Valveen ruorista eläkkeelle siirtyvä kulttuuripalvelupäällikkö Arja Huotari: Oulun kulttuurikenttä jää hyviin käsiin

Kuukauden selvitystyöstä joulukuussa vuonna 1981 alkoi Arja Huotarin työuran pituinen pesti Oulun kaupungilla. Neljäkymmentä vuotta kaupungin palveluksessa ja kulttuurin kehittämisen eri tehtävissä on antanut Huotarille näkemystä, millainen kasvukehitys Oulun kulttuurielämässä on ollut kuluneiden vuosikymmenten aikana.

“Ensimmäinen työni kaupungin palveluksessa oli selvittää, millaisia kulttuurikentän toimijoita Oulussa oli kaupungin omien kulttuurilaitosten lisäksi. Tuolloin Suomessa tuli voimaan kulttuuritoimintalaki ja eri kaupunkeihin perustettiin kulttuuritoimistoja – niin myös Oulussa. Selvitystyön jälkeen tuli aina seuraava pesti, kunnes lopulta tuli haettavaksi kulttuurisihteerin virka, johon tulin valituksi. Sen jälkeen tehtävät ja toimenkuvat ovat vaihdelleet, mutta kulttuurin vapaakenttä on ollut iso osa minun työsarkaani läpi urani”, Huotari taustoittaa.

Kulttuurin kolmannen sektorin oululainen toimijakenttä on innostanut Huotaria työssään. Vuosien saatossa on aina tullut eteen uusia kokonaisuuksia, joita on lähdetty edistämään ja työtä on tehty pitkän tähtäimen suunnitelmat mielessä.

“Työssäni yhteistyö on ollut avainasemassa – pitkäaikaisten kumppaneiden kanssa töitä tehdessä olen unohtanut ikäni, eikä työ ole tuntunut väsyttävältä missään vaiheessa, ei vieläkään. Virkeä toimijakenttä on pitänyt työn mielenkiintoisena ja innostavana, mutta omalta osaltani työni on nyt tehty ja jään hyvillä mielin eläkkeelle”, Huotari toteaa.

Byrokratiaa vastaan ei tarvitse tapella

Arja Huotarilla on kaupungissa aikaansaavan viranhaltijan maine. Asioiden eteenpäin viemiseen Huotarilla ei ole sen kummempaa taikavoimaa, mutta muutamia toimintatapoja hän on havainnut työssään toimivaksi.

“Ensin pitää itselle tehdä selväksi, mitä haluaa tehdä ja miksi. Strategiani on aina ollut olla hieman etunojassa, olemme pyrkineet ennakoimaan, mihin suuntaan asioita pitäisi kehittää ja tietysti kuuntelen herkällä korvalla meidän tekijöitäkin. Suunnitelmat voivat olla hyvinkin pitkällä tähtäimellä tehtyjä. Sitten teemme huolelliset ja perustellut esitykset päättäjille ja niiden kanssa alkaa sitten löytyä reittejä, mitä kautta asiat saadaan järjestymään”, Huotari avaa toimintatapojaan. 

“Byrokratia kuuluu tähän tehtävään ja se on vain hoidettava. On turha taistella sitä vastaan, on parempi opetella se mahdollisimman sujuvaksi, siten asiat myös etenevät ja kumppanit pääsevät tekemään sitä, mitä pitääkin”, hän jatkaa.

Huotari kertoo seuranneensa tarkkaan taiteen ja kulttuurin kentän kansallista kehittämistä ja kehittymistä.

“Pitää olla hereillä valtakunnan kulttuuripolitiikan suhteen, että on valmiina toimimaan sitten, kun siihen tulee mahdollisuus. Kulttuurin ja taiteen saavutettavuus on parantunut ja ylipäätään ymmärrys kulttuurin merkityksestä osana yhteisöä ja hyvinvointia on kehittynyt myönteisesti niistä ajoista, kun työssäni aloittelin”, Huotari kiittelee.

Valveesta uniikki kulttuurin kehto

Kulttuurin kolmannen sektorin kenttä on Oulussa kasvanut, ammattimaistunut ja yhteistyö monipuolistunut Huotarin työuran aikana.

“Aluksi toimijoita oli todella vähän. Esimerkiksi kulttuuritapahtumia oli tarjolla harvakseltaan ja kun vertaa tapahtumien kirjoa tänä päivänä, niin onhan niistä ajoista Oulun kulttuuritarjonta monipuolistunut. Kulttuurialan koulutus ja tapahtumatuottajien ammattimaistuminen ovat varmasti auttaneet toimialan kehittymisessä ”, Huotari toteaa.

