Oululaista näkökulmaa tuotiin esiin arktisen politiikan huipputapahtumassa Reykjavikissa

Vuosittain Islannin Reykjavikissa järjestettävä arktisen politiikan huipputapahtuma Arctic Circle Assembly (ACA) kokosi jälleen Islannin entisen presidentin Òlafur Ragnar Grimssonin johdolla eri puolilta maailmaa tuhansia osallistujia, jotka edustivat päätöksentekoa, tutkimusta ja koulutusta, elinkeinoelämää ja alueen asukkaita.

Tänä vuonna Venäjä oli poissa yleisöstä sekä puhujien joukosta, muttei puheista. Kovan turvallisuuden kysymykset ja arktisen alueen rauhanomaiseen yhteistyöhön kohdistuvat riskit nousivat myös ACAn agendalle. 

Oulun kaupungilta ACAan osallistuivat kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mirja Vehkaperä ja kansainvälisten asioiden päällikkö Anne Rännäli-Kontturi sekä Niina Keränen, joka edusti yhdessä pohjoissuomalaisten elintarvikeyrittäjien kanssa Arctic Food Lab -yhteistyötä osana Oulu2026-työtä.

Oululainen opiskelija Laura Suorsa osallistui yhdessä arktisen alueen nuorista kootun tiimin kanssa arktisen politiikan haasteita ratkovaan hackathoniin, jossa käsiteltiin ruokaturvallisuutta, sekä Arctic Mayors Forumin paneelikeskusteluun.

Vuonna 2019 perustettu arktisten kaupunkien verkosto Arctic Mayors Forum (AMF), jonka perustajajäsen Oulukin on, on jatkanut työtään keskeytyksettä geopolitiikan turbulensseista huolimatta.

Huolta nuorten puolesta

Arktisten kaupunginjohtajien yhteisessä keskustelussa, jossa Oulua edustivat Mirja Vehkaperä ja Laura Suorsa, pohdittiin yhdessä arktisen alueen nuorten edustajien kanssa, miten varmistaa arktisten kaupunkien houkuttelevuus ja viihtyisyys nuorten näkökulmasta.

”Oli superkiinnostavaa olla mukana Arctic Circlessä! Pääsin osallistumaan paneelikeskusteluun arktisen alueen nuoren asukkaan edustajana, ja meillä oli mielenkiintoisia keskusteluja arvovaltaisen yleisön edessä”, Suorsa kertoo.

”Alustuspuheenvuorossani minulla oli kolme kohtaa, jotka halusin tuoda esille: miten kunnat tarjoavat nuorille kohtaamispaikkoja, toimintaa, tapahtumia, harrastusmahdollisuuksia – onko nuorille tarpeeksi tilaisuuksia ja tarjontaa sosiaalisille kohtaamisille? Ja miten nuoret löytävät tämän tiedon, onko tarpeeksi erityisesti nuorille suunnattua viestintää?” Suorsa kertoo.

”Toiseksi, kuinka suvaitsevia arktisen alueen pienet kaupungit ovat verrattuna suurempiin kaupunkikaupunkeihin? Hyvin usein nuoret, jotka eivät koe olevansa valtavirtaa ​​tai kuuluvat johonkin vähemmistöön, ovat kokeneet erittäin vaikeaksi löytää paikkansa kotikunnassaan ja ovat muuttaneet isompiin kaupunkeihin, joissa he kokevat voivansa olla vapaasti oma itsensä”, hän jatkaa.

”Miten kunnat voisivat viestiä, että on yhtä arvokasta opiskella ja siirtyä työelämään kotipaikkakunnalla?”

Kolmas kohta Suorsan avauspuheenvuorossa oli ehkä tärkein.

”Tuntuu siltä, ​​että nuoria kannustetaan aina muuttamaan ulkomaille tai arktisen alueen ulkopuolelle opiskelemaan tai työkokemusta saamaan. Omastakin kokemuksestani voin kertoa, että ulkomailla hankittua työkokemusta arvostetaan usein enemmän kuin työkokemusta, jonka olet saanut kotikunnasta. Miten kunnat voisivat viestiä, että on yhtä arvokasta opiskella ja siirtyä työelämään kotipaikkakunnalla?” Suorsa pohtii.

Aihe herätti laajasti kiinnostusta, kysymyksiä ja kommentteja nousi runsaasti myös yleisöstä. Esiin keskustelussa nousivat yhteisöllisyys, sukupolvien välinen vuorovaikutus, työ, toimeentulo ja tiedonsaanti, asumisen hinta, nuorten mahdollisuus osallistua ja toimia, koulutuksen, kulttuurin ja taiteen merkitys, palveluiden, kuten mielenterveyspalveluiden saatavuus sekä seksuaalivähemmistöjen kohtelu.

