Oulunsalon tarina vahvistuu, kun arkkitehtiopiskelijat jalkautuvat sen ydinalueelle

Ilpo Väisäsen suunnittelema Saloilan päiväkoti valmistui vuonna 1986. Se on ns. Oulun koulun arkkitehtuuria, jolle oli tyypillistä tuoda rakennuksiin paikan henki. Päiväkoti onkin rakentunut historialliselle Tolvasen talon paikalle. Kuvat: Oulun kaupunki / kaupunkiympäristöpalvelut

Kaupunki

Julkaistu: Kirjoittaja: Pia Kaitasuo

Jaa sosiaalisessa mediassa:

Kylänpuolesta Niemenrantaan ulottuvan kenttäkäynnin aikana keskiviikkona 18. syyskuuta havainnoidaan, taltioidaan, ja kohdataan toivottavasti myös oulunsalolaisia. Arvokkaan kulttuuriympäristön tarkastelu on osa Oulun yliopiston ja Oulun kaupungin yhteistyönä toteuttamaa rakennussuojelun opintojaksoa.

Koppanan hiekkaranta, kotiseutumuseon mutterikuisti, Nenännokan perinnebiotooppi, Karhukankaan peltomaisema – kaikki oulunsalolaisille tärkeitä näkymiä.

Iso osa Oulunsaloa saa pian oman suojeluatlaksen, arkkitehtuurin maisteriopiskelijoiden opinnäytteenään tekemän kulttuuriympäristön analyysin ja arvioinnin.

Se on jatkoa Oulun yliopiston ja eri kuntien väliselle vakiintuneelle yhteistyölle. Aiemmin rakennussuojelun ja rakennetun ympäristön hoidon kurssin opiskelijat ovat tehneet vastaavaa työtä niin puu-Raahessa kuin Tornion Kukkolankoskella.

Oulun kaupunki on tarjonnut sekin hyviä kohteita: suojeluatlaksensa ovat saaneet muun muassa Pikisaari, Kuusiluoto-Hollihaka ja Martinniemi.

Keltainen vanha talonpoikaistalo, jossa on kuusisivuinen eli ns. mutterikuisti.

Oulunsalon kotiseutumuseon päärakennus eli Kukkosen talo tunnetaan upeasta mutterikuististaan.

Yhteistyö on kaupungille tärkeää, sillä näin voidaan edistää Oulun kulttuuristrategiaa, jonka toimenpiteitä oululaisten kulttuuriympäristöjen ja kulttuuriperinnön vahvistaminen ja näkyväksi tekeminen ovat.

Saaresta mantereeksi, kylästä suuralueeksi

Mikä tuo arkkitehtiopiskelijat nyt Oulunsaloon?

”Oulunsalon historia on erittäin kiinnostava”, kurssin toisena opettajana toimiva Pia Krogius toteaa. Krogius työskentelee arkkitehtina Oulun kaupungin kaupunkiympäristöpalveluissa ja tuo opetusyhteistyöhön myös käytännönammatillista kokemusta.

”Oulunsalo on pitkässä historiassaan ollut saari, ja tärkeä kauppapaikka jo ennen Oulua”, hän mainitsee esimerkkinä.

Kaksi punatiilistä kaksikerroksista rakennusta, joiden välissä on kvin ja tiililaatoin katettu piha, jossa on vasemmalla istutuksia ja oikealla kolmiosainen pronssiveistos.

Oulunsalon entinen kunnantalo, nykyisin yksityisomistuksessa oleva liike- ja toimistotila, on Oulun koulun arkkitehtuurin tunnetuin rakennus. Suojellun rakennuksen sisäpihalla on Raimo Metsänheimon suihkukaivoveistos Kalastajapatsas.

Liikenneyhteydet ovatkin muokanneet Oulunsaloa merkittävästi, Krogius kommentoi eikä tarkoita vain nykyihmisten käsitystä lentokentästä ja sen myötä kehittyneestä infrastruktuurista. Näet, ns. Vanha talvitie kulki aikanaan jäätä pitkin Salonpään läpi Ouluun jättäen kulttuuriset merkkinsä.

”Toisaalta Oulunsalon lähihistoriassa on ainutkertaista arkkitehtuuria, joka oli tulosta, kun oululaisten arkkitehtiopiskelijoiden halu luoda ymmärrettävää ja paikallisista lähtökohdista peräisin olevaa arkkitehtuuria ja Oulunsalon kunnan halu luoda kasvavalle kunnalle identiteettiä rakennetun ympäristön keinoin kohtasivat.”

Toiveiden ja tarpeiden kohtaamista mahdollisti se, että Oulunsalo oli 1970-luvulla Suomen nopeimmin kasvava kunta.

