Sukupolvet kohtasivat ja yhteisöllisyys tiivistyi – koulu, palvelutalo ja päiväkoti muodostivat Auttavan yhteisön
Verner Holappa (vas.) ja Markus Luukkonen auttoivat Sirpa Posiota tietokoneasioissa, kun Maikkulan Toivossa lähdettiin mukaan Oulun kaupungin Auttava yhteisö -hankkeeseen. Kuvat: Maiju Teeriaho
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Hankkeessa on kyse hyvän naapurustohengen herättämisestä ja vahvistamisesta.
”Kun tulin palvelutaloon, olin pyörätuolissa ja hyvin heikkokuntoinen. Minuun oli iskenyt sairaalabakteeri ja polveni leikattiin neljä kertaa. Olin kolmen kuukauden ajan 40 asteen kuumeessa”, Sirpa Posio, 70, kuvailee.
”Siinä oli hengenlähtö lähellä! Ilman Penttiä en olisi selvinnyt”, nyt hymyileväinen ja pirteän oloinen rouva juttelee.
Hiljalleen Sirpa Posio on toipunut ja kävelee jo omin jaloin. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö pariskunta tarvitsisi apua arkeensa. Apua he ovat saaneet vapaaehtoisilta, aivan läheltä.
Tavallisten ihmisten juttu
Maikkulassa innostuttiin auttamaan naapuria, kun Maikkulan Toivo -palvelutalo, YWAM Oulu ja Toivo -kristillinen päiväkoti lähtivät mukaan Oulun kaupungin Auttava yhteisö -hankkeeseen. Nyt koulu, palvelutalo ja päiväkoti muodostavat Auttavan yhteisön.
Maikkulassa eri käyttötarkoituksissa toimiville kolmelle rakennukselle oli aikoinaan suunniteltu yhteisöllinen rakennuskaava, mutta käytäntö oli kuitenkin jäänyt toteutumatta.
”Nyt yhteistyö on lähtenyt käyntiin ja lisääntynyt, kun siitä on tehty virallista”, YWAM Oulun koordinaattori Tarja Hyttinen arvioi.
Auttava yhteisö -hanke on tarkoitettu tavallisille oululaisille naapurustoille, olipa kyseessä kerrostalo, rivitalo tai mikä tahansa asumismuoto. Suurin osa liittyneistä onkin tavanomaisia naapurustoja.
Hankkeeseen toivotetaan kuitenkin tervetulleeksi myös muunlaiset asuinyhteisöt.
Kirje postiluukkuihin
Uutta Auttavaa yhteisöä neuvottiin kokoontumaan ja selvittämään naapurustonsa avun tarpeet ja auttamisen mahdollisuudet. Samalla sovittiin Auttavan yhteisön periaatteiden noudattamisesta.
Periaatteet ovat ”meillä tervehditään naapuria” sekä ”naapurin ovikelloa saa soittaa apua pyytääkseen tai tarjotakseen”.
”Sain postitse nimelläni selkeät ohjeet kokoontumiseen. Kokoonnuimme ensin verkossa Zoomilla. Keskustelemassa oli minun lisäkseni nuoria opiskelijoita, päiväkodin johtaja sekä myöhemmin johtava diakoniatyön viranhaltija”, hankkeen yhdyshenkilöksi ilmoittautunut Hyttinen kertoo.
Maikkulassa päätettiin laittaa palvelutalossa asuvien postiluukuista kirje, jossa kerrottiin Auttava yhteisö -hankkeeseen osallistumisesta muun muassa, että ”Voimme tarjota monenlaista tarvittavaa naapuriapua ja ilahdutusta. Se voi olla esimerkiksi kaupassakäyntiä, ulkoiluapua, seuranpitoa, muuttoapua.”
Posiot saivat apua tietokoneen kanssa.
”Minä en siitä ymmärtänyt yhtään mitään, mutta miehelleni tietokone on tärkeä. Entinen automaalausyrittäjä katsoo sillä autojuttuja sekä uutisia”, Sirpa Posio selittää.
”Laitoimme reitittimen kuntoon. Samalla televisioon saatiin nettiyhteys”, auttamassa olleet nuoret kertovat.
”Tuntuu hyvältä, kun voin olla avuksi”, Markus Luukkonen, 22, kuvailee ja Verner Holappa, 27, jatkaa:
”On tosi tärkeää auttaa muita. Ihmisiä on niin paljon yksin, tosi haavoittuneita ja avun tarpeisia.”
Avun voi keksiä itse
Hankkeessa asuinyhteisö itse päättää, millaiseksi toiminta yhteisössä muodostuu.
Hankkeen tarjoamat Naapuriauttaja -ovitarrat saivat Maikkulassa uuden käyttötarkoituksen: niistä tuli rintamerkkejä. Nuoret kiersivät tunnukset rinnassa ikäihmisten luona haastattelemassa heitä kunkin avun tarpeesta. Tulokset kirjattiin Auttavan yhteisön julistukseen.
Ikäihmiset toivoivat yhteistä tekemistä, laulua, ulkoilua ja ulkoilmatapahtumia sekä juttukaveria. Myös muuttoapua sekä tuolijumppaa pyydettiin. Nämä kaikki Auttava yhteisö aikoo toteuttaa.
Viihdettä, apua ja seuraa
Posiokin nautti ulkoilmatapahtumista, jotka Auttava yhteisö on järjestänyt. Ohjelmassa on ollut lasten ja nuorten musiikkiesityksiä, draamanäytelmä ja tanssinumeroita.
Lasten musiikkiesitykset ja tuolijumppa ovat Sirpa Posion suosikkeja.
”Jos en liiku viikkoonkaan, siinä menee kunto ja mieliala äkkiä huonoksi. Nyt ilahdun jo siitä, kun näen näitä nuoria!”
Koska Auttavassa yhteisössä ei ole erikseen autettavaa ja auttajaa, seniorirouva halusi myös olla auttamassa.
”Yhdessä Markuksen kanssa leikkasimme eräältä talon asukkaalta tukan!” Posio ja Luukkonen katsovat toisiaan ja nauravat.