Oulun maailmanmainetta talvikunnossapidon mestarina rakentaa pk-yritys Iinatissa

Iinatissa satelee hiljalleen lunta. Radan varressa, hieman syrjässä sijaitseva teollisuusalue ei näytä ollenkaan sellaiselta kuvastolta, jolla kaupunkien imagoa rakennetaan. Silti täältä käsin tehdään yhtä Oulun näkyvimmistä imagonrakennustöistä maailmanlaajuisesti.

Tontin perältä löytyy Oulun Konetyö Oy:n talli ja toimisto. Yrityksen omistavat Markus Rovio ja Jarkko Karjalainen, joiden apuna toimintaa pyörittää työnjohtaja Elina Seppänen. Tänään toimistolla ovat Karjalainen, Seppänen sekä Karjalaisen Selma-koira. Aurauskalusto on töissä.

Oulussa on jo pitkään pyritty hoitamaan pyöräily- ja jalankulkuväylien talvikunnossapito hyvin, mutta priimaluokan tuloksiin ja sitä myötä kasvavaan maailmanmaineeseen päästiin muutama vuosi sitten, kun uuden kilpailutuksen myötä pääväylien urakoitsijaksi valittiin Oulun Konetyö. Kaupungilla oltiin tyytyväisiä: nyt saadaan sitä laatua, jota on tilattu.

Pääväylien kunnossapidossa on nykyään käytössä kolmen tilaajan malli. Oulun kaupunki, Kempeleen kunta ja Ely-keskus yhdistivät voimansa ja unohtivat hallinnolliset rajat: pääasia on, että niin sanotussa superkunnossapitoluokassa hoidetut pyöräilyn pääväylät toimivat reittikokonaisuuksina kuntarajojen ylikin. Tänä talvena yhteisurakkana superkunnossapitotasolla hoidettava pääreitistö kattaa jo yli 165 kilometriä.

Valmiudessa ympäri vuorokauden

Oulun Konetyö hoitaa pääreitistöä nyt kolmatta talvea, minkä lisäksi sillä on alueelliset kunnossapitourakat alueilla Maikkula-Madekoski-Kaakkuri, Ritaharju-Kuivasjärvi sekä Oulunsalo. Karjalaisen mukaan firman leivissä on viitisentoista ihmistä, riippuen vähän vuodenajasta, ja talviurakoissa käytetään apuna aliurakoitsijoita säätilan mukaan.

Lumisimpina päivinä auraustraktoreita on parhaimmillaan yhtä aikaa liikenteessä yli 20. Työ edellyttää periaatteessa ympärivuorokautista päivystystä, sääennusteiden tutkimista ja havainnointia, ja silti ennakointi on vaikeaa.

”Valmiudessa on oltava koko ajan, on heti lähdettävä, kun sataa lunta. Kyllä sitä saa ikkunasta katsella”, Karjalainen tuumaa.

”Meillä on päivystäjä, joka huolehtii siitä, milloin lähtörajat [sataneen lumen määrä] tulevat täyteen, ja hän soittaa kuskit töihin, vuorokaudenajasta riippumatta”, Elina Seppänen kertoo.

”Sääennusteiden tutkakuvista katsotaan, että mistä päin se lumisadepilvi tulee, ja sillä nurkalla päivystäjän pitää ensimmäisenä olla katsomassa, milloin alkaa sataa, ja vähän sateen kovuudesta riippuen varoitella, että kohta pitää lähteä”, Karjalainen lisää.

Laatua saadaan vaatimalla

Pääväylien kunnossapito on sikälikin vaativa urakka, että Oulun kaupungin ja muiden tilaajien vaatimustaso on kova. Suoriutumista mitataan ja tehostetaan sekä bonuksilla että sanktioilla. Karjalainen ymmärtää asian hyvin: kun väyliin on panostettu paljon, niiden kunnossapidostakin kannattaa pitää huolta.

”Meillä on päivystäjä, joka huolehtii siitä, milloin lähtörajat tulevat täyteen, ja hän soittaa kuskit töihin, vuorokaudenajasta riippumatta.”