”Ylipäänsä Oulunsalossa on tosi selkeä rakennetun ympäristön identiteetti.”

Maankohoaminen vaikutti tilojen ja talojen sijaintiin

Opiskelijat jalkautuvat Oulunsalossa Kylänpuolesta Niemenrantaan ulottuvalle alueelle. Krogius määrittelee tuota Oulunsalon ”ydinalueeksi”, mutta toteaa samalla analysoitavana olevan suurimman alueen ikinä. Kaikeksi onneksi myös opiskelijaryhmän koko on yli kolminkertainen normaaliin verrattuna, peräti 50 henkeä.

”Arkkitehtiopiskelijat tulkitsevat näkyvää ja näkymätöntä tuoden esille seikkoja, joita esimerkiksi olisi hyvä parantaa.”
Pia Krogius, arkkitehti, kurssin opettaja

Keskiviikkona 18. syyskuuta tehtävä, kurssin aloittava tutustumiskierros tapahtuu ryhmissä, joille kullekin on annettu tietty teema.

”Ryhmä voi havainnoida esimerkiksi, miten maankohoamisilmiö on vaikuttanut siihen, miten talot ja tilat ovat asettuneet. Toisella aiheena voi olla tarkastella, millainen asukkaiden suhde on rantoihin ja mereen. Kolmas voi keskittyä tiettyyn katuun ja milloin ja miten sen varrella olevat rakennukset on toteutettu.”

Merenrannan hiekka-alue, uimaranta Oulunsalossa, joka rajautuu metsään.

Yhteys mereen on oleellinen osa Oulunsalon tarinaa, olipa sitten kyse työstä, liikenteestä tai virkistyksestä kuten Koppanan ranta tässä.

Suuri opiskelijajoukko pannaan varmaan myös merkille.

”On suorastaan toivottua ottaa kontaktia opiskelijoihin”, Krogius

Näkyvän ja näkymättömän tulkitsijat

Kurssin toisessa vaiheessa kukin opiskelija saa kehittämistehtävän.

”Siinä voidaan esimerkiksi miettiä uutta käyttötarkoitusta jollekin rakennukselle, miettiä julkisen liikenteen helpottamista tai laatia luontoarvoja tukeva ehdotus.”

Lopuksi kaikki tuotokset – kuvat, kartat, tekstit – kootaan suojeluatlakseksi. Tavoitteena on, että tehtyä työtä voitaisiin esitellä jossain vaiheessa myös julkisesti.

”Arkkitehtiopiskelijat tulkitsevat näkyvää ja näkymätöntä tuoden esille seikkoja, joita esimerkiksi olisi hyvä parantaa.”

Pureutuminen Oulunsaloon vahvistaa arkkitehtiopiskelijoiden rakennussuojelun ja rakennetun ympäristön hoidon osaamista, mutta tuottaa samalla Oulun kaupungin näkökulmasta olennaista.

”Tarinat ovat kertomatta”, Pia Krogius sanoo. ”Kun Oulunsalon tarina vahvistuu, kyse on samalla koko Oulun identiteetin lujittumisesta.”

Merenrannan lehtoalue, joka on ns. maankohoamisaluetta.

Rantalehto kertoo maankohoamisilmiöstä, mikä on oleellinen osa Oulunsalon historiaa. Oulun–Kemin alueella maannousema on vuosittain 9 millimetriä.

Fakta

MIKÄ SUOJELUATLAS ON?

  • Suojeluatlaksessa kuvataan tunnistettuja, tietylle paikalle merkityksellisiä identiteetin osatekijöitä, osoitetaan alueen vahvuuksia, sen tarjoamia mahdollisuuksia sekä tartutaan esille tulleisiin haasteisiin.
  • Sisällöltään suojeluatlas jakaantuu opiskelijoiden ryhmätöinä tekemiin selvityksiin ja niitä täydentäviin yksilötehtävinä laadittuihin toimenpide-ehdotuksiin, jotka sisältävät mm. suunnitelmia, korjaustapaohjeita sekä alueen täydennysrakentamisen tarkastelua.
  • Oulun yliopiston arkkitehtuurin maisteriohjelman opiskelijat jalkautuvat rakennussuojelun ja rakennetun ympäristön hoidon kurssillaan Oulunsaloon keskiviikkona 18. syyskuuta.
  • Opiskelijat perehtyvät kohteisiin havainnoiden ja tehden muistiinpanoja ja tallentaen näkemäänsä. Oulunsalolaisten asiantuntemus asujaimistostaan on oleellisen tärkeää, joten kontaktien ottaminen opiskelijoihin on jopa toivottua.