Oulu nousi kuntien elinvoimavertailussa – maailman parasta talvikunnossapitoa, mutta kehittämistäkin löytyy
Jalankulku- ja pyöräilyväylien talvikunnossapito on tuonut viime vuosina Oululle kansainvälistäkin mainetta. Muualla Suomessa tässä tullaan kaukana perässä. Kuva: Sanna Krook
Suunnittelu- ja konsultointitoimisto WSP Finlandin nyt toisen kerran tekemä Alueiden tutkimus mittaa kuntien, maakuntien ja suurten kaupunkiseutujen elinvoimaisuutta ja kykyä sopeutua tulevaisuuteen.
Alueiden elinvoimaisuutta on arvioitu 19 indikaattorilla, joiden mukaan kunnat on pisteytetty järjestykseen. Elinvoimaindeksi koostuu tuottavuudesta, inhimillisestä pääomasta ja valmiudesta vihreään rakennemuutokseen.
Seudullisessa vertailussa kaksi on yli muiden. Helsingin seudun laaja kuntaverkosto säteilee elinvoimaa myös ympäristöönsä, ja 14 kunnan keskinäiset erot ovat vertailun pienimmät. Väestöltään pienempi Tampereen seutu on kuitenkin jo lähes tasoissa, vaikka kuntien keskinäiset erot ovatkin suuremmat.
15 elinvoimaisimmasta kunnasta 10 sijaitsee näillä kahdella alueella. Kärjessä ovat Pirkanmaan kunnat Pirkkala ja Lempäälä.
Oululle ja Oulun seudullekin tutkimus antaa positiivisia tuloksia. Oulu nousi kuntavertailun sijalle 18, viime vuonna sijoitus oli 33. Kempele pysyi kärkikymmenikössä kahdeksantena, vaikka putosi kaksi sijaa vuodesta 2021. Tutkimusraportin mukaan Oulu on yksi kaupungeista, joka on noussut kärkiryhmään osittain vertailussa käytettyjen indikaattorien tarkistuksen myötä, mutta myös parempien tulosten ansiosta.
Oulu nousi kuntavertailun sijalle 18, viime vuonna sijoitus oli 33.
Oulun seudun elinvoiman kärki sijoittuu Ouluun ja Kempeleeseen. Liminka ja Ii ovat hyvät haastajat, mutta kokonaisuutena Oulun seudun kuntien elinvoiman hajonta on suurta. Oulun seudun kahdeksasta kunnasta viidessä oli vuonna 2021 asukkaita alle 10 000 henkilöä.
Väestönkasvun kärkipäässä
Kymmenen vuoden jaksolla tarkasteltaessa Oulun seutu on kasvattanut väkilukua 10,9 prosenttia, ja on nettovoittajien kärjessä Helsingin (12,6) ja Tampereen (11,9) tuntumassa. Vuonna 2021 väkiluvun muutos oli hienoisesti positiivinen. Alle 55-vuotiaiden osuus on keskimäärin korkea.
Tulotasot seudulla jäävät Helsingin ja Tampereen seuduista jälkeen, ja vain Kempeleessä päästään keskimääräisesti yli 20 000 euron vuosituloihin. Yritysten liikevaihdot kunnan asukasta kohden vaihtelevat seudulla välillä 14 000–72 000 euroa. Työpaikkaomavaraisuus ylittää vain kärkikunnissa Kempeleessä ja Oulussa 50 prosenttia.
Kymmenen vuoden jaksolla kuntalaisten tulotaso on parantunut parhaiten Oulun ja Kuopion kaupunkiseuduilla, molemmissa noin 10 prosenttia.
”Kauppojen perään turha haikailla”
Oulussa, Jyväskylässä ja Kuopiossa keskuskaupungin osuus kaupan liikevaihdosta on väestöön suhteutettuna yli 80 prosenttia, mutta Helsingissä enää 40, Turussa 54 ja Tampereella 64 prosenttia. Syynä kehitykseen pidetään pitkälti verkkokaupan kasvua ja toiminnan siirtyminen logistisesti ja taloudellisesti edullisempiin paikkoihin ydinkeskustojen liiketiloista, mitä koronapandemian aika kiihdytti.
WSP:n johtavan asiantuntijan Terhi Tikkanen-Lindströmin mukaan Oulun ja muiden keskuskaupunkien on syytä miettiä, miten ne haluavat profiloitua ja mitä keskustoissa kannattaa tarjota: kauppojen perään on turha enää haikailla.
