Uusi valtuuston puheenjohtaja Jarmo Husso haluaa olla lempeä kässehtijä, joka auttaa löytämään ratkaisuja

Myöhästyneet syntymäpäiväonnittelut – oliko mukavat juhlat?

”Oli, ne olivat minun näköiseni ja kuuloiseni. Oli monenlaista ja monentasoista ohjelmaa. Minua on siunattu hyvällä verkostolla, ja siitä verkostosta sain juhliin huippumuusikoita ja sitten sellaisiakin, joiden ei missään nimessä pitäisi tarttua mikrofoniin ja esiintyä. Se loi sen tunnelman. Ei ollut juhlapukeutumista, ei tervehdyspuheita, ei kättelyitä, ei mitään. Takapihan juhlat, tosin vähän suureelliset, yli 200 ihmistä oli paikalla. Oikein ihanat hipat.”

Toinen onnittelun aihe lienee maanantaina tuleva nimitys uudeksi kaupunginvaltuuston puheenjohtajaksi. Jos Juha Hänninen (kok.) on johtanut valtuustoa ammattisotilaan otteella mutta huumoria unohtamatta, niin millaisella otteella Jarmo Husso johtaa?

”Juhan saappaathan sinällään ovat isot – kahdeksan vuoden kokemus. Mutta minunkin kumisaappaideni koko on 46, eli ei se minua sillä lailla pelota. Huumoripuolesta ei varmasti tarvitse antaa jälkeen ollenkaan, kyllä se pilke meikäläisenkin silmäkulmassa on. Ne oululaiset poliitikot, joiden kanssa olen ollut vuosia tosi tiukasti tekemissä – puhun siis kaupunginhallituksen jäsenistä, ryhmien puheenjohtajista – kyllä he ovat oppineet aistimaan, milloin Jarmolla on puheessa jopa satiiria, joka on huumorin vaikein ja väärinymmärretyin laji.”

”Juha on majuri ja minä olen vääpeli. Majurin ja vääpelin ero on se, että vääpeli on vähän semmoinen patterin äiti, kässehtijä, lempeästi huolehtiva. En usko, että suurelle yleisölle mitään muuta muutosta tulee kuin se, että ehkä persoona on vähän erilainen. Se politiikan ’hardcore-ydin’, ne on jo tottuneet minuun ja olen hyvissä väleissä kaikkien kanssa.”

Valtuustossa sinut on tunnettu melko innokkaana välisutkauttelijana ja -huutelijana, välillä lempeämmin ja välillä ärhäkämmin. Joutuuko omaa persoonaa suitsimaan paljon puheenjohtajan roolissa?

”Eduskunnassahan sitä välihuutelua on käsittääkseni paljon enemmän kuin Oulun kaupunginvaltuustossa, varsinkin tällä kaudella, kun sieltä on saatu häiriötapaukset pois. Sanoisin, että yleensä kun olen huutanut väliin jotain, se on ehkä aiheuttanut enemmän hymyä kuin muuta. Ne ovat hyvähenkistä ja toivon mukaan nokkelaa kommentointia.”

”Toinen aivolohko sanoo, että tuohon olisi kyllä kiva räpätä, mutta kun ei voi. Ymmärrän puheenjohtajan roolin, ja se varmasti vie esiintymisestäni särmää pois.”

”Mutta totta on, että valtuuston puheenjohtajallahan ’ei ole mielipidettä’. Hän johtaa puhetta. Jos joku asia tässä on henkilökohtaisesti pettymys, niin se, että ei voi enää tarttua mikrofoniin ja antaa tulla. Toinen aivolohko sanoo, että tuohon olisi kyllä kiva räpätä, mutta kun ei voi. Ymmärrän puheenjohtajan roolin, ja se varmasti vie esiintymisestäni särmää pois. On kuitenkin hyvä kaikkien muistaa, että minulla on sininen porvarin sydän, eikä se siitä miksikään muutu.”

