Senioriparatiisi vai Pohjolan Venetsia – Oulun keskustan tulevaisuutta visioitiin suunnitteluseminaarissa

Oulun kaupungin perinteinen kaupunkisuunnitteluseminaari, jo 18. lajissaan, pureutui asiantuntijavoimin tällä kertaa Oulun kaupunkikeskustan tulevaisuuteen kysyen, mistä löytyy sen vetovoima ja miten se vertautuu muihin.

Vetovoimaisen kaupunkikeskustan osatekijöitä pohtinut Oulun yliopiston yhdyskuntasuunnittelun professori Helka-Liisa Hentilä aloitti selvittämällä sanan ”vetovoima” semantiikkaa. Kaupunkisuunnittelua ajatellen hän näki sen merkityksen kysymyksissä Mikä keskustassa vetää ihmisiä puoleensa? ja Miten kaupunkikeskusta voisi olla viehättävämpi?

Hentilä lähti liikkeelle tanskalaisen kaupunkisuunnittelun gurun Jan Gehlin näkökulmasta – keskusta on elämää rakennusten välissä.

Hentilä totesi vetovoiman kannalta ratkaisevaa olevan sen, miten kauan ihmiset viipyvät ulkotilassa. Tähän hän antoi osviitaksi Gehlin periaatteet: keskitetään sen sijaan että hajautetaan, eri toimintoja yhdistetään, taataan helppo saavutettavuus ja sisä- ja ulkotilan välistä kynnystä madalletaan.

Oulussa on edetty suotuisaan suuntaan, Hentilä näkee.

”Keskustan suuralueen asukasmäärä nousi vuosina 2012–2023 19 prosenttia. Asuinpainotteinen täydennysrakentaminen näkyy – Taka-Lyötty, Limingantulli, entinen OSAO:n tontti Myllytullissa, Etu-Lyötty – ja lähialueiden kehittäminen lisää edelleen keskustan palveluiden kysyntää.”

Hentilä muistutti Oulun keskustan taantuneen työpaikkojen ja toimitilojen keskittymänä jo ennen pandemian vaikutuksia. Tämän kehityssuunnan kääntäminen onkin hänen mukaansa olennaista ja siihen tuo tärkeän avun tapahtumien ja matkailun kehittäminen. Hentilä kiitteli niin pääkirjaston peruskorjausta kuin Tiimaa, rakenteilla olevaa museo- ja tiedekeskusta.

”Hyviä lisiä olisivat niin matkakeskus kuin areenakin.”

Tosiasia, joka suunnittelussa on tunnustettava, on kuluttajien ostokäytöksessä tapahtunut muutos. Korona-aika viimeistään opetti oululaisetkin verkkokaupan asiakkaiksi.

”Ennen oli pakko, nyt ei”, Hentilä summasi suhdettamme kivijalka-asiointiin.

Vetovoima – siihen on siis palaaminen.

Hentilä esitteli kolmeen teemaan jakamansa Jan Gehlin 12 kaupunkiympäristön kehittämisen kriteeriä, joihin hän toivoi kiinnitettävän huomiota.

Juttu jatkuu faktalaatikon jälkeen.

Hentilä oli varautunut esittämään myös muutamia villeiksi kutsumiaan ideoita – monille paikalla olleille on tuttua, miten älyttömältä tuntuva idea saattaakin kantaa pidemmälle ja tuottaa parempaa satoa kuin perinteinen.

Oulu on ikääntyvien kaupunki: 65 vuotta täyttäneiden määrän on arvioitu nousevan vuoteen 2030 mennessä peräti 41 prosentilla. Hentilä heittikin pohdittavaksi, voisiko väestön ikääntyminen olla keskustan kehittämisen voimavara – olisiko Oulusta senioriparatiisiksi?

Entä vehreä ja stressitön keskustaympäristö -teema? Hentilä johtaa monitieteistä RECIPE-hanketta, joka tutkii kaupunkiympäristöjen roolia ja kaupunkisuunnittelun mahdollisuuksia tartuntatautien ennaltaehkäisyssä ja pandemioiden torjunnassa. Hän korosti, että saasteet ja stressi heikentävät immuunijärjestelmäämme, mikä velvoittaa suunnittelijat ja päättäjät huomioimaan väestön terveyden.

Voisiko Oulu olla syötävän ihana kaupunki? Hentilä kysyi viitaten kaupunkialueen viljely- ja kalastusmahdollisuuksien hyödyntämiseen.

”Taloyhtiöt voisivat kilpailla, kenen pihalla kasvaa eniten hyötykasveja.”

