Oulun yliopisto selvitti: Iltavirkut kokevat työkykynsä aamuvirkkuja heikommaksi

Tutkimuksessa saatiin lisäksi viitteitä myös siitä, että iltavirkuilla miehillä riski ennenaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen oli kohonnut. Kyseessä on maailmanlaajuisesti ensimmäinen väestöpohjainen tutkimus, jossa on selvitetty yksilöllisen unirytmin yhteyttä työkykyyn ja työkyvyttömyyseläkkeelle jäämiseen.

Ihmiset voidaan jakaa sisäisen vuorokausirytminsä perusteella aamu-, päivä- ja iltatyyppeihin. Nimensä mukaisesti vireystilan huippukohta osuu aamuun, iltaan tai näiden välimaastoon.

Unirytmi on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen.

Iltatyypeillä enemmän univelkaa

Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että iltatyypeillä on aamu- ja päivätyypin henkilöitä useammin psyykkisiä ja fyysisiä oireita ja sairauksia. Iltavirkut eivät yleensä nukahda tarpeeksi aikaisin, jotta saisivat suositellut 7 tuntia tai enemmän unta normityöpäivinä. Seurauksena on univelkaa ja sosiaalista jetlagia, jolloin vapaapäivinä nukutaan kiinni arkena kertynyttä univelkaa.

Tämä epäsuhta on yhdistetty aiemmissa tutkimuksissa terveysongelmiin. Samoin pitkän aikavälin univaje on aiemmissa tutkimuksissa ollut yhteydessä huonompaan kokonaisterveyteen ja alhaisempaan kognitiiviseen suorituskykyyn, mitkä voivat haitata suoriutumista työssä.

Aamuvirkkuihin ja päivätyyppeihin verrattuna iltavirkut pärjäsivät huonommin kaikilla uneen ja terveyteen liittyvillä osa-alueilla, joita tutkimuksessa selvitettiin. Aamuvirkkuihin verrattuna he nukkuivat vähemmän, kärsivät useammin unettomuudesta ja sosiaalisesta jetlagista. He olivat myös todennäköisemmin naimattomia ja työttömiä. Toisaalta iltavirkuista naisista useampi oli korkeasti koulutettu ja korkeammassa asemassa työelämässä aamu- ja päivätyypin naisiin verrattuna.

Jopa työkyvyttömyysriski kolminkertainen

Iltavirkut henkilöt arvioivat työkykynsä huonoksi noin kaksi kertaa useammin kuin aamuvirkut. Neljän vuoden seurannan aikana iltavirkuilla miehillä oli peräti kolminkertainen riski päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Jatkoanalyyseissä iltavirkkuuden ja eläköitymisen yhteys ei ollut enää tilastollisesti merkitsevä sen jälkeen, kun analyyseissä huomioitiin nukkumiseen ja työaikoihin liittyvät muuttujat, mikä oli sopusoinnussa tutkimuksen lähtöoletuksiin.

 ”Tutkimusaineistossamme 50 vuoden ikään mennessä eläköityneiden määrä oli niin pieni, ettei varmoja johtopäätöksiä iltavirkkujen korkeammasta riskistä ennenaikaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen voida vielä tehdä. Tulos on uusi ja kiinnostava, ja sitä on syytä selvitellä lisää erilaisissa tutkimusasetelmissa ja eri-ikäisillä työntekijöillä”, tutkija Tapio Räihä sanoo.

Unirytmi huomioon työkyvyssä

Tulos on kuitenkin sopusoinnussa iltatyyppisten terveyttä ja toimintakykyä koskevan aiemman tutkimusnäytön kanssa. Henkilökohtaisen unirytmin eli kronotyypin tunnistaminen ja huomioiminen käytännön työelämässä voisi osaltaan edistää pidempiä työuria ja työssä jaksamista, tutkijat pohtivat.

 ”Ehdotamme, että unirytmi otetaan huomioon työkyvyn tukemisessa, terveyden edistämisessä ja toki mahdollisuuksien mukaan työaikataulujen suunnittelussa”, professori Leena Ala-Mursula sanoo.

Lisäksi tutkijoiden mukaan olisi hyvä, että iltavirkut henkilöt omaksuisivat terveelliset elämäntavat, saisivat tarpeeksi unta ja pystyisivät hakeutumaan tekemään sellaista työaikaa, joka sopii heidän yksilölliseen vuorokausirytmiinsä.

Elinikäinen seurantatutkimus

Tutkimus toteutui Oulun yliopistossa Elinikäisen terveyden tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun tutkijoiden yhteistyönä. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 on eliniän mittainen seurantatutkimus, joka kattaa yli 12 000 vuonna 1966 Pohjois-Suomessa syntynyttä henkilöä. Kohortin jäsenistä on kerätty tietoa jo raskausajalta lähtien säännöllisin väliajoin.

Kun kohortin jäsenet olivat 46-vuotiaita, he vastasivat laajaan kyselyyn, jolla kerättiin tietoja heidän kronotyypistään sekä terveydestä, unirytmistä ja työelämästä. Tutkittavat arvioivat senhetkistä työkykyään asteikolla 0 –10. Kyselyn jälkeen tutkijat seurasivat neljän vuoden ajan tutkittavien eläköitymistä koskevia tietoja Kelan ja Eläketurvakeskuksen rekistereistä.

Lopulliseen tutkimukseen otettiin mukaan 2 672 miestä ja 3 159 naista, jotka olivat vastanneet henkilökohtaista kronotyyppiä selvittävään kyselyyn. Tutkittavat jakautuivat seuraavasti: miehistä aamuvirkkuja oli 46 prosenttia, päivätyyppejä 44 prosenttia ja iltavirkkuja 10 prosenttia. Naisilla vastaavat luvut olivat 44, 44, ja 12.

Valtaosa tutkittavista työskenteli päivätöissä 46-vuotiaana. Iltavirkkuja oli enemmän yövuoroja sisältävissä vuorotöissä, mutta suurin osa myös iltavirkuista henkilöistä työskenteli päivätöissä.