Suuresta kuntaliitoksesta kymmenen vuotta: "Voimme markkinoida urbaania kaupunkikulttuuria ja monia hienoja luontokohteita"

Kaikkiaan viisi kuntaa yhdistyi uudeksi Oulun kaupungiksi 1. tammikuuta 2013: Oulun kaupunki, Haukiputaan kunta, Kiimingin kunta, Oulunsalon ja Yli-Iin kunta. 

Lähtökohtana kuntien yhdistämiselle oli se, että ne muodostivat yhteisen työssäkäyntialueen. Tarkoitus oli myös vahvistaa Oulun asemaa Pohjois-Suomen keskuksena.

”Viiden kunnan yhdistyminen on ollut toistaiseksi isoin maassamme toteutettu muutos. Meidän yhdistymisemme jälkeen into yhdistää kuntia on hiipunut.”

Oulun yhdistymishallituksen puheenjohtajana toimi kuntien yhdistymiseen saakka silloinen kaupunginvaltuutettu, entinen kaupunginvaltuuston ja -hallituksen puheenjohtaja Kyösti Oikarinen (kesk).

”Uutta Oulua rakennettiin vuoden 2009 kuntarakennelain hengessä. Lain ja meidänkin yhdistymisemme tavoite oli muodostaa yhdyskuntarakenteeltaan eheä ja elinvoimainen uusi kunta. Viiden kunnan yhdistyminen on ollut toistaiseksi isoin maassamme toteutettu muutos. Meidän yhdistymisemme jälkeen into yhdistää kuntia on hiipunut”, Oikarinen toteaa.

Oulussa kaupunkikulttuuria ja luontokohteita

Uusi, alueellisesti laaja Oulun kaupunki aloitti toimintansa vuoden 2013 alussa. Itsehallinnollisista kunnista on tullut uuden Oulun suuralueita. Kyösti Oikarisen mukaan tilanne on tuonut haasteita kunnallispolitiikkaan, sillä eri kaupunginosista tulevien kunnallispoliitikoiden olisi nyt nähtävä koko Oulun kehittämistarve.

”Tästä huolimatta on Oulu kehittynyt osaavien johtavien poliitikkojen ja hyvien viranhaltijoiden, ennen kaikkea kahden pätevän kaupunginjohtajan, ansiosta”, hän sanoo.

Oikarinen näkee, että hallinnollisesti laaja ja erilaisia alueita yhdistävä kunta on tuonut haasteita, mutta myös mahdollisuuksia. Hän pitää positiivisena sitä, että Oulu on hyödyntänyt laajaa kaupunkialuetta.

”Voimme markkinoida urbaania kulttuurikaupunkia ja monia hienoja luontokohteita. Oma arvonsa on sillä, että yhdistymisen ansiosta olemme Suomen viidenneksi suurin kunta”, hän arvioi.

Oikarinen pitää positiivisena sitä, että kaupunki voi keskittyä ydintehtäviinsä sen jälkeen, kun sote-palveluverkko on siirtynyt hyvinvointialueen vastuulle ensi vuoden alusta lähtien.

Kiitosta kuntajakoselvittäjälle

Oulun ja muiden kuntien yhdistymiseen johtanut kehitys käynnistyi vuonna 2009, kun valtiovarainministeriö määräsi näiden kuntien esityksestä tehtäväksi selvityksen kuntajaon muuttamisesta. Sen päämääränä oli kuntien yhdistäminen. ja myös Muhos oli vielä mukana selvityksessä.

”Meidän yhdistymisessämme iso ansio oli selvitysmies Arto Koskella. Hänellä oli kokemusta ja psykologista silmää viedä tällaista prosessia eteenpäin.”

Kuntajakoselvittäjäksi määrättiin filosofian tohtori Arto Koski.

”Meidän yhdistymisessämme iso ansio oli selvitysmies Arto Koskella. Hänellä oli kokemusta ja psykologista silmää viedä tällaista prosessia eteenpäin. Hänen neuvostaan yhdistyminen jalkautui kaikkien kuntien alueelle useita kertoja ja kuntalaisia kuunneltiin monissa eri kohdissa. Hän osasi myös pitää poliitikot erityisessä huolenpidossaan, kannusti ja kehui”, Kyösti Oikarinen muistelee.

