden kuukausitapaamisiin. Yhteistyössä Diakonia-ammattikorkeakoulun, Oulun Diakonissalaitoksen ja Oulun Suomalaisen Yhteiskoulun lukion kanssa parikymmentä lukiolaista on aloittanut oman kotikummitoiminnan oululaisten senioreiden kanssa.
Kummitoiminnassa nuoret vierailevat senioreidensa luona yhteisesti sovittuina aikoina. Tapaamisten aikana ulkoillaan, kahvitellaan, luetaan lehtiä, katsellaan valokuvia, tehdään käsitöitä ja käydään esimerkiksi teatterissa tai elokuvissa. Muutamat oululaiset yritykset ovat luvanneet tukea tätä arvokasta toimintaa.
“Kotikummitoiminta on ollut antoisaa ja palkitsevaa. Olemme saaneet uuden ystävän, joka on kuin isoäiti meille. Hän on opettanut meille paljon elämästä ja olemme jakaneet ilot ja surut”, kertovat Laanilan lukion opiskelijat Joana Puhakka ja Aino Taponen.
”Olen oppinut paljon siitä, minkälaista sairaan ikäihmisen elämä on. Esimerkiksi miten monet paikat eivät ole esteettömiä ihmiselle, joka on pyörätuolissa. Jopa omasta kodista poistuminen voi olla haastavaa. Olen myös oppinut, että iällä ei ole merkitystä ystävyydessä. Minä ja kummiseniorini viihdytään hyvin toistemme seurassa ja juttua riittää useammankin tunnin ajan, vaikka meillä on kuudenkymmenen vuoden ikäero”, kertoo lukiosta syksyllä valmistunut opiskelija Elina Jaakola.
Vapaaehtoistyö on osoittanut, että sukupolvien välinen yhteys on tärkeää ja hyödyllistä molemmille osapuolille. Nuoret ja vanhat voivat oppia toisiltaan, tukea toisiaan ja nauttia toistensa seurasta.
”Olemme ylpeitä siitä, mitä olemme tehneet ja saaneet aikaan. Haluamme jatkaa tätä työtä ja levittää sen ilosanomaa muillekin”, sanoo Unesco-kerhon toiminnasta vastaava opettaja Tiina Fredriksson.