Tällä viikolla vietetään sijaishuollon juhlapäivää – onnistumisia on syytä nostaa esille

Perjantaisen sijaishuollon juhlapäivää vietetään valtakunnallisesti webinaarin muodossa. Siinä syvennytään erilaisiin arkea lähellä oleviin konkreettisiin ratkaisuihin, joilla on saatu aikaan positiivista muutosta.

”Sijaishuollon onnistumisten äärelle on tärkeää välillä pysähtyä sillä, vaikka mediassa nousee esille pääasiassa sijaishuollon epäonnistumisia, todellisuudessa sijaishuolto myös toki onnistuu tehtävässään ja kiitosta tulee sekä lapsilta itseltään että vanhemmilta”, sanoo sosiaalityöntekijä Eeva-Leena Hoppania Oulun kaupungilta.

Suurin osa sijaishuollosta on perhehoitoa

Sijaishuolto tarkoittaa käytännössä kiireellisesti sijoitetun tai huostaanotetun lapsen hoidon ja huolenpidon järjestämistä kodin ulkopuolella. Aina kun mahdollista lapsi tulee sijoittaa perhehoitoon ja ensisijaisesti lapsen omaan läheisperheeseen. Sijaishuolto voidaan kuitenkin järjestää tarvittaessa myös laitoksessa tai esimerkiksi perhekodissa.

“Oulun lastensuojelulla on omia koulutettuja sijaisperheitä. Lisäksi perhehoitoa hankitaan tarvittaessa muilta palveluntuottajilta. Suurin osa sijaishuollosta toteutetaan perhehoitona”, kertoo Hoppania.

Laitoshoito on kilpailutettu ja laitospaikkoja hankitaan tarpeen mukaisesti. Oululla on yksi oma 7+7 paikkainen lastenkoti nuoruusikäisille lapsille, Metsolan lastenkoti. Se toimii pääasiassa vastaanotto ja arviointiyksikkönä ja sijoitukset siellä ovat pääasiassa lyhytaikaisia.

”Oulussa sama sosiaalityöntekijä jatkaa lapsen kanssa työskentelyä kaikissa asiakkuuden vaiheissa. Sijaishuollon työskentelyä ei ole eriytetty”, hän tarkentaa ja lisää pääosa lastensuojelun asiakkaista noin 80 prosenttia on kuitenkin avohuollossa eli asuu kotona omien vanhempiensa luona.

Tässä aitoja palautteita lastensuojelun asiakkailta:

Sijoitukseen otetun lapsen äiti:

”Siitä sijoituksesta oli niin paljon apua meidän koko perheelle, vaikka se olikin aluksi sokki kaikille. Siitä sijaisäidistä tuli sille vähän niinku toinen äiti (lapselle), vaikka se ei ikinä ominut mun lasta mitenkään.  Ja musta tuntui että meidän välitkin (äidin ja lapsen) alkoi sitten paraneen. Kyllä se tilanne kotona oli sellanen että mää en vaan mitenkään ois kaikkien kanssa selvinnyt. Siihen vaikutti silloin niin moni asia. Mää tiedän että ne vieläkin joskus soittelee, vaikka se ei siitä mulle suoraan kerrokaan. Musta on vaan hyvä että se sai siitä oikeesti pysyvän ihmisen sen elämään.”

Sijoituksesta kotiutetun lapsen äiti, huostaanotto lakkautettu ja lapsi palannut kotiin:

”Mää olin aluksi ihan älyttömästi vastaan koko sijoitusta ja varmaan se välitty lapsellekin siinä, en sitä juuri peitelly. Onneksi sitten mää pääsin aika pian näkemään sen paikankin ja ne ihmiset – ja mää näin että sen oli oikeesti hyvä olla siellä. Mää tajusin aika pian, että mun on pakko laittaa oma elämä kuntoon tai tosta tulee sille se koti mitä mää en ollu pystyny sille tarjoamaan. Ne lupasi tukea kaikin tavoin lasta takaisin kotiin jos mää saan asiat kuntoon. Ja niin ne sitten tekikin.”

Nuori, 19-vuotias poika, joka on jälkihuollossa:

”Mää olin niin sekasin enkä olisi mitenkään saanut käyttöä loppumaan muuten. Ne puhui mulle siellä sillain että mää aloin tajuta oman tilanteen. Nämä on niinku valintoja kuitenkin ja mää teen näitä itse. Ei se sijoitus todellakaan kaikkia auta mutta mua se auttoi. Ja oikeestaan tosi paljon, vaikka tulikin silloin häröiltyä kaikenlaista.”

Nuori, 15-vuotias tyttö, sijoitus päättynyt ja palannut kotiin:

”Mää en ikinä enää päästä tätä kotona siihen pisteeseen kun se meni. Mulla on oikeesti kotona hyvin mun asiat ja nyt mää tiedän sen. Tuo sijotus todella avasi mun silmät– että mitä mää oikeesti haluan ja mitä en halua. Ja tää on nyt ollu nyt kotona ihan erilaista ja uskon että sijotukseen ei tartte enää koskaan mennä.”

–