Huotari on itsekin ollut mukana monessa, esimerkiksi käynnistämässä Lasten- ja nuorten teatterifestivaalia ja perustamassa Valveen elokuvakoulua ja kansallista Taikalamppu-verkostoa. Työuran kohokohtia löytyy useita, mutta erityisen lämmöllä Huotari puhuu Kulttuuritalo Valveesta, jonka johtoon hän siirtyi 1994. Valveen syntymisen myötä monelle kulttuurikentän toimijalle löytyi kotipesä.

“Kyllä Valve näyttelee omalla työurallani merkittävintä onnistumista. Kulttuuritalon syntyminen oli yhteistyössä toimimisen tulosta ja Valve tarjoaa monelle toimijalle toimintaedellytyksiä”, Huotari iloitsee.

Kulttuuritalo Valveen katon alla pitää majaansa 23 eri taiteenalojen toimijaa, jotka edustavat elokuvan, tanssin, teatterin, valokuvan, sarjakuvan ja kulttuuritapahtumien ammattilaisia. Moni Valveen toimijoista on tullut Huotarille tutuksi taiteellisen uransa alkumetreiltä lähtien, sittemmin heistä on kehittynyt kunniaa ja palkintoja kotimaassa ja kansainvälisesti niittäneitä tekijöitä.

Oulun kaupungilla on nelivuotinen kulttuurikumppanuussopimus 15 itsenäisen kulttuuritoimijan kanssa – näistä 12 toimii Kulttuuritalo Valveella. Kulttuurikumppanit saavat toimintaansa kaupungin avustusta ja tuottavat kulttuurisisältöjä ja -tapahtumia kaikkien oululaisten ja lähialueiden asukkaiden käyttöön.

Edelläkävijänä ei aina onnistu

Työura ei ole ollut pelkkää onnistumista, eikä Huotarin tarvitse pitkään miettiä, mikä on työrintamalla suurin pettymys vuosien varrelta. Pohjoinen elokuva- ja mediakeskus Poem on jäänyt harmittamaan.  

“Olin käynnistämässä Poemin toimintaa, meillä oli isot Pohjois-Pohjanmaan liiton rahoittamat EU-hankkeet, joiden projektipäällikkönä toimin. Olimme tuolloin etunojassa av-alan kehittämisen suhteen, eikä täällä ymmärretty, kuinka laajasta asiasta on kysymys ja millaisia mahdollisuuksia toimialalla oli tuolloin ja olisi edelleen. On ollut murheellista katsoa toiminnan hiipumista, Poemissa olisi ollut potentiaalia vaikka mihin, mutta olimme asian kanssa liian aikaisin liikkeellä”, Huotari huokaa.

“Valveen elokuvakoulussa meillä on valtavasti innostuneita ja lahjakkaita tekijöitä, mutta urapolku katkeaa, kun elokuvakoulun toiminnasta kasvetaan ulos. Harrastetoiminnan ja ammattilaisuuden välissä on iso kuilu”, hän harmittelee.

Tulevaisuuden suunta on selkeä

Arja Huotari on tänään perjantaina töissä Valveella viimeistä päivää. Tulevaisuuden näkymiä Valveen ja Oulun kaupungin kulttuurielämän suhteen Huotari pitää positiivisina.

“Näköpiirissä on enemmän mahdollisuuksia, kuin uhkakuvia. Oulun kulttuuripääkaupunkivuosi tuo tullessaan uutta virtaa ja seuraajani tavattuani olen luottavaisin mielin, että kulttuuriasioiden edistäminen jää hyviin käsiin”, Huotari uskoo.

Omat suunnitelmat eläkepäivien varalle ovat hänellä varsin selkeät, niihin ei kuulu työn tekeminen, vaan kulttuurista nauttiminen. Työuraltaan mieleen painuneita kulttuurielämyksiä Huotari muistaa useita, mutta jos jotain pitäisi nimetä, niin Pirjo Yli-Maunulan teokset.

“Pirjon immersiiviset teokset ovat kyllä vaikuttavia ja menevät ihon alle. Paljon on kiinni omasta mielentilasta, mikä milloinkin uppoaa, mutta monet nykysirkuksen teokset tuottavat minulle iloa ja riemua”, Huotari pohtii.

“Marraskuulle minulla on varattu liput Kansallisoopperaan. Ehdottomasti tulen näkymään Valveella jatkossakin, nimittäin yleisön edustajana ja taiteen kokijana! Siitä roolista osallistun mielelläni myös Oulun kulttuuripääkaupunkivuoteen”, Huotari naurahtaa.