Ravintola-alan työvoimapulaan apua maahanmuuttajista myös Oulussa – täyden kympin työntekijöitä Filippiineiltä
Julius Idian ja Jayson Rillo ovat viihtyneet Oulussa hyvin. Kuvat: Johanna Suutari
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Viime aikojen turbulenssi on asettanut erityisesti ravintola-alan uuden totuuden eteen. Työvoimapulaan on haettu uusia ratkaisuja ja kokeiluihin tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja rohkeutta. Oululainen Puistola-ravintola on ollut erittäin tyytyväinen uuteen henkilökuntavahvistukseen Filippiineiltä.
Ravintola-ala on monin tavoin näkyvä toimikenttä, johon heijastuu esimerkiksi vaihtelut kansalaisten ostovoimassa ja laajemmat ilmiöt kuten koronan ja Venäjän hyökkäyssodan seuraukset.
Vaikka vuosina 2018–2022 ravintolayritysten määrä oli hienoisessa nousussa, on ensimmäiset työvoimapulan ja alan houkuttelevuuden laskun merkit olleet havaittavissa jo ennen kansainvälisten ilmiöiden vaikutuksia.
”MaRa ry:n tekemien kartoitusten mukaan meidän alamme houkuttelevuus oli hiipumassa jo vuosia sitten. Tämä näkyi esimerkiksi alalle hakeutuvien opiskelijoiden määrissä ja vaikeutena löytää ammattitaitoista henkilökuntaa”, kertoo pitkän ravintola-alan yrittäjäkokemuksen omaava Sari-Helena Forsman.
”Tilanteen korjaamiseksi perustettiin alueellisia vetovoimatyöryhmiä, joiden toiminnan piti käynnistyä jo 2020. Aloitus viivästyi koronan vuoksi, mutta nyt toiminta on saatu aluilleen”, hän lisää.
”Korona oli alalle kuitenkin kuin viimeinen niitti. Rajoitusten seurauksena ravintolat sulkivat oviaan ja työntekijät joutuivat lomautetuiksi. Osa siirtyi töihin muille aloille, kuten kaupanalalle, osa opintoihin ja niin edelleen. Kun ravintolat avattiin lock downin jälkeen, valtava työvoimapula pakotti ravintolat sopeuttamaan toimintaansa työntekijöiden saatavuuden mukaan.”
”Ravintola-alalla ollaan edelleen tilanteessa, jossa yksi liiketoiminnan kehittymisen ja jatkuvuuden mahdollistava tekijä on työllinen maahanmuutto”, toteaa Forsman.
Sari-Helena Forsman ja Marjo Miinalainen ovat olleet tyytyväisiä ulkomaan vahvistuksiin.
”Korona oli alalle kuitenkin kuin viimeinen niitti. Rajoitusten seurauksena ravintolat sulkivat oviaan ja työntekijät joutuivat lomautetuiksi. Osa siirtyi töihin muille aloille, kuten kaupanalalle, osa opintoihin ja niin edelleen. Kun ravintolat avattiin lock downin jälkeen, valtava työvoimapula pakotti ravintolat sopeuttamaan toimintaansa työntekijöiden saatavuuden mukaan.”
”Ravintola-alalla ollaan edelleen tilanteessa, jossa yksi liiketoiminnan kehittymisen ja jatkuvuuden mahdollistava tekijä on työllinen maahanmuutto”, toteaa Sari-Helena.
Vastaus akuuttiin työvoimapulaan alkoi hahmottua useamman paikallisen toimijan kääntyessä kohti työvoiman tuomista ulkomailta. Verkostoitumisen kautta syntyi yhteistyö rekrytointiagenttina toimivan Marjo Miinalaisen kanssa. Tavoitteena oli luoda avoin, eettinen ja ennen kaikkea lainsäädännön mukainen prosessi filippiiniläisen työvoiman saamiseksi yritysten tarpeisiin.
Toimivat kumppanit auttavat
Forsmanien pyörittämään yrityskokonaisuuteen kuuluvat Puistolan ravintola, cantina, kahvila ja kivijalkaleipomo sekä ravintola Pannu.
”Tällä hetkellä 40 työntekijästämme 11 on filippiiniläisiä. Kansainvälisyys työyhteisössä on meille tuttu juttu, sillä keittiön puolella yhtenä työkielenä on ollut englanti jo ennen filippiiniläisten rekrytointeja”, kertoo Sari-Helena Forsman.
Rekrytointiprosessin ensimmäinen vaihe on sopivan työvoiman löytäminen, minkä ehdottomana edellytyksenä on paikallisen työvoimamarkkinan tunteminen. Tämä osuus lepää Miinalaisen harteilla, sillä asuessaan Filippiineillä, hän on rakentanut vahvan ymmärryksen ja verkostot työnvälitysfirmoihin.
”Rekrytointiyrityksiä on Filippiineillä aivan valtava määrä, sillä työvoima on yksi maan suurimmista vientituotteista. Ratkaisevaa on löytää lainsäädännön puitteissa toimivat kumppanit, joiden kanssa luottamuksen voi rakentaa.”
Läpinäkyvyys vie aikaa
Haastatellut ja tarkoin valikoidut työntekijät ohjataan asioimaan Suomen Maahanmuuttoviraston filippiiniläisen yhteistyötahon kanssa. Prosessin alkuvaiheessa on täysi terveystarkastus, joka asettaa omat edellytyksensä työperäisen maahanmuuton toteutumiselle.
