Oulujokisarja, osa 9: Oulujoki padottiin toisen maailmansodan jälkeen

Sähköä tuottavien vesivoimalaitosten rakentaminen yleistyi Suomessa sen jälkeen, kun maan ensimmäinen vesivoimalaitos valmistui Tammerkoskeen vuonna 1891. Tästä syystä myös Oulussa aloitettiin tutkimus Merikosken valjastamisesta sähköntuotantoon. Vesivoimalaitosten ja niihin liittyvien patojen rakentamisen taustalla vaikutti sähkön käytön lisääntyminen 1800-luvulla. Sähkön tarve lisääntyi, koska teollisuus tarvitsi sähköä ja yksityisasuntojen liittäminen sähköverkkoon yleistyi.

Oulun kaupunginvaltuusto teki päätöksen voimalaitoksen rakentamisesta Merikoskeen vuonna 1939, mutta samana vuonna alkanut toinen maailmansota hidasti rakennustöitä. Merikosken voimalaitoksen ja padon rakentaminen saatiin päätökseen 1940-luvun lopulla. Voimalaitoksen generaattorit kytkettiin sähköverkkoon vuoteen 1954 mennessä. Merikosken voimalaitoksesta tuli Oulujoen ensimmäinen vesivoimalaitos. Sen omistaa Oulun Energia ja se on teholtaan 40 megawattia.

Oulujoki valjastettiin sodan jälkeen

Oulujoessa on myös muita vesivoimalaitoksia ja patoja kuin Merikosken voimalaitos ja siihen liittyvä pato. Niitä ovat Fortumin omistamat vesivoimalaitokset, jotka ovat Montta, Pyhäkoski, Pälli, Ala-Utos, Utanen, Nuojua ja Jylhämä. Oulujoki Osakeyhtiö perustettiin Oulujoen valjastamiseksi sähköntuotantoon vuonna 1941. Oulujoen voimalaitosten rakennustyöt tehtiin suurimmaksi osaksi sen jälkeen, kun toinen maailmansota oli päättynyt vuonna 1945.

Pyhäkosken vesivoimalaitos valmistui Muhoksella vuonna 1951 ja sen teho on 147 megawattia. Jylhämän vesivoimalaitos valmistui Vaalassa vuonna 1952 ja sen teho on 55 megawattia. Pällin vesivoimalaitos valmistui Muhoksella vuonna 1954 ja sen teho on 51 megawattia. Nuojuan vesivoimalaitos valmistui Vaalassa vuonna 1955 ja sen teho 85 megawattia. Ala-Utoksen ja Utasen vesivoimalaitokset valmistuivat Utajärvellä vuonna 1957. Ensimmäisen teho on puoli megawattia ja toisen teho 58 megawattia. Montan vesivoimalaitos valmistui Muhoksella vuonna 1957 ja sen teho on 47 megawattia. Yritysfuusioiden seurauksena Oulujoen vesivoimalat ovat suurimmaksi osaksi Fortumin omistamia.

”Veden padottaminen voimalaitospadoilla ja joen virtaaman säännöstely ovat käytännössä aiheuttaneet suurimmat muutokset Oulujoella. Oulujärven alapuolella joen luontaisista piirteistä on vain vähän jäljelle ja ylävesilläkin Hyrynsalmen reitillä ja Sotkamon reitilläkin muutokset ovat olleet suuria. Oulujoki on käytännössä sarja perättäisiä patoaltaita, eli entiset suvannot ja kosket ovat hävinneet kokonaan.  Tämä kaikki on myös muuttanut joen ekosysteemin toimintaa rajusti”, Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen johtava vesitalousasiantuntija Timo Yrjänä kertoo.

Oulujoen vesivoimalaitosten ja patojen rakentaminen tapahtui myös samaan aikaan, kun joessa uitettiin vielä tukkeja. Patojen rakentaminen vaikeutti uittoa, joten tukinuitto huomioitiin Suomessa rakentamalla padon ohittava tukkiränni. Tukinuitto päättyi Oulujoessa 1980-luvulla.

Uudet lait lisäsivät säätelyä

Vesioikeuslain rinnalle vuosina 1940 ja 1941 säädetyt poikkeuslait olivat mahdollistaneet jokien valjastamisen sähköntuotantoon. Uusi vesilaki tuli voimaan vuonna 1962 ja sen mukaan lupa vesivoimalaitoksen rakentamiseen täytyi hakea aluehallintovirastolta. Vuoden 1962 vesilaki on kumottu lailla, joka tuli voimaan vuonna 2012. Uusi laki merkitsi sitä, että lupaharkinnassa täytyi huomioida luonnonsuojelulain säännökset lajiensuojelusta ja Natura 2000 -alueista.

Oulujoki on ollut kansainvälisesti tunnettu lohijoki, mutta vesivoimalaitosten padot estävät kalojen liikkumisen joessa. Vesioikeuslakia oli muutettu vuonna 1939 sitä varten, että Merikoskeen oli mahdollista rakentaa kiinteä pato. Rakentajalle ei vielä määrätty velvoitetta kalatien rakentamiseksi. Vesivoimalaitosten luvat edellyttävät nykyisin kalatien rakentamista. Merikosken voimalaitoksessa on ollut kalatie vuodesta 2003 alkaen ja siinä tapahtuvaa läpikulkuliikennettä seurataan koko ajan.

”Merikosken kalatietä pitkin on noussut kalatien historian aikana noin 14 000 kappaletta lohia ja noin 2 300 kappaletta taimenia. Kalatietä pitkin ovat päässet nousemaan myös lukuisat ahvenet, särjet ja lahnat. Kalatietä pitkin on noussut myös pieniä määriä siikoja ja harjuksia”, Oulun Energian laatu- ja ympäristöjohtaja Tarja Väyrynen kertoo.

Montan voimalaitoksen yhteydessä on ylisiirtolaite, jota voidaan käyttää jokeen nousevien kalojen kiinniottamiseen. Tämän jälkeen ne voidaan kuljettaa sopiville lisääntymisalueille. Syntyvien kalanpoikasten ohjaamiseen takaisin mereen tarvitaan vielä alasvaellusrakenteita voimalaitosten yhteyteen. Hupisaarten purot Oulujoen suistossa on kunnostettu pari vuotta sitten ja niissä on ympärivuotinen vesitys. Siten virtavesikalojen lisääntyminen onnistuu niissä pienimuotoisesti.