Oulu täyttää 420 vuotta – kaupunki on kasvanut Pokkitörmältä laajaksi sekä pinta-alaltaan että väestöltään
Tältä Oulun keskusta näytti kesällä 1930, todennäköisesti Tuomiokirkon tornista kuvattuna. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Jaa sosiaalisessa mediassa:
Oulu täyttää tiistaina 420 vuotta. Kaupungissa oli vielä 1600-luvulla alle tuhat asukasta, nyt yli 216 000. Pieni puukaupunki, jonka kaupunki-alue ulottui 1700-luvulla Pokkitörmältä Rion talolle, on kasvanut vuosien varrella monien vastoinkäymisten kautta.
Oulun kaupunki perustettiin virallisesti huhtikuun 8. päivänä vuonna 1605. Ruotsin kuningas Kaarle IX antoi Pohjanmaan käskynhaltijalle Isak Behmille määräyskirjeen kaupungin perustamisesta mantereelle Oulun linnan yhteyteen.
Linna oli valmistunut 15 vuotta aikaisemmin. Täyssinän rauhan (1595) myötä Venäjä tunnusti Ruotsin omistusoikeuden Oulun seudun alueisiin, ja kymmenen vuotta sen jälkeen perustettiin siis Oulun kaupunki.
Asutusta alueella oli jo vuosisatoja aiemmin. Oulujokisuulle rakennettiin vuonna 1375 Kastellin linna Ruotsin vallan sotilaalliseksi tueksi Novgorodia vastaan. Pähkinäsaaren rauhan (1323) jälkeen Oulun seudulle oli tullut asukkaita Karjalasta, ja Kastellin linnan valmistumisen ja Ruotsin vallan vakiintumisen myötä heitä tuli myös Lounais-Suomesta.
1600-luvulla uuden Oulun linnan ja sen asepajan ympärille alkoi viritä teollista toimintaa.
Kaupunki sai 1610 omat privilegionsa, joissa määrättiin Oulun kaupunkiin asettumaan kolme rautaseppää, räätäliä ja suutaria, kaksi kultaseppää ja nahkuria, yksi puuseppä, maalari, säämyskäntekijä ja hatuntekijä sekä lisäksi leipureita ja lihakauppiaita niin monta kuin tarvitaan. Oulun vaakunakala lohi oli haluttu vientituote maailmalla.
Oulussa oli vielä 1600-luvun lopulla alle tuhat asukasta, mutta kaupunki lähti 1700-luvulla voimakkaaseen kasvuun.
Jäljennös 1800-luvun valokuvasta, jossa näkyy Torikatua Pokkitörmältä Heinätorille päin. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Laivanrakennus kohosi kukoistukseensa Krimin sodan jälkeen 1856, ja Oulun kauppalaivastosta tuli maan suurin. Vientitervaa varten perustettiin Toppilaan 1777 kolmen varastomakasiinin tervahovi, joka paloi 1901. Myös kaupungin kulttuurielämä virkistyi yhteyksistä maailmalle.
Onnettomuudet mahdollistajina
Oulu ensimmäinen asemakaava vahvistettiin vuonna 1651. Se perustui Claes Claessonin vuonna 1649 suorittamaan kaupunkimittaukseen ja suunnitelmaan katujen uudelleenjärjestämiseksi.
Tänään Oulu noudattelee Johan Albrecht Ehrenströmin ja Carl Ludvig Engelin asemakaavaa, joka laadittiin 1822 valtavan kaupunkipalon raunioille.
”Onnettomuudet ovat olleet mahdollistajia, silloin uusista lähtökohdista on päästy suunnittelemaan uutta kaupunkia”, sanoo kaupungin kaavoitusarkkitehti Pia Krogius.
Kaupunkipalon jälkeen ei todellakaan haluttu uutta onnettomuutta vaan edettiin turvallisuus edellä. Niinpä asemakaavassa määriteltiin katujen leveydet, rakennusmateriaalit, kerroskorkeus sekä rakennusten etäisyys toisistaan, ettei tuli leviä.
Kaupunginojasta tuli kaupungin läpäisevä puistojen helminauha. Sen tehtävä oli rajoittaa mahdollisia tulipaloja, mutta myös luoda viihtyisyyttä. Tästä empire-asemakaavasta on edelleen jäljellä myös suurtoriksi suunniteltu La Grande Place eli Franzenin puisto sitä ympäröivineen merkittävine rakennuksineen.
Ehrenströmin ja Engelin laatiman asemakaavan vahvisti keisari Aleksanteri I allekirjoituksellaan 15. helmikuuta 1825 maininnalla ”näin olkoon”.
”Pilvenpiirtäjiä” hämmästeltiin
Junarata Ouluun valmistui vuonna 1886. Henkilöä- ja tavaraliikenne alkoi siirtyä kauppatorilta junaradan varteen.
1900-luvulle tultaessa kaupunki alkoi laajeta, ensin joen pohjoispuolelle, jonne arkkitehti Bertel Jung laati Tuiran asemakaavan vuonna 1914 ja junaradan itäpuolelle Raksilaan, jonka sai ensimmäisen asemakaavansa vuonna 1924.