Tulevat työntekijät odottavat Filippiineillä usein kuukausia, jotta he pääsevät valtuutetun yhteistyötahon luo todistamaan henkilöllisyytensä ja antamaan sormenjälkensä. Tässä vaiheessa myös työhön liittyvät todistukset tarkistetaan.
”Filippiinien lait ja määräykset tekevät eettisen rekrytoinnin melko haastavaksi. Täytettäviä ehtoja ja käytäntöjä on paljon. Esimerkiksi asunto on järjestettävä työntekijöille, vaikka he maksavatkin itse vuokran”, kertoo Marjo Miinalainen.
Jayson Rillo ja Julius Idian molemmat viihtyvät Puistolassa, vaikka yhteys kotimaahan ja läheisiin Filippiineille on tärkeää.
Yhteydenpito kotimaahan ja Oulu-pyöräilyä
Julius Idian muutti Ouluun kesällä 2022 keskellä yöttömän yön auringonvaloa.
”Työnantaja maksoi viisumit, lentoliput ja järjesti meille asunnon. Jos tarvitsimme jotain apua, he auttoivat epäröimättä”, Julius kertoo.
Hän vaikuttaa erittäin tyytyväiseltä siihen, miten kaikki hoidettiin.
Idian työskentelee Puistolan keittiössä kokkina ja kuvailee työtään hektiseksi. Silti hän löytää hyvän tasapainon työn ja vapaa-ajan välillä. Hän on löytänyt hyvät rutiinit päivittäiseen elämäänsä: innostava työ, tapaamisia kavereiden kanssa tai liikuntaa, ja sitten rentoutumista kotona.
”Minulla on perhe Filippiineillä. Soitamme videopuheluita hyvin usein. Se on minulle todella tärkeää. Silloin voimme tuntea olevamme yhdessä.”
Jayson Rillo on asunut Oulussa noin yhdeksän kuukautta. Hän työskentelee tarjoilijana. Hänelläkin on perhe Filippiineillä, ja yhteydenpito on tärkeää. Toisinaan Julius ja Jayson ikävöivät perheitään kovasti, ja se voi tehdä heidät surullisiksi. Mahdollisuus saada perheensä tänne Suomeen on tulevaisuuden haave. Jayson pitää Oulua kuitenkin mahtavana paikkana.
”Ei väliä kuinka kylmä on, täällä pääsee aina pyörällä minne tahansa, vaikka olisikin -20 astetta pakkasta. Rakastan pyöräilyä”, Jayson hymyilee.
Jayson kertoo tapaavansa myös muita Oulun kansainvälisiä asukkaita vapaa-ajallaan. Osa heistä on opiskelijoita ja osa työssäkäyviä.
Työelämä Oulussa ystävällistä
Molemmat miehet ovat sopeutuneet Ouluun hyvin. Toki suomalainen kansanluonne on se mikä on.
”Ensimmäisinä työpäivinä olin vähän hukassa. Kaikki olivat ystävällisiä, mutta myös hiljaisia. Suomalaiset eivät pidä liiasta puhumisesta. Mutta jos keskustelet heidän kanssaan, he avautuvat kyllä. Jos he pitävät sinusta, he myös auttavat sinua, kutsuvat sinut juhliin ja niin edelleen”, Jayson kertoo kokemuksistaan.
He pitävät työpaikan kulttuurista. Se on ystävällinen, avokätinen ja tukeva.
”Minulla on suomalaisia työkavereita, mutta he ovat myös ystäviäni ja pidän heitä perheenäni”, Julius kuvailee.
He kuvailevat tätä heidän tavakseen työskennellä. Filippiiniläinen tyyli on erinomainen luomaan kannustavaa ja lämminhenkistä työyhteisöä. Se miellyttää myös oululaista työnantajaa.
”Tämä heidän luonteenpiirteensä, hyväntahtoisuus, näkyy myös siinä, miten he hoitavat asiakaspalvelua – vilpittömästi ja hymyillen. Ne ovat erittäin arvokkaita taitoja ravintola-alalla”, toteaa Sari-Helena Forsman.
Kunnioitus on molemminpuolista
”Rakastan sitä, miten he luottavat meihin filippiiniläisiin työntekijöinä, vaikka emme puhu suomea”, Julius ja Jayson sanovat.
Kun Jaysonilta kysytään, miten suomalaiset asiakkaat suhtautuvat häneen, hän kertoo, että asiakkaat ovat yleensä aluksi yllättyneitä ei-suomea puhuvasta tarjoilijasta.
”He sanovat ”ai, et sinä puhu suomea”, mutta sitten he jatkavat ”ei hätää, on mukavaa, että olet täällä”, ja se saa minut tuntemaan oloni mukavammaksi.”
Tiimihengen edistämiseksi Puistola järjestää työntekijöilleen tiimipäiviä.
”Tiimipäivänä meillä oli ohjelmaa ja vietimme todella hauskaa aikaa. Sen jälkeen söimme pitkän ravintolapöydän ääressä ja puhuimme paljon”, Julius kertoo muistellessaan.
Työtekijät lupautuvat kahden vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen muuttaessaan Suomeen ja tullessaan Puistolan palvelukseen. Jo työhaastattelussa kartoitetaan työntekijän ajatuksia pysyvämmän elämän ja tulevaisuuden rakentamisesta Suomessa. Useimmat työntekijöistä haluaisivat jäädä kahden vuoden jälkeen Suomeen ja tuoda myös perheensä tänne.