Uuden loiston saanut kaupungintalo on paikallisten ihmisten ja yritysten tinkimättömän uurastuksen tulos
KTC Groupin työpäällikkö Sami Hyvärinen ja Oulun kaupungin rakennuttamispäällikkö Ville Laitinen ovat helpottuneita, kun kaupungintalon poikkeuksellisen vaativa peruskorjaus on saatu valmiiksi. Kuvat: Pasi Rytinki
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulun kaupungintalon vuosia kestänyt remontti oli monin verroin vaikeampi ja kalliimpi kuin kukaan pystyi kohtuudella ennakoimaan. Erittäin huonoon kuntoon päässyt rakennus on nyt hienompi kuin kenties koskaan, sillä se korjattiin suurella sydämellä ja ammattiylpeydellä, täysin paikallisella työvoimalla.
Oulun kaupungin rakennuttamispäällikkö Ville Laitinen oli lievästi tuskastunut noin vuosi sitten kaupunginvaltuuston kokouksessa, kun esitteli kaupungintalon remontin vaiheita valtuutetuille. Remonttiin jouduttiin tuolloin myöntämään lähes yhdeksän miljoonaa euroa lisää rahoitusta, ja kokonaisbudjetti kasvoi noin 30 miljoonaan euroon.
”Jos toista kaupungintaloa tarjoatte korjattavaksi, niin en lähde”, tiivisti Laitinen silloin tuntemuksensa.
Nyt kommentti jo vähän naurattaakin Laitista, joka sanoo, että renki joutuu joskus syömään sanojaan. Kaupungintalon mittava peruskorjaus on vihdoin valmistunut ja henkilöstö on aloittelemassa töitään rakennuksessa. Remontti oli raskas, mutta jälki näyttää kaikin osin upealta.
Laitinen ja hankkeen urakoitsijana toimineen KTC Groupin työpäällikkö Sami Hyvärinen ovat luvanneet esitellä työn tulosta ja kertoa, minkälaisia vastoinkäymisiä matkalla oli.
Sota toi materiaalipulan
1880-luvun loppupuolella valmistuneen kaupungintalon ensimmäinen iso peruskorjaus tehtiin vuosina 1978–82, ja viimeksi taloa on laajemmin remontoitu 2008–10. Sisäilmaongelmien takia talon uutta peruskorjausta alettiin suunnitella noin seitsemän vuotta sitten.
Tämä peruskorjaus osui hyvin vaikeaan ajankohtaan. Korjaustoimet alkoivat purkutöillä syksyllä 2021, jolloin pahimmasta koronatilanteesta oli juuri ja juuri selvitty. Helmikuussa 2022 alkoi Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa, jonka seurauksena materiaalien hinnat nousivat rajusti ja saatavuus muuttui huonoksi.
”Oikeastaan koko se kevät 2022 meni pelkästään hankintojen tekemiseen, eli ostimme isot määrät tavaraa varastoon ja pyrimme minimoimaan poikkeuksellisten hinnannousujen vaikutukset”, Hyvärinen muistelee. Silti maaliskuussa 2022 oltiin hyvin lähellä tilannetta, että koko projekti olisi jouduttu keskeyttämään ja työmaa sulkemaan.
”Se oli kiikun kaakun, alkoi ihan oikeasti tavara loppua”, Hyvärinen sanoo. Tulevista toimituksista ei ollut mitään varmuutta, ja hinnat moninkertaistuivat muutamassa viikossa. Kyse ei ollut myöskään vanhan talon tarvitsemasta erikoistavarasta, vaan perusmateriaaleista: raudoitustuotteista, rakennuslevyistä, liimapuista ja niin edelleen.
”Jos puun kuutiohinta nousee yhtäkkiä 400 eurosta 1400 euroon ja hinnat ovat kaksi minuuttia voimassa, eihän sellaisia heilahduksia pysty kukaan ennakoimaan”, Laitinen sanoo.
Vaarallisen huono kunto
Uusia ongelmia tuli eteen, kun purkutyöt etenivät. Koepurkuja oli tehty asianmukaisesti eri puolilla taloa, mutta ne eivät paljastaneet talon todellista kuntoa. Erittäin huonossa kunnossa olleita rakenteita löytyi joka kerroksesta, jopa joka huoneesta. Osa kaupungintalon tiloista oli jo käytännössä vaarallisia.
”Kun lähdettiin ylhäältä päin purkamaan, osoittautui, että oireilukarttojen perusteella kohdistetut koepurut olivat osuneet talon vähän paremmille alueille. Yksi olettamus oireilukarttojen perusteella oli myös, että kun tullaan alaspäin talossa, tilanne vähän helpottuu, mutta se olikin alemmissa kerroksissa vielä pahempi”, Laitinen sanoo.
Kaupungintalon tornit ja kuparikatto on restauroitu huolellisesti käsityönä. Myös tornihuoneita voi nyt käyttää, kun niihin on tehty paloturvallisuusmääräysten mukaiset poistumistiet.
Laitinen huomauttaa, että lähes 140-vuotias talo on ollut ”todella hurjissa olosuhteissa pitkiä aikoja”, varsinkin ensimmäisinä vuosikymmeninään.
Hän toteaa, että kaupungintalon aiempia remontteja on tehty silloisen tietämyksen ja tavan mukaisesti, ja ajan myötä korjaustavat ja vaatimukset ovat muuttuneet.
