Pohjois-Pohjanmaan järvien happitilanne maaliskuussa tavanomainen
Järvivesiä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa, maalis-, heinä-, elo- ja syys-lokakuussa. Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Kuva: kaupungin kuva-arkisto
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen järvien seurantaohjelmassa on vuosittain noin 30 järveä, joista valtaosa vaihtuu vuosittain. Järviä havainnoidaan pääsääntöisesti neljä kertaa vuodessa, maalis-, heinä-, elo- ja syys-lokakuussa. Maaliskuussa seurannalla saadaan tietoa happitilanteesta talvikerrostuneisuuden lopussa. Näytteenottopaikka on yleensä järven syvänne.
Hapenpuute alkaa vaikuttaa kaloihin, kun veden happipitoisuus alittaa 5 mg litrassa. Kalojen hapentarve vaihtelee lajikohtaisesti. Talven aikana ELY-keskukseen ei ole tullut ilmoituksia kalakuolemista.
Matalien järvien tila osassa hyvä
Paras happitilanne oli Kuusamon Suiningissa, Muojärvessä ja Yli-Kitkassa, Muhoksen Salmisessa sekä Oulujärven Niskanselällä Vaalassa. Hyvä happitilanne oli Kuusamon Rukajärvessä, Kuusamojärvessä ja Ala-Kitkalla sekä Reisjärven Pitkäjärvessä. Näiden järvien ekologinen tila on hyvä tai erinomainen.
Matalissa järvissä happitilanne oli hyvä Oulun Papinjärvessä, Pilpajärvessä ja Loukkojärvessä, Pudasjärven Jaurakaisjärvessä sekä Siikalatvan Purasimenjärvessä. Jaurakaisjärvi on tyydyttävässä ekologisessa tilassa, muut hyvässä. Haapajärven Kuusaanjärvessä happea oli 5 mg/l.
Matalissa järvissä happitilanne oli heikko Vaalan Oudonjärvessä, Pyhäjärven Komujärvessä ja Oulun Iso-Vuotungissa. Oulun Niilesjärvessä, Utajärven Ahmasjärvessä, Kuusamon Kuontijärvessä ja Muhoksen Joutenjärvessä happi oli lähes loppunut. Vaalan Oudonjärveä lukuun ottamatta järvet ovat tyydyttävässä ekologisessa tilassa.
Vesiruttoa järvien kiusana
Matalien järvien heikkoa happitilannetta selittää pieni vesitilavuus ja rehevyys. Rehevissä järvissä levien kasvu voimistuu, mikä lisää hapen kulumista pohjalle vajonneen eloperäisen aineksen hajotustoiminnan kuluttaessa happea. Esimerkiksi Kuontijärvessä vesiruton hajoaminen on hapenkulumisen todennäköisin syy.
Pudasjärven Saunajärvessä, Haapaveden Pieni ja Iso Vatjusjärvessä, Kuusamon Oivanginjärvessä, Taivalkosken Tyräjärvessä ja Koviojärvessä ja Oulun Valkiaisjärvessä oli ylemmissä vesikerroksissa hyvin happea, mutta pohjanläheinen happitilanne oli heikentynyt. Muhoksen Tulijärvessä happea oli veden pintakerroksessa 5 mg/l, mutta syvemmällä hapetonta.
Pohjanläheinen hapettomuus vapauttaa pohjasedimentistä ravinteita takaisin veteen, mikä näkyy ravinne- pitoisuuksia nousuna pohjan lähellä. Erityisen suuria pohjanläheisiä ravinne- ja rautapitoisuuksia, väriluku- sekä sameusarvoja oli Muhoksen Tulijärvessä.