Vuorovaikutussuunnittelija Mervi Uusimäki: Kaupunki ei voi olla kasvoton keskustelukumppani
Luonto on kaupungin vuorovaikutussuunnittelija Mervi Uusimäelle tärkeää. Luonnosta saa voimaa ja virkeyttä. Kuva: Lea Ansamaa
Jaa sosiaalisessa mediassa:
”Muualla Suomessa vuorovaikutussuunnittelijoita on useita ja heitä on ollut pitempään kuin meillä, mutta hyvä kun Oululla on edes yksi. Kollegojen tai työparin tukea joskus toki kaipaisin”, hän toteaa.
Vuorovaikutussuunnittelijan tehtävä on moninainen, mutta tärkeintä olisi muodostaa yhteinen keskustelu kaupungin ja kuntalaisten kanssa.
”Maankäyttö- ja rakennuslaki velvoittaa osallistamiseen ja vuorovaikutukseen, mutta usein se on nähty jälkikäteisenä. Hyödyllinen vuorovaikutus on ennakoivaa ja keskustelevampaa, ei pelkästään jälkikäteen tulevia valituksia.
Vuorovaikutussuunnittelijaa tarvitaan erityisesti silloin, kun tulossa on jokin muutos kaupunkiympäristössä, johon ihmisillä on suuria tunteita tai joka muuttaa nykytilaa voimakkaasti.
”Joskus on niitä, jotka muistelevat kaupunkia pahalla, että kun 50 vuotta sitten teitte näin. Ja usein se, mitä kirjoitetaan tai sanotaan, on vain jäävuoren huippu. Tärkeintä olisi päästä pinnan alle ja löytää intressit, miksi ihminen suhtautuu hankkeeseen sillä tavalla kuin suhtautuu. Tavoite on lisätä ymmärrystä, sitä kautta lisätä luottamusta ja lopulta saada eri osapuolet sitoutumaan.”
Vuorovaikutuksessa onkin tärkeää, ettei kaupunki näyttäydy kasvottomana, vaan hankkeissa on aina nimetyt ihmiset, joihin olla yhteydessä.
Asenteet muuttuvat keskustelulla
Mitkä ovat sitten Mervin työssä onnistumisia? Hänen mukaansa ei aina tarvita isoa ja ihmeellistä, vaan onnistumiseksi lasketaan myös kahdenvälisen yhteisymmärryksen syntyminen. Toki isojen hankkeiden kääntyminen positiiviseksi hankalan alun jälkeen on myös onnistuminen. Tai kun pitkän prosessin jälkeen löydetään ratkaisu, johon eri tahot voivat sitoutua edes löyhästi.
”Tässä työssä on myös hyväksyttävä se, että aina ei onnistu, vaikka tekee parhaansa. Vaikka olisi hyvä tahto, niin ihmisenä olemisen heikkous on hyväksyttävä. Pakolla et voi saada aikaan muutosta, vaan heräämisen on tapahduttava jokaisessa itsessään. Vain keskustelemalla tarpeeksi löytyy yhteisymmärrys. ”
Mervi kertoo, että työssään vuorovaikutussuunnittelijana hän toteuttaa tiedosta, tunnista, tunnusta ja toimi -metodia. Ensin tiedostetaan eri asioiden vaikutus ja mihin ne voivat johtaa. Sen jälkeen tunnistetaan, mistä oikein on kysymys – joskus pelkästä mielentilasta. Joskus joudutaan tunnustamaan, mikä meni omassa toiminnassa pieleen. Mutta aina lopuksi toimitaan.
”Viime kädessä kyse on erilaisten tarpeiden ja intressien yhteen sovittamisesta. Parhaimmillaan tässä työssä käy niin, että yhdessä päästään parempaan lopputulokseen kuin kukaan yksin olisi päässyt. Silloin jokainen voittaa jotakin”.
Monipuolinen moniosaaja
Mervi on kokenut projektityöntekijä ja kertoo työskennelleensä lähes kaikilla kaupungin toimialoilla ennen yhdyskunta- ja ympäristöpalveluja. Alun perin hän saapui kaupungille töihin yliopiston tutkimus- ja opetustyöstä.
”Minä olen ollut lastentarhanopettajana, sen jälkeen kasvatus- ja opetustyön ja asuinalueiden kehittäjä. Olen jopa ehtinyt suunnitella liikuntapalveluja, joten minulla on varsin poikkitoiminnallinen tausta. Myös hankemaailma on minulle tuttu.”
Vuorovaikutussuunnittelijan eksaktia osaamislistaa onkin vaikea tehdä, niin monenlaista osaamista työssä tarvitaan.
”Tämä työ ei myöskään ole sellainen, että sitä voisi ulkoistaa ja sanoa, että hoidapa sinä tässä projektissa vuorovaikutus. Sitä ei voi antaa toisen tehtäväksi, vaan se on jokaisen itsensä tiedostettava”.
Työn haasteena on ajankäyttö ja sen riittävyys. On osattava priorisoida, mihin työaikansa käyttää, sillä kaikkeen ei pysty venymään.
”Olen pyrkinyt olemaan taustatuki ja konsultti, jonka puoleen voi aina kääntyä.”
Omaa jaksamistaan Mervi hoitaa luonnossa ja liikkumalla.
”Kun viettää aikaa oman perheen, lasten ja lastenlasten kanssa, niin siinä heittäytyessä unohtuvat työasiat.”