Laatua on tuotettu poikkeuksellisen tarkoilla sopimusehdoilla, jotka ovat hioutuneet vuosien varrella yritysten ja erehdysten kautta. Ehdoissa määritellään esimerkiksi se, millaisia rengaskuviointeja auraustraktoreissa saa käyttää, jotta auraustulos on pyöräilijöille paras mahdollinen.

”Aikaisemmin kun oli sopivan pehmeitä kelejä, väylille jäi harkkorenkaan jälki traktoreista, ja se kun siihen jäätyy, niin tympeähän siinä on ajaa. Uusissa sopimuskriteereissä suljettiin pois, että sellaisilla renkailla ei enää ajeta”, Karjalainen kertoo.

Oulun Konetyö on osaltaan tehnyt töitä, jotta traktorit sopivat työhön mahdollisimman hyvin: esimerkiksi koppien kattoja on leikattu matalammiksi ja renkaita pienennetty, jotta traktorit mahtuvat kulkemaan alikuluista. Sopimusehdoissa vaaditaan myös, että traktoreissa on oltava sekä etuaura että takalinko.

Myös hiekoitus on määritelty tarkasti: pyöräilijöiden ”tappajasoraksi” kutsumaa kalliomursketta ei saa käyttää, koska se puhkoo renkaita. Samoin ehtoihin kuuluu, että auraajien on testattava työnjälkeään pyöräilemällä itse väylillä. Tilaajapuolella on kiitelty sen parantaneen huomattavasti kuljettajien ymmärrystä olosuhteista.

”Kyllähän siellä on työnjohtoa myöten pyöräilty”, Karjalainen sanoo.

Karjalaisen ja Seppäsen mukaan Oulun pyörätieinfra on niin hyvin suunniteltu ja rakennettu, että työn hoitaminen on sinänsä helppoa. Hankalin paikka kunnossapidon kannalta on ahdas Ratakatu.

”Viime viikollakin oli yksi ainoa lämmin päivä, joka aiheutti meille melkoiset toimenpiteet.”

Sään puolesta urakoitsijan toivekeli on Karjalaisen ja Seppäsen mukaan noin 15 asteen pakkanen, jolloin lumen kanssa pärjätään parhaiten, työläintä ja tympeintä taas nollakeli ja vesisade. Nopea sulaminen ja uudelleen jäätyminen tekee olosuhteet vaikeiksi niin urakoitsijoille kuin pyöräilijöillekin.

”Viime viikollakin oli yksi ainoa lämmin päivä, joka aiheutti meille melkoiset toimenpiteet. Hiekkaa joudutaan levittämään ihan mahdottomat määrät yhden päivän takia”, Karjalainen sanoo.

Asiakaspalvelu ytimessä

Työ on tehtävä sekä hyvin että ripeästi. Kahden sentin lumikerros on oltava poistettuna pääväyliltä kolmen tunnin sisällä, tai sanktiot paukkuvat. Senttimääriä tärkeämpää on kuitenkin väylien käyttäjien asiakaskokemus.

”Halusimme siirtää talvikunnossapidon painopisteen pois [lumen] senttirajojen tuijottamisesta sen ymmärtämiseen, että me teemme asiakaspalvelutyötä”, oululainen pyöräilyekspertti Pekka Tahkola yhdyskuntasuunnittelutoimisto Navico Oy:sta kiteytti viime syksynä Oulussa pidetyssä VeloFinland-seminaarissa.

Oulun Konetyö on suoriutunut vaatimuksista erinomaisesti, eikä sitä mitata niinkään jutuilla maailman mediassa, vaan asiakastyytyväisyyskyselyillä. Niiden tulokset ovat olleet parina viime talvena huippulukemissa.

Asiakassuhteen hoitaminenkin kuuluu sopimusehtoihin: urakoitsijan on järjestettävä pääväylien varrella vuosittain yleisötapahtumat kaikkien kolmen tilaajan alueella. Niitä on tulossa myös tänä vuonna myöhemmin kevättalvella.

”Ne on yleensä järjestetty helmi-maaliskuun vaihteessa, ja aina sinne on sattunut hirveä pakkanen”, Seppänen nauraa. Tänä vuonna tapahtuvat ovat todennäköisesti maaliskuun puolella. Oulussa tapahtuma on pidetty Maikkulan baanalla.

Oulun Konetyö tiedottaa muun muassa tulevista yleisötilaisuuksista sivuillaan Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.