Viimeinen villi-idea liittyi siihen tosiasiaan, että täydennysrakentamisen raja kaupunkikeskustan alueella tulee jossain vaiheessa vastaan. Hentilän heitto olikin: ”Maankohoamisesta mahdollisuus?”

”Voisiko Oulu olla Pohjolan Venetsia, kun kuitenkin meri pakenee ja maa kohoaa?” hän kysyi muistuttaen suistokaupunkivision olleen jo arkkitehtuurin osaston suunnittelupöytien konkretiaa.

Oulun kaupunkihan teetti myös oman suistovisionsa osana Oulun keskustavision toimenpiteitä vuonna 2017.

Tampere voi kehua viidellä tähdellään

Vaikeudet käännettiin voitoksi, oli Tampereen hankekehityspäällikön, arkkitehti Minna Seppäsen sanoma seminaarin osallistujille. Seppäsen tehtävänä oli antaa esimerkki onnistuneista kaupunkisuunnittelun hankkeista, mutta hän antoi tunnustusta myös isännilleen.

”Teillä on ollut eurooppalaista kaupunkikeskustalaatua jo pitkään – liikkumisessa etenkin.”

Tampereen strategiakehittäminen on jatkunut jo 15 vuoden ajan pitäen fyysisen ympäristön ja toiminnallisen ympäristön kehittämiset yhdessä. Suurimmat haasteet olivat kaksi keskusta-aluetta halkovaa väylää: päärata ja Tammerkoski. Haasteet päätettiin selättää.

Pääradan päälle rakennettiin Kansi, Tampereen keskustan itä- ja länsipuolen yhdistävä hybridikortteli, jonka kruununa on monitoimiareena ja sen päällä oleva hotelli.

Vesiväylä, kaupungin historiallinen maamerkki, otettiin haltuun uudella tavoin.

”Tammerkoski kulkee järvestä järveen ja tarvitsi lisää siltoja, jotta ihmiset voivat elää.”

Seppänen muistutti, miten ihmisten suhde veteen on ikuinen ja siksi rantojen rakentamisella ja niiden virkistyskäytön huolellisella suunnittelulla on merkitystä. Ranta-Tampellan alueen rakentaminen on hyvä esimerkki tästä.

Tampereen strategia sisälsi viisi kärkihanketta, jotka on onnistuttu toteuttamaan, kiitos parin miljardin euron satsauksen. Hämpin maanalainen parkki valmistui 2012, Rantaväylän tunneli 2016, Ratinan kauppakeskus 2018, areena 2021 ja raitiotie 2021.

Näiden lisäksi erityistä huomiota kiinnitettiin täydennysrakentamiseen, julkisten kaupunkitilojen kehittämiseen, tapahtumapaikkoihin ja elinkeinoihin, Seppänen kertoi.

Valtatie 12 liikennevirtoja ohjaavan rantatunnelin louhiminen on oiva esimerkki eräänlaisesta kehittymisen dominoteoriasta.

Liikenteen ja melun poistuminen mahdollisti Tampereen kaupunkikeskustan avautumisen ja rakentumisen Näsijärvelle sekä uusien puistojen ja rantareittien rakentamisen. Syntyi uusi asuntoalue, Ranta-Tampella, jonka pohjarakentamisessa käytettiin hyväksi tunnelin louhemassoja. Aiemmin erillään sijainnut Särkänniemen alue, matkailulle merkittävä, tuli sekin vedetyksi osaksi keskustaa.

Myös Seppänen muistutti kuluttajien ostoskäyttäytymisen muutoksen huomioimisesta.

”Korona muutti ihmisten käyttäytymistä valtavasti, sitä miten he toimivat ja millä he liikkuvat.”

Tampereellakin pandemia lamautti keskusta-aluetta, ja Seppäsen mukaan kärkihankkeista – erityisesti raitiotiestä – on saatu vetoapua kaupan ja palveluiden käyttöasteen nostamiseen. Oman väen lisäksi liikkeellä ovat olleet matkailijat.

Täydentävällä rakentamisella on siten myös ollut suuri merkitys: asukasmäärät ovat kasvaneet ja niiden odotettaan kasvavan vuoteen 2040 mennessä vuosittain keskimäärin 656 asukkaalla. Työpaikkoja on syntynyt niitäkin ja kasvuodotus tuolle samalle ajalle on keskimäärin 422 paikkaan vuodessa.

Tilanteeseen ei kuitenkaan sovi tuudittautua, Seppänen totesi. Ei-toivottua muutosta voi tulla edelleen.

”Muuntautumiskyky on siten erittäin tärkeää.”

