Kulttuurit kohtaavat Oulun yliopiston kummiperheissä – ohjelman kautta on syntynyt elinikäisiä ystävyyksiä

Japanilainen Fumika Mochiyama tuli Ouluun vuoden 2023 syksyllä opiskelemaan kansainvälisessä Learning, Education and Technology -maisteriohjelmassa. Kotimaassaan Mochiyama on ollut alakoulun opettajana 11 vuoden ajan.

“Olen hyvin kiinnostunut koulutuksesta ja opettamisesta, ja Suomellahan on erinomainen maine koulutuksen saralla. Olin käynyt Helsingissä kertaalleen ystävieni kanssa ja pidin paljon Suomesta. Opintojeni lisäksi halusin myös kokea suomalaista kulttuuria ja oppia vähän kieltäkin”, Mochiyama sanoo.

Mochiyama kuuli kummiperheohjelmasta, kun hän oli ehtinyt olla Oulussa parin kuukauden ajan. Perheet ja opiskelijat voivat hakea mukaan ohjelmaan, jonka tarkoituksena on antaa molemmille osapuolille uusia myönteisiä kokemuksia ja rohkaista pienimuotoiseen kulttuurivaihtoon.

Käytännössä opiskelijat ja perheet voivat tehdä yhdessä mitä haluavat ja mikä on luontevaa. Monet tekevät ruokaa yhdessä, käyvät hiihtämässä, kävelyttävät perheen koiraa tai muuten vain viettävät aikaa keskenään.

Mochiyama päätti hakea mukaan ohjelmaan ja hän tapasi sen kautta oululaisen Moilasten perheen, jonka kanssa hän ystävystyi nopeasti.

“Heistä oli minulle paljon apua käytännön asioiden hoitamisessa niin kuin vaikka kaupassa käymisessä. Olemme viettäneet varsin paljon aikaa yhdessä, ja minusta se on aina mukavaa ja rentoa”, Mochiyama sanoo.

Toisen sukupolven kummiperhe

Sanni ja Janne Moilasen perheeseen kuuluu kaksi lasta, Juuso ja Silja. He ovat jo kummiperheohjelman veteraaneja, varsinkin Sanni, jonka vanhemmat olivat kummiperheenä 1990-luvulla, kun hän itse oli nuori. Sanni Moilanen on jo toisen sukupolven kummi.

“Meillä oli silloin tosi mukavia kokemuksia kummiperheenä olemisesta, ja halusin jatkaa sitä myös oman perheeni kanssa, sitten kun sen aika tuli. Meillä oli ensimmäinen kummiopiskelija silloin, kun Juuso oli vasta vauva, reilu 10 vuotta sitten. Koronan vuoksi ohjelma keskeytettiin muutamaksi vuodeksi, mutta Fumika on nyt meidän neljäs kummiopiskelijamme”, Sanni Moilanen sanoo.

Moilaset näkevät Mochiyamaa kerran tai pari kuukaudessa ja tekevät yhdessä normaaliin perhearkeen kuuluvia juttuja. He näkevät viikonloppuisin, tekevät yhdessä lohikeittoa tai vaikkapa kasvistempuraa, käyvät uimassa tai ostoksilla. Molemmat osapuolet ovat kiinnostuneita toistensa kulttuureista, mikä yhdistää heitä.

Moilaset painottavat, että kummiperheohjelmasta voi tehdä omannäköisensä. Ei tarvitse ajatella, että opiskelijaa täytyisi jotenkin viihdyttää.

“Viimeksi, kun Fumika oli meillä, hän otti niin rennosti, että nukkui riippumatossa. Ei todellakaan tarvitse ottaa paineita minkään erityisen ohjelman järjestämisestä”, Sanni Moilanen nauraa.

Janne Moilasen mukaan homma toimii, kun jokainen uskaltaa olla olla oma itsensä.

“Neuvoisin perheitä tulemaan mukaan avoimin mielin ja kuuntelemaan opiskelijaa. Opiskelija tarvitsee todennäköisesti apua tavallisten arkipäivän juttujen kanssa, vaikka että mistä löytyisi sopivat talvikengät. Eikä tässä tarvitse olla tiukkaa aikatauluakaan. Jos kaikki ovat vapaana, niin voidaan nähdä viikonloppuna, ja jos eivät, niin nähdään sitten myöhemmin”, Janne Moilanen sanoo.

Kummiperheohjelma vaatii kuitenkin tiettyä sitoutumista ja aktiivisuutta sekä perheeltä että opiskelijalta, jotta kokemuksesta saa kaiken irti. Joskus ihmisten kemiat eivät vain kohtaa tai sitten jommankumman elämässä tapahtuu jotain, mikä vaikuttaa yhteiseen ajanviettoon. Asiat ovat sujuneet kuitenkin yleensä ottaen hyvin Moilasten usean kummiperhekokemuksen aikana.

Suomalaista elämää

Moilasilla on kaksi toivomusta kummiopiskelijalle. Ensiksikin opiskelija saisi puhua englantia, jotta Moilasten lapset saavat harjoitella kieltä ja toisekseen opiskelijan tulisi pitää lapsista.

“Se on selkeästi plussaa”, Janne Moilanen nauraa.

Moilasten mielestä on tärkeä näyttää lapsille mitä hyötyä on osata muita kieliä ja miten tullaan toimeen ihmisten kanssa, jotka tulevat eri puolilta maailmaa. Juuso ja Silja Moilanen pitävät Mochiyamasta ja tykkäävät käydä hänen kanssaan esimerkiksi uimassa.

Mochiyama pääsi myös käymään Moilasten lasten koulussa tutustumassa suomalaiseen kouluun, mikä kiinnostaa häntä ammattinsa ja opiskelunsa puolesta. Mochiyamalle kummiperheohjelman paras anti on kuitenkin Moilasten kanssa vietetty aika.

“He ovat ihana perhe ja minulla on aina rentoa ja hauskaa heidän kanssaan. Opiskelu on välillä aika kiireistä ja on tosi mukavaa, jos Sanni tekstaa ja kysyy mitä kuuluu tai jakaa jonkun vitsikkään videon. Minulla on heidän kauttaan aito yhteys suomalaiseen yhteiskuntaankin. Näen, miten Suomessa tehdään töitä ja vietetään perhe-elämää. Onneksi olen saanut tämän kokemuksen, ja tiedän, että monet kansainväliset opiskelijaystäväni haluaisivat saman kokemuksen”, Mochiyama sanoo.

Kummiperheohjelmassa on ollut monia oululaisperheitä, mutta aina niitä voisi olla enemmän. Ouluun tulevat kansainväliset opiskelijat ovat pääsääntöisesti kiinnostuneita Suomesta ja haluavat tutustua paikalliseen kulttuuriin eivätkä pelkästään olla omassa opiskelijakuplassaan.

Mochiyaman mukaan monella on aito halu saada suomalaisia ystäviä. Kummiperheohjelman kautta on myös syntynyt elinikäisiä ystäviä. Jotkut ohjelman alussa, 1990-luvulla tavanneet ovat yhä ystäviä vuosikymmenten jälkeen. He ovat kasvaneet yhdessä, olleet työelämässä, perustaneet omia perheitään ja myös vanhentuneet yhdessä. Aina kummiperheohjelmassa ei synny näin pitkiä ystävyyksiä, mutta silloin tällöin sitä tapahtuu.