”Jos haluat ostaa uudet tenniskengät, saat juosta liikkeestä toiseen. Kyllä ne verkosta löytyvät helpommin. Samat tuotemerkit löytyvät kaikista Euroopan metropoleista, eikä niillä voi enää houkutella ihmisiä samalla tavoin kuin ennen”, Tikkanen-Lindström sanoo.
”Merkkiliikkeiden vetovoima hiipuu muutenkin. Osa nuorisosta arvostaa jo enemmän kierrättämistä kuin kuluttamista.”
Kun liike- ja toimistotilojen kysyntä hiipuu, tutkimusraportti kannustaa suunnittelemaan tilalle asuntoja ja kulttuuri-, liikunta- ja tapahtumatiloja – omaperäisesti, laadukkaasti ja kohderyhmät tunnistaen.
”Pitää ymmärtää ajan muutos ja kaupunkiseutujen kasvun dynamiikka, ja kehittää rohkeasti nykyisiä kohtaamistiloja sekä rakentaa uutta.”
Esimerkkinä käytetään Tamperetta. Se on profiloitunut luovien alojen kaupungiksi, joka on houkutellut kansainvälisiäkin elokuva- ja tv-tuotantoja kaupunkiin 10–15 prosentin kustannustuella. Helsinki on taas onnistuneesti alkanut hyödyntää merta vetovoimatekijänä esimerkiksi Allas Sea Poolin ja Löylyn kaltaisilla kohteilla.
”Keskustoissa on yhä vetovoimaa, ja ihmiset haluavat kokoontua heille tuttuihin paikkoihin kaikkialla Suomessa. Pitää ymmärtää ajan muutos ja kaupunkiseutujen kasvun dynamiikka, ja kehittää rohkeasti nykyisiä kohtaamistiloja sekä rakentaa uutta”, Tikkanen-Lindström sanoo.
Työllistämisen kanssa tekemistä
Työllisyysaste todetaan tutkimuksessa Oulun seudun haasteeksi, jossa parhaiten onnistuu Kempele.
Tutkimuksessa todetaan työpaikkojen puutteen Oulun seudulla vaikuttavan työllisten määrään. Uusia yrityksiä syntyy kuitenkin kuten muillakin kaupunkiseuduilla. Myös työpaikkojen toimialahajauma on korkea.
Kiertotalouden toimialojen työpaikkojen alhainen määrä eroaa Tampereen ja Helsingin kaupunkiseuduista. Ulkomailla syntyneiden työllistymisessä seutu erottuu sillä, että puolessa kunnista ulkomailla syntyneiden työllisyys on korkeampi kuin kokonaistyöllisyys.
Tutkimuksen mukaan Oulun asema pohjoisen Suomen tärkeimpänä keskuksena on seudulle selkeä vahvuus. Seudun tieverkkoa on kehitetty määrätietoisesti, mikä on luonut mahdollisuuksia maankäytön kehittämiselle, mutta on myös hajottanut yhdyskuntarakennetta, tutkimusraportissa todetaan.
Lento- ja meriliikenneyhteydet luovat edellytykset Oulun seudun kehittymiselle myös kansainvälisesti. Oulun satama on Perämeren suurin yleissatama.
Talvikunnossapidossa muut kaukana takana
Tutkimuksen mukaan Oulussa on potentiaalia joukkoliikenteen käytön kasvulle, ja raideliikenteen mahdollisuuksiakin selvitetään. Seudullisen joukkoliikenteen palvelutaso todetaan hyväksi, muutamilla keskeisillä yhteyksillä jopa erinomaiseksi.
Kehuja raportti antaa kävely- ja pyöräilyväylien talvikunnossapidosta, jossa Oulua pidetään yleisesti maailman johtavana kaupunkina. Muualla Suomessa talvikunnossapito on keskittynyt autoväyliin. Tutkimusraportissa todetaan Oulun talvikunnossapidon olevan hyvällä tasolla koko verkolla, ja baanaverkon laadukkaaseen talvihoitoon on kehitetty uusia menetelmiä ja sopimusmalleja hyvällä kustannustehokkuudella.
Vastaavasti moitteita tulee kaupunkipyöräjärjestelmästä, jonka hankinta ei ole edennyt toivotusti, sekä siitä, että keskuskaupungin kävelykeskustan kehittäminen ei ole edennyt, vaikka keskustan pysäköinnin maanalaista kapasiteettia on tuntuvasti lisätty.