Oululainen Marianne Kauppila loi näyttävän muraalin koristamaan Tuiran katukuvaa – taiteilija tuskaili monimutkaisten lupa-asioiden kanssa

Marianne Kauppila, 27, on oululainen visuaalinen suunnittelija ja kuvataiteilija. Hän teki näyttävän muraalin Tuiraan Kemintien yli kulkevan rautatiesillan alikulkukäytävän seinään. Pitkään jatkuneen lupahakemusten setvinnän jälkeen Oulun kaupungin kulttuuripalveluista löytyi ratkaiseva apu, jota kautta seinämaalauksen teko lopulta mahdollistui.

Seinä kanvaasina

Marianne Kauppila oli tutustunut vuonna 2016 graffiti- ja katutaiteeseen Kymenlaakson kansanopistossa opiskellessaan, jolloin hän avusti yhdessä muraali-projektissa. Siitä saakka hänellä oli ollut haaveena päästä tekemään niitä itse. Asia jäi kuitenkin hautumaan useaksi vuodeksi, kunnes vuonna 2021 hän maalasi ensimmäisen seinämaalauksensa. Tulevaisuudessa Kauppila toivoo voivansa elättää itsensä muraaleita tekemällä.

”Idea Tuirassa sijaitsevan sillan alikulkukäytävän maalaamiseen syntyi, kun huomasin siltaa peruskorjattavan, jolloin seinässä olleet aiemmat muraalit pyyhkiytyivät pois. Päätin alkaa selvittämään lupa-asioita, joiden kanssa kamppaillessa meni sitten toista vuotta aikaa”, Kauppila taustoittaa.

Läpi byrokratiaviidakon

Alkuun hän kyseli tuttujensa välityksellä erään maisemointiarkkitehdin neuvoja lupahakemuksiin, ja häneltä Marianne Kauppila sai vihjeen kääntyä Oulun katutaideyhdistyksen puoleen. Oulun katutaideyhdistys ohjasi hänet edelleen Oulun rakennusvalvonnan luo.

”Kaikki meni hetken hyvin siinä vaiheessa. Luvat oli saatu kaupungin arkkitehdiltä, kiinteistöhuollolta ja Väylävirastolta, joka omistaa seinän. Tarvitsin vielä Ely-keskukselta luvan tiealueella työskentelyyn, mutta sen taas pystyi saamaan vain kunta tai kaupunki.”

Siitä alkoikin jälleen uusi ympäriinsä pallottelu. Oulun kaupungin lupapäällikkökään ei voinut lupa-asiaa ratkaista, vaan Marianne Kauppilaa kehotettiin kysymään museo- ja tiedekeskus Luupin apua. Kaikki viestinvaihto tapahtui sähköpostitse eri tahojen kanssa, ja jossain vaiheessa osallistujien määrä viestiketjussa olikin paisunut aivan hillittömiin mittoihin.

Useaan otteeseen koitti tunne, ettei tästä ikinä tule valmista.

”Paljastui, ettei Oulun taidemuseokaan voinut olla luvan hakija, mutta he lupasivat puolestaan auttaa oikeiden ihmisten tavoittamisessa. Sitä kautta tie vei viimein kaupungin kulttuuripalveluiden luokse, jolloin onnekseni tapasin avuliaan kaupunginosakulttuurin vastaavan tuottajan Ville-Mikko Sikiön”, Kauppila kertoo.

Marianne Kauppila ja kaupungin kulttuuripalvelut tekivät muraali-projektista yhteistyösopimuksen, jota myöten tarvittavaa lupaa anottiin Ely-keskukselta. Sitten tapahtui taas odottamaton käänne, kun yllättäen Ely-keskus sälytti asian takaisin Väyläviraston päätettäväksi.

”Väylävirasto oli valmiina myöntämään luvat edellyttäen kuitenkin pätevyyttä rata-alueella työskentelyyn – sen hankkiminen olisi maksanut noin 1000 euroa. Tässä vaiheessa oli jo useita kertoja ehtinyt tulla sellainen tunne, ettei teokseni tule ikinä näkemään päivänvaloa”, Kauppila muistelee optimismiaan koetelleita aikoja.

Väylävirasto heltyi antamaan loppujen lopuksi poikkeusluvan työskentelyyn. Sen jälkeen Marianne Kauppilalta puuttui enää kaupungilta yleisen alueen käyttölupa, jonka hän sai ongelmitta.

Pääsy maaliviivalle

Myönnetyt luvat kattoivat alun perin kahden viikon työskentelyjakson, tosin niille oli saatava hieman lisäaikaa viimehetkien hidasteiden vuoksi.

Teos kuvaakin ihmisen viimeistä hetkeä. 

”Tarvitsin hakea lisäaikaa luville, koska toukokuussa oli niin sateinen ja tuulinen sääjakso. Lisäksi Väyläviraston vaatimia Silko-hyväksyttyjä maaleja ei ollutkaan saatavilla, kun työ oli määrä aloittaa. Maalit lopulta hoituivat Äimärautiolla työskentelevän tutun avustuksella, mutta sitten vielä satutin selkäni muutamiksi päiviksi. Sain maalauksen valmiiksi sunnuntaina 11. kesäkuuta, joka oli lisäajan viimeinen päivä.”

Marianne Kauppilan luoma muraali Tuiran alikulkuun on teemaltaan luontoon ja sen suojeluun painottuva. Siinä on muun muassa kuolleita maapalloja, nuutunut astronautti sekä kasvi- ja eläinhahmoja.

”Se ilmentää tarinaa, jossa maapallo on käynyt asumiskelvottomaksi ja ihmiset sekä eläimet ovat lähteneet jonnekin muualle, missä ihmiset eivät selviydykään. Teos kuvaakin ihmisen viimeistä hetkeä. Muutkin teokseni ovat hieman postapokalyptistä meininkiä.”

Itse maalaamistyöhön meni aikaa 68 tuntia. Täytevärien kanssa Marianne Kauppilaa avitti assistentti.

Kauppilan taiteellinen tausta on monipuolinen maalauksen ja piirtämisen ohella. Hän on harrastanut musiikkia, tanssia, teatteria ja kirjoittanut lyriikkatekstiä. Kauppila on valmistunut medianomiksi Oulun ammattikorkeakoulusta ja kuvitti opinnäytetyökseen Kalevalan.