Pieni on kaunista – Oulun koulun inhimillinen mittakaava elää myös nykypäivän arkkitehtuurissa

Täältä pesee – kyllä Oulussa osataan

Oulun koulu syntyi 1970-80-luvuilla, kun Oulun yliopiston arkkitehtuurin osastolla alkoi elää nuorten opiskelijoiden parissa uusia ajatuksia. Sisällöttömäksi koetun laatikkoarkkitehtuurin sijaan haluttiin suunnitella inhimillisiä, paikallisia ja omaleimaisia rakennuksia.

”Oulun koulu ravisteli aikansa ajattelua ja toi vaihtoehdon jäykän rationaaliselle, tiukalle modernismille”, kertoo Oulun kaupungin kaavoitusarkkitehti Pia Krogius.

”Syntyi tavallaan vastaliike helsinkiläisille arkkitehdeille ja ajan rationaalisille suuntauksille, jonka elementtivalmisteiset tasakattoiset rakennukset voitiin sijoittaa minne vain, rakennuspaikan ominaisuuksista piittaamatta. Oulun koulu oli nimenomaan paikallisuudesta kumpuavaa. Myös iso me-henki on ollut mukana – että täältä pesee, kyllä me osataan”, kertoo Krogius.

Arkkitehtuuria Oulun yliopistossa opettaneella professori Reima Pietilällä oli myös tärkeä osuutensa suunnitteluasenteen kehittymisessä. Opettajana Pietilä oli aikaansa edellä.

”Hän on ollut omaperäinen opettaja, tukenut opiskelijoita löytämään tietoa, kyseenalaistamaan ja hahmottamaan itse. Pietilä on myös osannut sparrata”, kertoo Krogius. ”Olihan hän myös arkkitehtina itse ainutlaatuinen, innovatiivinen ja runollinen.”

Oulun koulusta laadittu selvitys on kiehtovaa luettavaa

Oulun koulun suunnitteluasenteella tehtyjä rakennuksia löytyy kaupungin ympäristöstä lukuisia. Kohteet on myös inventoitu, sillä viime kesänä valmistui kulttuuriympäristön teemayleiskaavaan liittyvä selvitys Oulun koulun arkkitehtuurista. Selvityksessä on käyty läpi yli sata kohdetta Oulun kaupungin alueella.  

”Oulun koulun arkkitehtuurilla on vahva tarina, joka on aika kertoa.”

Selvitys on varsin mielenkiintoista luettavaa, sillä se tarjoaa kiinnostavan aikaikkunan 1980-luvun Ouluun sekä suunnitteluajatusten kehittymiseen vuosikymmenten varrella.

Selvitys kannattaa katsella läpi myös siksi, että sieltä löytyvät monen todella mielenkiintoisen paikallisen rakennuksen tarinat. Oulun koulun paikallisia helmiä ovat vaikkapa Nallikarin majakka, Oulunsalon kunnantalo, Saloilan päiväkoti, Kiimingin lukio, Maikkulanraitti ja Myllyojan seurakuntatalo.

Perintönä inhimillinen mittakaava, materiaalit ja paikallisuus

Kun mietitään Oulun koulun perintöä nykypäivän suunnittelulle, Krogiuksen mukaan merkittävää on se, miten päiväkotiuudistus sattui Oulun koulun kanssa samaan aikaan.

Päiväkoteja lähdettiin tietoisesti suunnittelemaan lapsen maailmaan eläytyen niin, että leikki ja oikea mittakaava pysyivät mukana läpi suunnitteluprosessin.

Mittakaava, materiaalivalinnat ja paikallisuus ovatkin niitä asioita, jotka ovat jääneet Oulun koulun perinnöksi tuleville arkkitehtisukupolville.

”Kyllä asenne on jäänyt elämään. Ymmärretään, mitä tarkoitetaan paikan hengellä. Sekä eläytyminen, materiaalivalinnat ja mittakaavan taju”, tiivistää Krogius.

Krogiuksen mukaan nämä ajatukset ovat vahvassa nousussa myös Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden keskuudessa juuri tällä hetkellä.

”Viime viikolla ilmestyi tuore Suomen Arkkitehtiliiton julkaisema Arkkitehti-lehti. Siinä oli juttu, joka käsitteli Oulun yliopiston arkkitehtiopiskelijoiden ajatuksia regionalismista”, hän kertoo. 

”Kyllähän se aina menee niin, että kun on liike, niin on myös vastaliike. Rakennushankkeet ovat nykyään kasvaneet käsittämättömän isoiksi – ei rakenneta kerrostaloa, vaan valtava kerrostalo. Muotokieli on sellaista, että rakennus voisi olla rakennettu mihin vaan. Mihin ovat unohtuneet ihmisen mittakaava ja kokemukset? Ja paikallisuus – voiko sitä tuoda esiin arkkitehtuurissa vielä?”, Krogius avaa.

Myös puurakentaminen on nyt kovassa nousussa niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin.

”Nämä asiat osuvat aika hyvin yhteen Oulun koulun ajatusten kanssa”, summaa Krogius.