Oulun keskustaa 1930-luvulla kuvattuna. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Muutos kiihtyi 1900-luvun aikana melkoisesti. Oulu oli ollut vielä 1900-luvun alun jälkeen matalien puurakennusten kaupunki, jonka kaduille hevoskärryjen rinnalle saapuivat autot.
”Ensimmäiset silloiset pilvenpiirtäjät, kuten Pallaksen talo ja Puistola, herättivät laajaa hämmästelyä”, Krogius kertoo.
Modernisoituminen sotien jälkeen
Toisesta maailmansodasta alkoi kaupungin merkittävä modernisoituminen. Merikosken voimalaitoksen rakentaminen sekä Ouluun kohdistuneet pommitukset mahdollistivat jälleen uudenlaisen kaupungin suunnittelun.
Alvar Aalto suunnitteli Koskikeskuksen ja arkkitehdit Otto-Iivari Meurman ja Aarne Ervi laativat keskustan asemakaavan vuonna 1947.
”Sen tavoitteena oli toimiva, ajanmukainen ja taiteellisesti arvokas kaupunkikeskusta. Lisäksi Meurman ja Ervi laativat vuonna 1952 ensimmäisen yleiskaavan, jossa osoitettiin esimerkiksi Pohjantien sijainti”, Krogius kertoo.
Näiltä kohdin Oulu alkoi kasvaa muutama vuosisata sitten. Kuvassa Pokkisenväylän silta todennäköisesti 1940-luvulla kuvattuna. Vastarannalla Vasemmalla Linnasaaren tähtitorni ja oikealla yleinen sauna. Kuva: Museovirasto / Journalistinen kuva-arkisto / Kaleva
Yleiskaavassa kaupunki laajeni asumakuntiin ja lähiöihin, sillä väkiluku kasvoi merkittävästi sotien jälkeen.
Heinäpään ja Tuiran uudistamiseen tähtäävät saneerauskaavat laadittiin 1960-luvulla. Kaupungilla oli tarve tiivistää alueitaan ja lisätä asuntojen määrää.
”60-luvulla Heinäpää ja Tuira saneerattiin, koska haluttiin iso alue valtavan väestönkasvun tarpeisiin ydinkeskustan liepeille. Samoihin aikoihin käyty Monumentaalikeskuksen kilpailun voittanut suunnitelma alkoi toteutua Kauppatorin ympäristössä.”
Hallintomuutoksetkin muuttavat kaupunkia.
Kun Oulujoen kunta lakkautettiin vuonna 1965, oli Oulu Suomen suurin kaupunki pinta-alaltaan. Ja kun vuonna 2013 perustettiin uusi Oulu, tuli kaupungista 70 km leveä ja 70 km pitkä. 1700-luvulla kaupunkialue ulottui vain Pokkitörmältä Rion talolle.
Tullia maksettiin
Kaupunkia voi Krogiuksen mukaan lukea ja tulkita eri aikoina valmistuneiden rakennusten kautta.
”Kaupunkisuunnittelun näkökulmasta oululainen erityispiirre on se, että kaupungista löytyy eri aikojen ihanteiden mukaan laadittujen asemakaavojen perusteella yhtenäisinä toteutuneita alueita. Näistä esimerkiksi Raksila edustaa 20-luvun, Karjasilta 40- luvun, Kaukovainio 70-luvun ja Meritulli 90-luvun näkemyksiä.”
Huomionarvoisia ovat Oulun tulliperäiset nimet. Niissä kohdissa on oikeasti ollut kaupungin raja ja tulli eli tänne tuodusta tavarasta on maksettu tulli sillä kohdalla.
Nuori rakennuskanta
Oulu on rakennuskannaltaan Suomen mittakaavassa Krogiuksen mukaan häkellyttävän nuori.
”Kun ennen vuotta 1940 valmistuneiden rakennusten osuus koko Suomessa on 11 prosenttia, on se Oulussa 3 prosenttia. Nyt tuo rakennuskanta on uhanalaistunut ja samalla kaupungin ilme on muutoksessa, ellei arvoja vaalita.”
1700-luvulla kaupunkialue ulottui vain Pokkitörmältä Rion talolle, mutta nyt kaupungin rajat yltävät kymmenien kilometrien päähän. Kuva: Pasi Rytinki
Krogius muistuttaa, että nykynäkymien mukaan kaupungin kasvu todennäköisesti hidastuu ja voi jopa pysähtyä vuonna 2040.
”Kaupungin kehittyminen on tulevaisuudessa erilaista kuin se on ollut 50 viime vuotta. Tulevaisuudessa korostuu erityisesti luontopositiivisuus, hiilineutraalius ja kiertotalous, joita edistetään muun muassa vireillä olevassa Oulun keskeisen kaupunkialueen yleiskaavassa.”
”Kaupunkia suunnitellaan pitkäjänteisesti kaupunkilaisten yhteisen hyvän edun tarpeisiin ja tuleville sukupolville. Kun jotain rakennetaan, se on siinä hyvin pitkään, mistä syystä laatuun on tärkeää panostaa vetovoiman lisäämiseksi. Minkälaisen merkin päätöksemme jättävät tuleville sukupolville tämän ajan ihanteista, miten haluamme, että meidät muistetaan”, pohtii 420-vuotiaan kaupungin kaavoitusarkkitehti.