”Kun tietoisena valintana on ollut aiemmin säilyttävä korjaustapa, kaikki ongelmat ovat oikeastaan jääneet piiloon. Nyt menimme niin sanotusti pyhien pintojen läpi, ja rakennuksesta poistettiin noin puolitoista miljoonaa kiloa purkujätteenä.”
Poikki lahonneita palkkeja
Suojellussa rakennuksessa purkaminenkin pitää suorittaa tavallista huolellisemmin ja jokaiselle purkutoimenpiteelle pitää olla perustelut. Kun purkutöitä voi tehdä vain alue kerrallaan, kantavat rakenteet suojaten, kokonaiskuva rakennuksen tilasta hahmottui vasta vähitellen huone huoneelta.
”Kyllä se yllätti meidät kaikki. Välipohjarakenteita jouduttiin uusimaan kymmenkertainen määrä siihen verrattuna, mitä oli arvioitu. Oli kymmeniä palkkeja, jotka olivat lahonneet kokonaan poikki”, Hyvärinen sanoo. Laitinen lisää, että jossakin huoneessa saattoi olla metrin välein melko ehjiä ja täysin lahoja palkkeja, mikä aiheutti omat pulmansa.
”Kun sisäilmakorjausta tehdään, se on aika suurelta osin myös psykologiaa: jätätkö jonkun epäilyksen siemenen sinne”, Laitinen sanoo.
Juhlasali näyttää äkkivilkaisulla entisenlaiselta, mutta sen lattia on purettu ja rakennettu kokonaan uudelleen.
Vanhoja rakenteitakin taloon toki jäi, mutta huolellisella korjaustavalla ja aktiivihiilimattojen kaltaisilla ratkaisuilla niiden mahdolliset sisäilmavaikutukset pystytään pysäyttämään.
Hyvärinen myöntää joskus ”kiduttavansa itseään” katselemalla valokuvia purkutyön kaikkein vaikeimmista vaiheista.
”Vieläkin kun täällä valmiissa talossa kiertelee, joka huoneesta tulee joku muisto siitä, kuinka epätoivoisessa tilanteessa joskus oltiin.”
Paikallinen voimannäyttö
Kaikista ongelmista huolimatta peruskorjaus valmistui lopulta aikataulun mukaisesti. Se edellytti hieman kirimistä loppuvaiheessa.
”Rakenteellisia korjauksia oli niin paljon, että olin jossain vaiheessa lähes varma, että yli vuosi tullaan myöhästymään”, Hyvärinen sanoo. Asiassa auttoi, että pitkää kuivaamisaikaa vaativia massiivisia betonirakenteita oli vähän eivätkä ison porukan työt seisoneet sen takia. Muutenkin työn jaksotus ja logistiikka oli huippuunsa hiottua.
”Enimmillään työmaalla oli yhtä aikaa yli sata työntekijää”, Hyvärinen kertoo. Kaikkiaan peruskorjaukseen on jälkensä jättänyt vajaat 500 henkilöä, osa heistä oli mukana ensimmäisestä viimeiseen päivään saakka. Yrityksiä oli mukana nelisenkymmentä.
Ylempien kerrosten sisäpiha on saanut lasikaton kahteen kerrokseen. Tiloja voi käyttää hiljaisen työn tiloina, lämpiöinä ja näyttelytiloina.
Onnistumisen edellytys oli, että kaikki työntekijät olivat erittäin motivoituneita ja sitoutuneita tekemään työn hyvin. Laitinen korostaa, että työ on nimenomaan paikallisten ihmisten ja yritysten hieno voimannäyttö.
”Kyllä pitää oululaisena rakennusurakoitsijana ja neljännesvuosisadan rakennusalalla olleena olla ylpeä siitä, että hankkeen kaikki toimijat ja yritykset ovat Oulun talousalueelta”, Hyvärinen sanoo.
Ammattiylpeys huipussaan
Historiallisen rakennuksen entisöinti, kuten kuparikaton tekeminen, vaatii käsityöosaamista, jota ei enää monilla ole. Vanhin mukana ollut peltiseppä oli 78-vuotias.
Hyvärinen kertoo, että rekrytointi työmaalle oli helppoa. Moni halusi tulla korjaamaan nimenomaan kaupungintaloa.
”Yksikin kaveri soitti ja kertoi, että hänen pappansa ollut täällä 1970-luvun remonttia tekemässä, pääsisikö hän töihin. Sanoin, että kyllä me tekijöitä aina tarvitaan. Hän oli lopulta kahdeksan kuukautta täällä.”
Hyvärinen ja Laitinen korostavat, että kaupungintalon peruskorjaus oli valtakunnallisestikin ainutlaatuinen kohde, jollaista rakennusalan kokeneetkaan ammattilaiset pääsevät ani harvoin tekemään. Se näkyi työmaalla valtavana ammattiylpeytenä ja tinkimättömänä työmoraalina. Joka ikinen päivä.
Ajatuksena on, että sen työn tuloksista oululaiset saavat nauttia vuosikymmeniä.
Kaupungintalon avajaisviikkoa vietetään 7.–13. lokakuuta. Kerromme avajaisviikon tapahtumista lisää tulevina viikkoina, mutta ohjelmaan voi tutustua jo Oulun kaupungin sivuilla.
