Vilma Tolonen vaeltaa kesätyössään Oulun niityillä

Vilma Tolonen kertoo, että kaupungin tavoite lisätä niittyjen määrää liittyy viheralueiden kunnossapitoluokituksen muutokseen.  

”Viheralueiden luokitusmuutos korostaa entistä vahvemmin alueiden kulttuurisia, maisemallisia ja luontoarvoja. Monesta alueesta on huomattu, että niitä hoidetaan nurmikkoina, vaikka niiden ei ole pakko olla mistään syystä nurmikkoina”, sanoo Tolonen.

Oululaiset toivovat niittyjä

Tolonen muistuttaa, että koneellisesti leikattava nurmikko ei ole luontainen missään olosuhteissa. 

”Historiallisesti nurmikon arvostus on alkanut ylemmistä yhteiskuntaluokista Englannissa ja ehkä Ranskassakin. Laaja nurmialue on ollut vaurauden symboli ja kun sen laittaminen on tullut kohtuullisen halvaksi, on se yleistynyt. Nurmikko ei kuitenkaan palvele luontoa, sillä pölyttäjät kärsivät.”

Kempeleenpuisto Heinäpäässä on yksi niityksi muutettavista kohteista. Ensimmäisenä vuonna niityllä kasvaa muun muassa koiranputkea ja nurmipuntarpäätä, niittyleinikkiä, puna-ailakkia ja nurmitädykettä.

Asenteet luonnontilaisia niittyjä kohtaan ovat Tolosen mukaan muuttuneet aikaisempaa myönteisimmiksi. 

”Kun juttelee ihmisten kanssa, kuulee miten oululaiset toivovat jopa yllättävän paljon niittymäisiä ja harvemmin hoidettavia alueita, sellaisia, joita aiemmin on pidetty ruokottoman näköisinä. Ne nähdään nykyisin kauniina, runsaina ja kiinnostavina. Nurmikkoa voidaan pitää myös vähän tylsänä”, tietää Tolonen.

Niittyarossa hieno uusniitty 

Nurmikosta niityiksi muuttuvia alueita on 26 eri puolilla Oulua. Kesätyössään Tolonen suunnittelee mitä alueita, varsinkin nurmikoita, muutetaan niityiksi. Lisäksi hän tekee niittyjen kunnossapitoluokitusta ja tarkastelee millaisia niittyjä Oulussa on jo olemassa.

Oulun kaupunkiympäristön sosiaalisesta mediasta voi myös lukea Tolosen niittyviestintää. 

Tolonen opiskelee Oulun yliopistossa pääaineenaan biologiaa. Suuntautumisvaihtoehtonsa on ekologia. Kesätyössään Oulun Infralla Tolonen pääsee myös edistämään graduaan. Hän tutkii 15 niittykohteesta ja 15 nurmialueelta putkilokasvilajiston. 

 ”Alun perin minua kiinnosti luonto rakennetussa ympäristössä, esimerkiksi viherkatot. Niiltä löytyy monesti niittykasvillisuutta. Kandityötäni varten pidin viherkattoja kuitenkin liian suppeana aiheena. Sen sijaan kaupunkiniityt voivat olla missä vaan ja niittykasvillisuus niillä on monipuolista. Niittylajiston tutkiminen kiinnostaa minua tulevaisuudessa.” 

Vasemmalla Kempeleenpuisto, joka on ensimmäistä vuotta niittynä, oikealla leikattu alue. 

Tolosen lempiniitty Oulussa löytyy leikkipuistosta Niittyarosta Simpsin päiväkodin läheltä.

”Siellä kasvaa ahdekaunokki varsinkin nyt loppukesästä tosi kukkaisena. Se on hieno uuskaupunkiniitty eli rakentamisen yhteydessä perustettu niitty”, kehuu Tolonen.