Oikarinen muistuttaa myös siitä, että kuntajakoselvitys alkoi vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Finanssikriisiä oli seurannut lama, mistä syystä talousarviot ja tilinpäätökset olivat alijäämäiset. Hänen mukaansa kuntaliitos tehtiin oikeaan aikaan. Sen jälkeen sille ei olisi ollut suurta tarvetta erityisesti nykyisessä tilanteessa, kun sote-palvelut siirtyvät hyvinvointialueelle.

Muhos vetäytyi kuntaliitoshankkeesta

Arto Koski laati ehdotuksensa kuntajakoselvitykseen osallistuneille kuudelle kunnalle vuoden 2010 alkuun mennessä. Esitys tuli kuntien valtuustojen päätettäväksi keväällä. Oulun kaupunginvaltuusto sekä Haukiputaan, Oulunsalon, Kiimingin ja Yli-Iin kunnanvaltuustot hyväksyivät ehdotuksen monikuntaliitoksesta 26. huhtikuuta. Muhos jäi kuitenkin uuden Oulun ulkopuolelle.

Kuntaliitosselvitystä jatkettiin myönteisen kannan ottaneiden viiden kunnan kesken, ja Koski laati uuden ehdotuksen 5. toukokuuta mennessä. Näiden kuntien valtuustot hyväksyivät ehdotuksen monikuntaliitoksesta 28. kesäkuuta. Valtioneuvosto teki päätöksen asiasta 7. lokakuuta 2010.

Uuden Oulun perustamiseen tähdänneen sopimuksen mukaan yhdistymishallituksen toiminnan oli määrä käynnistyä sen jälkeen, kun kuntien valtuustot olivat tehneet päätöksensä.

Yhdistymishallitus valmisteli kuntaliitosta

Oulun yhdistymishallituksen oli määrä huolehtia uuden Oulun toiminnan valmisteluista. Yhdistymishallituksessa oli 20 paikkaa. Sen paikat jakautuivat alueellisesti siten, että Oululle tuli yhdeksän paikkaa, Haukiputaalle neljä paikkaa, Kiimingille kolme paikkaa, Oulunsalolle kolme paikkaa ja Yli-Iille yksi paikka. Kahdelle henkilöstön edustajalle tuli myös läsnäolo- ja puheoikeus kokouksiin.

Keskusta sai yhdistymishallitukseen viisi paikkaa, kokoomus neljä paikkaa, SDP, vasemmistoliitto ja vihreät kukin kolme paikkaa sekä perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit yhden paikan.

”Aika muistot kultaa, mutta mielestäni hallituksessa oli vahva yhteishenki”, Kyösti Oikarinen sanoo.

Oulun kaupunginjohtaja Matti Pennanen ja projektipäällikkö Timo Nousiainen valmistelivat yhdistymishallituksen esitykset.

Riittävä valmisteluaika

Oulun ja muiden kuntien yhdistyminen tuli voimaan 1. tammikuuta 2013, jolloin uusi Oulun kaupunki aloitti toiminnan. Sen vaakunaksi tuli Oulun kaupungin vaakuna. Uuden Oulun väkiluku oli silloin 190 891, ja se oli myös asukasluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Sen pinta-ala on 3 817 neliökilometriä.

Kyösti Oikarinen arvioi, että uusi Oulu oli tuolloin pitkälti valmis rakenteeltaan.

”Hallinnon järjestämiseen varattiin riittävästi aikaa. Valmistelu oli poikkeuksellisen pitkää. Yhdistymishallituskin työskenteli kaksi ja puoli vuotta. Monessa kuntaliitoksessa aika on ollut lyhyempi ja monet niistä päätöksistä, jotka me saatiin tehtyä valmistelun aikana, on muualla tehty vasta, kun uusi kunta on aloittanut toimintansa”, hän kertoo.