Viiden kärkihankkeen toteuttaminen ja luotto siihen, että nyt vireillä olevat muut suunnitelmat viedään maaliin, vaatii keskeisten toimijoiden yhteistyötä, Seppänen muistutti valtuutetuista, kunnallisten toimielinten jäsenistä ja virkamiehistä koostuneelle yleisölleen.

”Kiitän Tampereen päättäjiä rohkeudesta tehdä nämä päätökset”, hän totesi. ”Olemme samalla puolella, demokraattisesti valitut edustajat ja virkamiehet.”

Pyörille oma kallioparkkinsa?

Elävät kaupunkikeskustat ry:n toiminnanjohtaja, arkkitehti Pokko Lemminkäinen kertoi olleensa Hemmo Kuuranhallan, Oulun Rotuaarin legendaarisen kehittäjän, opissa. Hemmon tähdennys julkisuuden ja sen hallinnan tärkeydestä onkin ollut Lemminkäisen ohjenuorana hänen toimiessaan aiemmin vastaavassa tehtävässä Lahdessa.

”Elävyys tuo elinvoimaa”, Lemminkäinen latasi verraten keskustaan tulevia ihmisiä puuhun ja heidän toimiaan keskustassa puun hedelmiin, elinvoimaan.

Lemminkäinen olikin toiminut seminaaria edeltäneenä iltana hetken koekaniinina ja testannut Oulun keskusta-alueen vetovoimaa.

”Rotuaari voi olla Suomen ykköskaupunkibrändi”, hän pamautti. Kävelykatualue on hänen mukaansa nostanut profiiliaan, ja esimerkkeinä hän mainitsi kivijalkakauppojen tavan tuoda itseään esille.

”Valkea – ihan loistava! Ja satuin näkemään, miten kaupungintalon avajaisviikon tapahtumat vetivät tilat täyteen väkeä – upeaa!”

Lemminkäinen muistutti edellisillan olleen syksyisen märkä ja pimeä ja vetovoiman olleen silti ”aika korkea”.

”Ihmiset ovat elävyys”, hän totesi ja harmitteli, miten usein arkkitehdit suunnittelevat toisille arkkitehdeille, kun ”ihmisten tulee suunnitella ihmisille”.

Lemminkäisen sanomaa kuunneltiin kiinnostuneina. Hänen neuvojansa oululaispäättäjille ja -suunnittelijoille voi tiivistää teeseihin ”Kaikkeen kansalaistoimintaan pitää suhtautua myönteisesti”, ”Ihmisille on annettava tilaa” ja ”Tulevaisuushakuisuus on tärkeää”.

Tulevaisuudesta Lemminkäinen mainitsi esimerkkinä raitiotien, mikä nostatti Pikisalin taka-osasta kuuluneet spontaanit aplodit, ja mikroliikkumisen todeten kahden hengen kulkuvälineiden lisääntyvän.

Mikroliikkuminenhan on par’aikaa myös lainsäätäjien näpeissä: hallituksen esitys mikroliikkumista ohjaavaksi lainsäädännöksi on juuri lausuntokierroksella ja tavoitteenahan on, että muutokset tulisivat voimaan kesäkaudeksi 2025. Oululaisten kiinnostus kohdistunee siihen, miten laissa pystytään tarttumaan sähköpotkulautojen turvallisuushaasteisiin.

Eläviin kaupunkikeskuksiin työnsä puolesta laajasti tutustuva Lemminkäinen toi oululaisten suosituimpaan mikroliikkumiseen, pyöräilyyn, kiinnostavat terveiset Alankomaista, Groningenista.

Hän läväytti esiin valokuvan, jossa paikalliset tuovat pyöriään maanalaisesta pysäköintitilasta katutasoon liukukäytävää pitkin. Keskellä Groningenin ydinkeskustaa sijaitsevan Forum-monitoimirakennuksen pysäköintihallissa on tilaa 390 autolle ja 1200 pyörälle. Pyörien pysäköinti on ilmaista ja kameroin valvottua 24/7, ja sähköpyörillekin on latauspisteensä.

Myös Lemminkäinen nosti esiin Jan Gehlin näkemykset, nimenomaan sen, että ihminen viihtyy tietyssä paikassa, kuluttaa aikaa – ja rahaa – kun sen suunnittelussa on huomattu hänen tarpeensa, inhimilliset tarpeet.

”Miten se, joka on 150 senttimetriä pitkä, näkee metrin tai 50 metrin päässä olevan asian – tämä pitäisi muistaa suunnittelussa!”

Oulun elävä keskusta on demokratian ja yhteistyön peili, paikka, jossa kaikki voisivat kohdata, Lemminkäinen viestitti.

”Jos halutaan toimivaa tulevaisuutta, tarjota parempaa elämää, peili on pidettävä kirkkaana.”