”Ennen valtuuston kokouksia pidetään valtuustoryhmien puheenjohtajien toimikunta, jossa katsotaan vähän esityslistaa läpi etukäteen. Siinä toivon olevani vähän sellainen isoisähahmo, joka yrittää lyödä öljyä laineille ja löytää… siis ongelmien osoittaminenhan on helppoa, mutta ratkaisujen ja yhteistyön löytäminen vaikeaa kaikille – niin minullekin. Haluaisin aidosti vaikuttaa siihen. Sellainen helikopterinäkymä tähän kaupunkiin on erilainen kuin näkymä kujan päästä. Tästä on hyvä esimerkki kouluverkko, jota maanantain kokouksessa käsitellään.”

Miten valtuustoryhmien yhteistyö tällä hetkellä toimii?

”Minulla on kokemusta valtuustoryhmän puheenjohtajana ja kaupunginhallitusryhmän puheenjohtajana, ja yhteistyö toimii minusta erinomaisesti – pois lukien kaksi asiaa. Sellaisissa asioissa, joissa on voimakas ideologinen viritys, tapahtuu blokkiutumista. Se ehkä kuuluu peliin. Toinen asia on se, että Oulussa tehdään ilmiöiden politiikkaa. Osa valtuutetuista ja ryhmistä on sellaisia, että jos he näkevät mahdollisuuden profiloitua esimerkiksi pienen ihmisen, lapsen tai vaikka henkilöautoilijan asialla olevaksi, he sen tekevät, koska siitä saattaa olla hyötyä seuraavissa vaaleissa. Mutta kun se titteli on kaupunginvaltuutettu – kaupungin! Ymmärrän sen, että omaa kujaa ja pihakoivuja pitää puolustaa. Tiedän, että minua tökitään sormella, jos syytän siltarumpupolitiikasta, mutta se on fakta, sellaista on!”

”Varmaan menee pari sukupolvea, ennen kuin siitä päästään. Vuoden 2013 kuntaliitoksen arvet eivät ole vielä edes alkaneet monilta osin parantua.”

Minkälaisena näet Oulun kaupungin nykytilanteen ja tulevaisuuden?

”Tulevaisuuteen on helpompi vastata. Oulu tulee pysymään Pohjois-Suomen pääkaupunkina ja keskuksena ja kasvamaan. Siitä minulla ei ole pienintäkään epäilystä. Näkemystä voi puolustella megatrendeillä, kuten kaupungistumisella ja keskittymisellä. Sen kieltämisessä ei ole järkeä, koska se on megatrendi, joka vallitsee meillä ja kaikkialla maailmassa.”

”Kaupunginvaltuutetun pitää tehdä kaupungin elinvoimaa edistäviä, taloutta tasapainottavia, ja joskus ikäviäkin päätöksiä.”

”Vaikeampi on se nykyinen tilanne. Edellisen kaupunginhallituksen kokouksen [12. kesäkuuta] jälkeen minulla oli äärimmäisen positiivinen mieli siitä, että tehtiin yksimielisillä päätöksillä 55 miljoonan euron edestä elinvoimainvestointeja. Nyt kun ne miljoonat tulevat ensi maanantaina kaupunginvaltuustoon, ja samassa kokouksessa on esillä kouluverkon keskittäminen, mahdollisesti koulujen lakkauttamisia, niin sehän luo voimakkaan ristiriidan, jos tällä asialla halutaan politikoida.”

”Toivoisin, että tässä löytyy arkirealismia. Kaupunginvaltuutetun pitää tehdä kaupungin elinvoimaa edistäviä, taloutta tasapainottavia, ja joskus ikäviäkin päätöksiä.”

Miten sitten perustellaan, jos oululaiset ihmettelevät sitä, miten kaupungilla on varaa sijoittaa miljoonia tapahtuma-areenoihin samalla kun kouluja joudutaan sulkemaan?