Oulusta esimerkkeinä esiin nostettiin nuorisovaltuuston toiminta ja rooli, osallistuva budjetointi sekä mentorointi mahdollisuutena sukupolvien väliseen vuorovaikutukseen. AMFn edustajia osallistui myös lukuisiin muiden tahojen järjestämiin keskusteluihin. 

”Kiinnostus organisaatiotamme kohtaan konkretisoitui myös sidosryhmillemme suunnatussa verkostoitumistilaisuudessa, johon halukkaita osallistujia oli enemmän kuin oli mahdollista vastaan ottaa. Voikin todeta, että AMFn kaltaiselle toimijalle, joka edustaa arktisen alueen ihmisiä ja yhteisöjä sekä paikallista päätöksentekoa ja ääntä, on todellinen tilaus arktisen politiikan kentällä. Yhteistyön ja siihen kohdistuvan kiinnostuksen hyödyntäminen asukkaidemme hyväksi vaatii aktiivista otetta kaikilta jäsenkaupungeilta myös jatkossa”, Oulun kansainvälisten asioiden päällikkö Anne Rännäli-Kontturi sanoo.

Venäjä puhutti

ACAn päälavalla ja paneelikeskusteluissa käytiin satoja keskusteluja arktisesta monin eri näkökulmin. Ilmastonmuutos ja sen jo nähtävissä olevat vaikutukset, sopeutuminen, luontokato, resilienssi, kestävä kasvu sekä diplomatia ja arktisen yhteistyön rakenteet ovat jokavuotisia aiheita ACAssa.

Tänä vuonna teemoissa korostui alkuperäiskansojen asema ja rooli, nuorten merkitys arktiselle sekä turvallisuus.

Turvallisuutta ja resilienssiä pohdittiin esimerkiksi energian, ruuan, ympäristökatastrofien, huoltovarmuuden sekä sotilaallisen turvallisuuden näkökulmasta. Turvallisuuspoliittinen keskustelu sähköistyi Naton edustajan amiraali Rob Bauerin ja Kiinan arktisen lähettilään Feng Gaon väliseen näkemyseroon Kiinan roolista arktisella alueella.

Keskustelua herätti myös arktisten yhteistyörakenteiden, ennen kaikkea Arktisen neuvoston, epävarma tulevaisuus tilanteessa, jossa kahdeksasta arktisesta valtiosta yksi on pöydästä poissa, eikä paluuta entiseen ole näköpiirissä.

Kiinan suurlähettiläs Feng Gao esitti näkemyksen, ettei usko nykytilanteessa löytyvän laillista perustaa puheenjohtajuuden siirtymiselle Norjaan ensi vuonna ja AN:n työn jatkumiselle seitsemän arktisen valtion kesken ilman Venäjää. Hän totesi myös, ettei Kiina tue Arktista neuvostoa ilman Venäjää.

Yhteistyörakenteiden tulevaisuuskeskusteluun osallistui myös Mirja Vehkaperä Suomen Barents-puheenjohtajuuskauden tilaisuudessa. Keskustelussa todettiin suurlähettiläs Jari Vilénin johdolla, että yhteistyön ovet Venäjän suuntaan ovat lukossa toistaiseksi, mutta avaimet alueelliseen yhteistyöhön eivät toivottavasti ole lopullisesti hukassa.

Suomen, Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa on selkeä tahto ja tarve jatkaa ja jopa tiivistää alueellista yhteistyötä. Vaikuttava yhteistyö edellyttää myös rakenteita. Vielä on aikaista ratkaista, voidaanko lopputulokseen päästä nykyisiä organisaatioita muokkaamalla vai tarvitaanko täysin uusia malleja.

Vieraita Vallan linnakkeesta

Tanskan hallituspolitiikkaa kuvaavan Borgen – Vallan linnake -sarjan fanille Arctic Circle tarjosi herkkupalan. Lavalle nousivat sarjan viimeisen, Grönlannissa kuvatun tuotantokauden ohjaaja Per Fly ja sarjassa Grönlannin ministeriä Hans Eliassenia esittävä Svend Hardenberg. Hardenberg on 53-vuotias grönlantilainen, joka on tehnyt menestyksekkään uran poliitikkona, korkeana valtion virkamiehenä ja liikemiehenä.

Hänen alkuperäinen tehtävänsä oli konsultoida tuotantoa Grönlannista, mutta yhteistyö johti yhteen päärooleista menestyneessä tv-sarjassa. Borgenin esimerkki osoittaa, mikä merkitys mediatuotannolla voi olla maakuvan muodostamisessa. Grönlanti on tv-sarjan ansiosta tunnetumpi kuin koskaan.