Silmienavausta asiantuntijalta – kaupunkisuunnittelussa päättäjiä pitää villitä, innostaa ja hieman säikäyttää

Mari Vaattovaara kutsuttiiin Ouluun herättelemään tuoretta kaupunginvaltuustoa strategiaseminaariin. Hänelle tehtävä oli mieluinen ja hän löysikin monta hyvää syytä palata tarkastelemaan entisen kotikaupunkinsa kehitystä.

“Tunnustetaan tosiasiat heti alkuun – ruutukaava-alue on ongelmissa joka paikassa. Keskustat näivettyvät, kun ostovoima valuu osittain verkkoon ja osittain kaupunkien reuna-alueille. On hirveän tärkeää panostaa siihen, miltä keskustassa näyttää ja siihen ei riitä, että vain muutamaan kohtaan satsataan ja muu alue unohdetaan. Ei ole olemassa menestyviä kaupunkeja ilman vetovoimasta ja elävää keskustaa”, Vaattovaara aloittaa.  

“Oulun keskustassa on paljon tyhjää liiketilaa ja asemanseutu on oma lukunsa, sinänsä tyypilliset ongelmakohdat monissa muissakin kaupungeissa, mutta niihin on tartuttava ennen kuin ongelma kehittyy liian isoksi”, Vaattovaara jatkaa.

Kaupungit oman onnensa nojassa

Kuntaliitosten myötä kaupunkikehitys on vaarassa jämähtää, jos poliittiset päättäjät asettautuvat kehittämään vain omia kotikulmiaan. Kaupunkien vetovoima ei parane vain infraan ja nopeisiin junayhteyksiin satsaamalla, pitäisi pystyä miettimään myös isompaa kuvaa samalla, kun täytettävänä on 700 lakisääteistä tehtävää.

“Edellisessä hallitusohjelmassa sana kaupunki mainitaan kuusi kertaa, nykyisessä ohjelmassa tilanne on vain hieman parempi. Lainsäädännön myötä kaupungeille asetetaan valtavasti tehtäviä ja velvoitteita, mutta kaupunkien kehittämiseen ei anneta sen kummemmin apuja”, Vaattovaara toteaa.

”Kun ensin on suoritettu ne kaikki tehtävät, jää aika vähän intoa ja puhtia miettiä, mikä on kaupungin identiteetti ja minkä vuoksi ihmiset kaupunkikeskuksiin hakeutuisivat. On harmillista, että Saimaan norppa ongelmineen on huomioitu hallitusohjelmissa paremmin, kuin kaupungit, siinä on meillä kehittymisen paikka”, hän lisää.

Muuttotase ei ainoa mittari

Työssään Vaattovaara on päässyt pureutumaan kaupunkikehityksen maailmaan monesta eri näkökulmasta ja ymmärtää yksittäisten kaupunkien haasteet. Kilpailu elinvoimasta on kaupunkien välillä kovaa.

Mielikuva istuu sitkaasti, että vain kolme kaupunkiseutua pärjää ja muualla kärsitään muuttotappiosta, mutta se ei ole todellisuuskuva. Kasvu ei jakaudu kaikkialle tasaisesti, mutta kaupungistuminen jatkuu. Syntyvyyden laskua korjaa maahanmuutto ja kaupunkien monikulttuuristuminen. Muuttotase ei ole kaupunkikehityksen näkökulmasta myöskään ainoa mittari Vaattovaara muistuttaa.

Olkoon tässä riittävästi säikäytystä. On aika siirtyä innostukseen.

Kaupunki-identiteettiin satsaus kantaa

Oulun yliopiston 13 000 opiskelijalle ja reilulle 60 000 jo valmistuneelle Oulu on jättänyt tarttumapintaa, vaikka työura jatkuisikin Oulun ulkopuolella. Sitä potentiaalia Oulun ei kannattaisi ohittaa, sillä verkostot ovat valtaa myös kaupunkien vetovoimaisuudessa.

“Ihmiset muuttavat sen mukaan, mihin he liittyvät, missä on sosiaalisia verkostoja tai jotain muuta tarttumapintaa, vaikkapa opiskelun tai sukujuurien kautta. Koronan myötä monipaikkaisuus on tullut mahdolliseksi, joten kun mielekäs työ voidaan tehdä missä vain tulee asumisen laatu merkitykselliseksi uudella tapaa ja kotimaan tarjoamia mahdollisuuksia katsotaan uusin silmin. Näiden ilmiöiden kautta näen kuntatulevaisuuden Oulussa varsin positiivisena”, Vaattovaara sanoo.