”Täytyy nähdä kokonaisuus: meillä menee edelleen 150–200 miljoonaa euroa vuodessa kouluihin, päiväkoteihin, uimahalleihin… Samaan aikaan kun jossain tehdään kouluverkon tiivistämistä, sitä rakennetaan myös lisää. Kaupunginhallituksessa annettiin esimerkiksi lisämääräraha Aseman koululle, 6,1 miljoonan euron pieti.”

”Jos joku investointi ei ole elinvoimainvestointi, sitä ei kannata tehdä nyt eikä huomenna. Jos se on, se pitää tehdä mieluummin eilen.”

”On ilkein ja loppuunkulunein argumentti, että investoinnit ovat pois vanhusten ’vaipparahastosta’. Elinvoimainvestoinnit ovat ihan eri sarjassa – paino sanalla elinvoima. Jos joku investointi ei ole elinvoimainvestointi, sitä ei kannata tehdä nyt eikä huomenna. Jos se on, se pitää tehdä mieluummin eilen.”

”Kuntalaisten on varmasti vaikea tätä ymmärtää, mutta molemmat investoinnit, joihin maanantaina on tarkoitus rahaa laittaa [Raksilan tapahtuma- ja elämysareena ja Heinäpään jalkapallostadion], olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin, koska nykytilanteessa kustannukset kasvavat koko ajan.”

Toisaalta monet oululaiset valittavat siitäkin, että kaupungin isot hankkeet eivät edisty. Onko niin?

”Sellaiset hankkeet, jotka ovat nimenomaan kaupungin hankkeita, ne edistyvät, vaikka kiusallisen hitaasti. Sitten taas ne hankkeet, jotka monesti päätyvät otsikoihin – otetaan nyt vaikka torihotelli, joka on ehdottomasti surullinen tapaus – sitäkin pidetään kaupungin ja päättäjien vikana, vaikka kaupungilla ei ole siinä aidosti mitään roolia. Se on yksityinen investointi.”

”Asemakeskuskin on ollut kivinen tie, ja ihmisten voi olla mahdoton ymmärtää, miksi sitä ei ole tehty. Vastaus on ensinnäkin se, että toisen maalle ei saa rakentaa. Siinä projektissa on ollut viisi eri pelaajaa, ja niiden välillä ei välttämättä helposti saada yhteisymmärrystä. Nyt maanomistus ja kaavoitus on alkanut mennä samoihin käsiin, hyvänä esimerkkinä poliisi- ja oikeustalon tontti: veronmaksajat [kaupunki] ostivat sen ja veronmaksajat saavat kaavoittaa sen. Jotain rupesi tapahtumaan.”

Heinäpääläisille järjestetyssä infotilaisuudessa jalkapallostadioniin liittyen pidit puheenvuoron, jossa vetosit siihen, että kaupunginvaltuuston yksimielinen päätös on pitkälti yhtä kuin kaupunkilaisten tahto. Toteutuuko kaupunkilaisten tahto?

”Tässä tapauksessa näyttää siltä, että toteutuu, mikä olisi oikeus ja kohtuus. Meillä on yli 160 000 äänioikeutettua, ja kun he äänestävät sen porukan valtuustoon, se on aidosti laajaa demokratiaa. Siinä jokaisen yksilön tahto ei aina toteudu.”

”Tähänhän liittyy valittamisen oikeus. Esimerkiksi Heinäpään tapauksessa voidaan todeta, että valitusten takia on mennyt yli kolme miljoonaa euroa tuuleen alkuperäiseen kustannusarvioon verrattuna. Linnut ovat saaneet olla edelleen rauhassa. Siihen on mennyt yksityisen yrityksen rahaa, mistä ei tarvitse kenenkään olla huolissaan, mutta siihen on mennyt myös veronmaksajien rahaa. Kuka voitti? Ei valittaja, ei yksikään veronmaksaja, ei [stadionin rakentava yritys] OTC, ei oululainen jalkapallo, ei oululainen imago.”