Entisenä Oulun yliopiston kasvattina Vaattovaara huomaa intuitiivisesti valitsevansa Oulun, vaikka tarjolla olisi muitakin kiinnostavia vaihtoehtoja. Aidoksi oululaiseksi Vaattovaaran tunnistaa viimeistään siinä vaiheessa, kun Radisson Blue on puheissa vanha Vaakuna ja keskustelussa moneen muuhunkin paikkaan tai rakennukseen viitataan vanhoilla nimillä.

“Kyllä minulla on Ouluun vahvat tunnesiteet ja huomaan tänne palavaani helposti. Yksi parhaista ystävistäni muutti kesällä Ouluun ja toinen on asunut täällä koko ajan, samoin veljeni. On siis sosiaalisia kontakteja, joiden vuoksi tulla, vaikka olenkin umpihelsinkiläinen. Oulu on kehittynyt valtavasti niistä ajoista, kun itse asuin Linnanmaalla. Jokisuisto ja sinne tehty pyörätieverkko on ihan valtavan kaunis”, aktiivisena pyöräilijänä tunnettu Vaattovaara kehuu.

Lempipaikkana torinranta

Kaupunkien vetovoima ei perustu vaan sille, miltä näyttää, vaan myös sille, miltä siellä tuntuu.  Vaattovaara soisi, että määrä ja massa ei olisi hallitseva tekijä kaupunkikehittämisessä, vaan inhimillinen mittakaava säilyisi ja kaupungin identiteetistä pidettäisiin huoli. Siinä on jossain määrin onnistuttu myös Oulussa.

“Oma lempipaikkani on toriranta. Siihen on oikeastaan monia syitä: vanhan ja modernin kohtaaminen, superkaunis näköala ja upea valo. Alueessa on historiallista kerroksellisuutta ja rosoisuutta, joka on kiinnostavaa.”

Sitten on vuoro villitä.

Enemmän tilaa kokeilulle

Vaattovaara tutkii omien opiskelijoiden kanssa Helsingissä, miten vajaakäytöllä olevat maa-alueet ja kaupunkitilat, niin kutsutut kesannot, voisi paremmin hyödyntää.

“Toivoisin enemmän mahdollisuutta hyödyntää tiloja väliaikaisesti ja rohkeutta kokeilukulttuuriin. Jos tyhjäkäynnillä olevia tiloja pääsisi kokeilumielessä täyttämään, voisi olla kiinnostavaa katsoa, mitä sinne syntyisi. Esimerkiksi Ranskassa on mahdollista ottaa kaupunkialueella tyhjää tilaa käyttöön, vaikka sitä ei omistaisikaan. Sitä voisi miettiä myös meillä Suomessa, onko ainoastaan omistajalla oikeus keskeiseen kadunpätkään, vai voisiko sitä saada käyttöön kaupunkitilana”, professori pohtii.  

“Voisiko jonkun tienpätkän muuttaakin niin, että vain toinen kaista on käytössä liikenteelle ja toinen puoli otetaan kokeilun alle – mitä siihen voisi syntyä, kokeillaan ja siitä sitten opitaan. Ainahan kadut voi palauttaa takaisin alkuperäiseen käyttöönsä. Liikenteen maankäyttö on muutoinkin ihan vallatonta ja ehdotonta, sitä voisi tarkastella hieman kriittisemmin. Oulussa on nähdäkseni paljon kesantoa.”

Raksilan kampus elävöittäisi keskustaa

Kun kerran kaupunkimaantieteen professorin kanssa pääsee puheisiin, on tietysti kysyttävä Oulun kaupunkikehittämisen kannalta kuumista puheenaiheista, Terwa Towerista ja Raksilan yliopistokampuksesta.

“Torirannan luonteeseen ja alueen upeaan valoon korkea rakentaminen tietysti vaikuttaa, mutta en ole perehtynyt riittävästi tornihotellin suunnitelmiin, jotta osaisin niitä kommentoida. Raksilan kampus elävöittää keskustaa, se on selvä. Yliopisto voisi ottaa jo nyt tiloja keskustasta haltuun kampuksen valmistumista odotellessa. Sitä kautta opiskelijat kiinnittyvät myös paremmin itse kaupunkiin”, Vaattovaara muistuttaa.

Yliopiston suunnitelmat muuttaa Raksilaan ovat puhuttaneet oululaisia puolesta ja vastaan. Myös kaupunginvaltuutetut joutuvat pohtimaan kantaansa Raksilan kampussuunnitelman suhteen, kun alueen kaavamuutos tulee käsiteltäväksi. Raksilan kaupunkitilan muutoksesta on kuitenkin olemassa selkeä indikaatio: nuorisolle markettien parkkipaikka on jo nähty ja katuralli siirretty Kaakkuriin. Alueelle olisi tilaa tulla uusia asioita.