”Valituksissa harvoin kukaan voittaa. On kiusallista, että poliittinen profiloituminen jollekin henkilökohtaisesti tai ryhmänä on arvokkaampaa kuin se, toteutuuko kaupunkilaisten tahto.”

Minkälaista hyötyä pitkästä urasta yrittäjänä ja kauppiaana on ollut poliitikon tehtävissä?

”On minulla muutamia mottoja ja dogmeja 45 vuoden ajalta kertynyt. Esimerkiksi huonot uutiset pitää kertoa rehellisesti, reilusti ja heti – se kuitenkin helpottaa.”

”Poliitikkona olen varmaan profiloitunut niin, että euroistahan minä jaksan länkyttää. Sen olen yrityselämästä oppinut, että vaikka lyödään kuinka pitkä lista numeroita, niin haen sieltä neljä suurinta lukua. Siellä ne mahdollisuudet tehdä jotakin ovat. Kaikki sanovat, että homma koostuu pienistä virroista. Ei muuten koostu! Ne ovat ojia, kyllä, mutta kun joki syöksyy suistoalueelle, niillä pikkuojilla ei ole mitään merkitystä.”

”Sen olen yrityselämästä oppinut, että vaikka lyödään kuinka pitkä lista numeroita, niin haen sieltä neljä suurinta lukua. Siellä ne mahdollisuudet tehdä jotakin ovat.”

”Esimerkkinä tästä: sivistyslautakunnan alaiset toiminnot ovat nyt 80 prosenttia kaupungin budjetista. Jos Oulun kaupunki kaatuu tai hukkuu talouteensa, se tapahtuu sivistyslautakunnan alaisissa asioissa. Siihen se kouluverkkoratkaisukin liittyy. Varoituksen sanana kansalaisille, että jos nyt kosketaan tämän kokoisiin kouluihin, niin seuraavalla kerralla voidaan joutua koskemaan paljon isompiin kouluihin.”

Mikä Oulussa on parasta ja mikä ikävintä?

”Olen avojalakanen oululainen ja minulla on ollut erittäin onnellinen elämä ja työura. Olen ollut seurustelubisneksessä koko ikäni, ja parasta ovat olleet oululaiset ihmiset. Jos he olisivat jotenkin vastenmielisiä olleet, elämästä olisi tullut tosi, tosi kurjaa.”

”Ikävintä on sellainen lapsuudessani arvostettu ominaisuus kuin kursailu ja itsensä vähättely. Sitähän pidettiin ihan hyveenä. Oululaiset suhtautuvat kotikaupunkiinsa pienemmällä rakkaudella, arvostuksella ja kunnioituksella kuin Oulun ulkopuoliset! Yleisen elämänkokemuksen perusteella se on vähän ristiriitaista, ja siinä olen vähän kateellinen noille pohjalaisille. Vaikkei olisi aina tosiasioitakaan tueksi, niin sanotaan, että ’mollaan meiltä ja muut on meijän krannista’. Sellaista toivoisin Ouluun enemmän, ja tietysti päätöksentekoon rohkeutta ja vauhtia.”

Viimeinen kysymys: osaavatko oululaiset pukeutua?

[Pitkä hiljaisuus] ”Jospa rajataan kysymystä: osaavatko oululaiset poliitikot pukeutua? Sanoisin, että kuuluu yleissivistykseen kysyä itseltään, onko tämä tilaisuus arvokas vai ei, mihin kategoriaan tämä sijoittuu? On kohteliasta ymmärtää pukeutua tilaisuuden mukaan. Valtuustossa en aio huomautella tai koputtaa olalle, mutta onhan se minulla ammattitauti, että seuraan pukeutumista. Valtuuston kokous on kaupungin ylin päätäntäelin ja -tilaisuus, arvokas tilaisuus – ilman että on tummaa pukua tai solmiopakkoa, jokaisesta pitäisi minusta huokua, että hän on tullut arvokkaaseen tilaisuuteen.”

”Vaatteiden päälle laittaminen ja pukeutuminen ovat kaksi eri lajia.”